”DCA-sopimus on hyvä palovakuutus Donald Trumpin varalle”

Nordic West Officen toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä on mies, joka on tuttu näky lentokoneessa matkalla kohti Yhdysvaltoja. Hänen luotsaamansa konsulttitalo tarjoaa asiakkailleen analyyseja ja neuvontapalveluita maailmanpoliittisen tilanteen kehittymisestä sekä sen vaikutuksista strategiseen suunnitteluun. Penttilä painottaa tapaavansa vierailuillaan Yhdysvalloissa demokraattien lisäksi myös republikaaneja.

Hän huomauttaa, että mielenkiinto Yhdysvalloissa suomalaisten yritysten osaamista kohtaan on ollut viime aikoina kasvussa. Voimakas kilpailu ja sääntely kuitenkin asettavat haasteensa Yhdysvaltojen markkinoilla toimimiseen.

– Yhdysvallat on suomalaiselle elinkeinoelämälle ja yrityksille erittäin tärkeä, Penttilä muistuttaa.

Hän lisää, että Yhdysvaltojen tärkeys johtuu sekä Natosta että sen hyvästä talouskehityksestä.

– Suomen Nato-jäsenyys on poistanut paljon epäselvyyttä kansainvälisestä asemastamme. Suomi on samalla saanut paljon myönteistä huomiota, Penttilä toteaa.

Kipinä kansainvälisiin suhteisiin vaihdossa

Penttilä kuvaa vaihto-oppilasvuottaan Yhdysvalloissa omaksi vedenjakajakseen.

– Vaihto-oppilasvuosi oli minulle ratkaisevan tärkeä. Vuoden aikana kiinnostuin Suomen ulkopolitiikasta ja maakuvastamme ulkomailla, Penttilä sanoo.

Suomen ulkopoliittinen linja oli ankkuroitu puolueettomuspolitiikkaan, jota pyrittiin vakuuttelemaan tilanteessa kuin tilanteessa. Ristiriita suomalaisten minäkuvan ja länsimaalaisten mielikuvan välillä kiehtoi Penttilää. Yhdysvaltalaisia Neuvostoliiton rajanaapurin puolueettomuuspolitiikka ei vakuuttanut.

– Suomen puolueettomuus näyttäytyi epäuskottavana muiden silmissä, Penttilä arvioi.

Kandidaatin tutkinto Yhdysvalloista

Vaihto-oppilasvuoden jälkeen Penttilä palasi takaisin Suomeen suorittamaan ylioppilastutkintonsa loppuun. Kiinnostus Yhdysvaltoja kohtaan ei kuitenkaan sammunut. Lahjakkaalle ja uuteralle jalkapalloilijalle tarjoutui lukion jälkeen mahdollisuus yhdistää kilpaurheilu ja korkeatasoiset opinnot Yalen yliopistossa.

– Yalen yliopisto oli puitteiltaan fantastinen. Yliopiston opetuksen laadussa oli suuri ero Suomeen, Penttilä toteaa.

Penttilä toteaa, että Yalessa opettajat kilpailivat opiskelijoiden huomioista. Opinnot erosivat myös muilla tavoin Suomen yliopistomaailmasta. Yalessa eri alojen opiskelijat opiskelivat yhdessä, Penttilä huomauttaa.

Asepalvelus Urheilukoulussa

Penttilä suoritti asepalveluksensa Puolustusvoimien Urheilukoulussa, joka sijaitsi tuolloin Lahdessa. Jalkapallon yhdistäminen asepalvelukseen onnistui vaivatta. Ensimmäinen kosketus Puolustusvoimien harjoitustoimintaan tuli kuitenkin jo varhaisemmasa iässä.

– Ensimmäiset sotaharjoitukset minulla oli kymmenenvuotiaana, kun seurasin Utin laskuvarjojääkärien harjoitusta ilman lupaa, Penttilä naurahtaa.

Penttilän isä oli Puolustusvoimien palveluksessa. Lapsuuden kotipaikkakunnat vaihtuivat tiuhaan tahtiin isän työn perässä.

– Isäni työskenteli Ilmavoimissa, joten kiersimme Suomea ympäriinsä, Penttilä toteaa.

Penttilän peliura jalkapallon parissa eteni Lahden Reippaan edustusjoukkueeseen, joka pelasi SM-sarjassa. Samassa joukkueessa pelasi myös muuan Litmanen, jonka nuori poika pyöri jo kentän laidalla.

– Jari Litmasen isä oli joukkueemme vanhin pelaaja ja minä nuorin, Penttilä naurahtaa.

Jääkiekkoa ja väitöskirjan ahertamista Englannissa

Yalen vuosien jälkeen Penttilä muutti Iso-Britanniaan suorittamaan maisterintutkintoa Oxfordin yliopistoon. Englannissa tarjoutui perinteikkään jalkapallon lisäksi mahdollisuus pelata jääkiekkoa.

– Oxfordin yliopistossa pelasin jääkiekkoa Euroopan vanhimmassa jääkiekkojoukkueessa, Penttilä sanoo.

Yllättävälle faktalle on mielenkiintoinen selitys. Kanadasta Englantiin muuttaneet Oxfordin opiskelijat perustivat jääkiekkojoukkueen jo vuonna 1886. Kanadalaisten perinteikkäät pelitaidot tulivat tutuksi kaukalossa myös Penttilän opiskeluaikoina. Brittien pelitaidoissa ei kuitenkaan ollut yhtä lailla kehumista, Penttilä naurahtaa.

Oxfordin yliopistossa Penttilän opinnot huipentuivat väitöskirjaan. Hänen väitöksensä käsitteli Suomen puolustuspolitiikkaa, jota Penttilän mukaan harva oli tutkinut akateemisesti väitöskirjatasolla.

– Väitöskirjan teesi oli ristiriita Suomen julistuksellisen ulkopolitiikan ja käytännön välillä, Penttilä sanoo.

Tämä tarkoitti sitä, että huolimatta hyvistä naapurisuhteista Neuvostoliittoon Suomi varautui sotilaallisesti mahdolliseen itänaapurin hyökkäykseen.

Paluu Suomeen

Myöhemmin Penttilän ura vei hänet puolustusministeriöön. Kylmän sodan päättyminen johti muutokseen Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Uusi aikakausi Suomen integroitumisessa länteen oli aluillaan. Penttilä työskenteli ministeriössä puolustusministeri Elisabeth Rehnin turvallisuuspoliittisena neuvonantajana.

Penttilä vitsailee, että suhde Kaartin kortteliin syventyi liiankin läheiseksi.

– Sisäpihalla peruuttaessani en katsonut tarkasti taakse ja peruutin vahingossa puolustusministerin virka-auton puskuriin, Penttilä naurahtaa.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisten tilannekatsausten jakaminen laajemmalle yleisölle alkoi samassa vaiheessa.

– Luennoin Maanpuolustuskursseilla 1990-luvulla, ja sitä on tullut tehtyä myös myöhemminkin, Penttilä sanoo.

Nato-jäsenyys luonnollinen jatkumo

Penttilä oli ensimmäisiä suomalaisia, jotka kehtasivat puhua vakavissaan Suomen Nato-jäsenyydestä. Hän puhui asiasta jo joulukuussa 2021. Lopulta Venäjä hyökkäsi seuraavan vuoden helmikuussa Ukrainaan ja Suomesta tuli pikavauhtia Naton jäsen.

– Suomen Venäjä-politiikassa jatkuvuus oli yllättävän suuri. Ajatus siitä, että Suomen piti tarkastella maailmaa Moskovan linssien läpi jatkui pitkään, Penttilä toteaa.

Penttilän mukaan Nato-jäsenyys on osa luonnollista jatkumoa, jossa Suomi kiinnittyi virallisesti länteen. Neuvostoliiton romahdus mahdollisti 1990-luvulla Suomen jäsenyyden Euroopan unionissa.

– Euroopan unonin jäsenyys oli osa Suomen kiinnittymistä länteen, mutta tämä työ oli kesken ennen Nato-jäsenyyttä, Penttilä arvioi.

Suomen sotilaallinen liittoutuminen ei kuitenkaan näyttäytynyt todelliselta vaihtoehdolta valtiojohdolle. Myöskään julkisessa keskustelussa jäsenyydestä ei käyty vilkasta debattia.

– Suomen ulkopoliittinen johto ei missään vaiheessa yrittänyt katsoa, olisivatko suomalaiset valmiita käymään avointa keskustelua Nato-jäsenyydestä, Penttilä huomauttaa.

Risto E. J Penttilä toteaa, että Suomen maariski investoinneille on pienentynyt Nato-jäsenyyden ansiosta. Kuva: Keskuskauppakamari.

Nato-keskustelua pyrittiin vaimentamaan

Penttilä arvioi, että Suomi onnistui melko hyvin ulkopolitiikassaan 1990-luvulta eteenpäin.

– Suomen ulkopolitiikka oli suurelta osin onnistunutta ja puolustuspolitiikka hoidettiin erinomaisesti, Penttilä sanoo.

Penttilä kuitenkin kritisoi ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun vaihtoehdottomuutta.

– Se oli vaan niin, että jos joku kannatti Suomen Nato-jäsenyyttä, niin hänet leimattiin Nato-intoilijaksi, Penttilä toteaa.

Hän lisää, että Naton kannattajien nimitteleminen oli hyvä ja onnistunut tapa vaimentaa julkista keskustelua. Penttilä oli mukana perustamassa Suomen Atlantti-seuraa ja on ollut pitkään puolustusliiton jäsenyyden kannattaja. Hän sai myös osansa nimittelystä ja voimakkaasta kritiikistä.

Pohjoismainen yhteistyö nähtiin vaihtoehtona Natolle

Penttilä arvioi, että kylmän sodan päättymisen jälkeen pohjoismaisen yhteistyön vahvistaminen nähtiin parempana vaihtoehtona Natoon liittymiseen sijaan.

– Puhuttiin aina siitä, että Baltian valtioiden piti mennä Natoon, mutta meillä ei olisi siihen tarvetta vakaana Pohjoismaana, Penttilä toteaa.

Penttilä huomauttaa, että Baltian maiden ja Puolan analyysi Venäjän uhasta oli lopulta oikea, vaikka Suomi ei uhkakuviin yhtynyt.

Julkinen keskustelu Natosta muuttui lopulta yhdessä yössä. "Nato-kiima" sai suomalaiset valtaansa Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Suomi turvautui jäsenyyden hakemiseen Euroopan turvallisuustilanteen järkkyessä.

– Jos jäsenyyttä olisi haettu aiemmin, niin meidän ei olisi tarvinnut pyrkiä Natoon keskellä kriisiä kuten nyt tehtiin, Penttilä toteaa.

Hyvien Venäjä-suhteiden vaaliminen heitettiin romukoppaan ja valtiojohto suuntasi katseensa lopullisesti länteen.

Puolustusteollisuudella varaa kasvaa

Suomen ja Yhdysvaltojen vastikään solmima kahdenvälinen puolustusyhteistyösopimus on merkittävä muutos ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme. Penttilä näkee, että Naton kollektiivisten turvatakuiden lisäksi on hyvä harjoittaa aktiivisia kahdenvälisiä suhteita Yhdysvaltoihin.

– DCA-sopimus on hyvä palovakuutus Donald Trumpin varalle, Penttilä huomauttaa.

Trump haluaa hoitaa asioita kahdenvälisesti eikä pidä kansainvälisistä monenkeskisistä järjestöistä. Penttilän mukaan on epävarmaa, miten Trump suhtautuisi Naton tulevaisuuteen toisella presidentinkaudellaan.

– Suomen Nato-jäsenyys on kuin vyö ja DCA-sopimus on siihen päälle vielä henkselit, Penttilä sanoo.

Euroopan heikko varustautuminen ja päättämättömyys puolustusteollisuuden ylösajossa lisää Suomen tarvetta tiivistyvälle kahdenväliselle yhteistyölle Yhdysvaltojen kanssa.

– Eurooppalainen puolustusteollisuus on tällä hetkellä huonossa jamassa, Penttilä arvioi.

Eurooppalaisten liiallinen byrokratia ja hidas reagointi muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen tarjoavat suomalaiselle puolustusteollisuudelle erityisen markkinaraon. Myös Suomen Nato-jäsenyys parantaa kaupankäynnin edellytyksiä.

– Suomalaisella puolustusteollisuudella on tällä hetkellä erinomainen mahdollisuus kasvaa, Penttilä huomauttaa.

Utopia vahvemmasta Pohjolasta

Penttilä huomauttaa maailmanpoliittisen tilanteen kehittyvän kohti blokkiutuvaa maailmaa, jossa kaupankäynnin harjoittaminen vaikeutuu omaan liittoutumaan kuulumattomien valtioiden kanssa. Yhtenä vastauksena suurvaltakiistojen kyllästämään maailmanpoliittiseen tilanteeseen Penttilä ehdottaa pohjoismaisen yhteistyön vahvistamista.

– Olisi ideaalia, että Pohjoismaat olisivat niin voimakkaasti sotilaallisesti että polittiisesti integroituneita, että Pohjolasta tulisi merkittävä toimija Naton ja Euroopan unionin sisällä, Penttilä sanoo.

Pohjoismaisen yhteistyön voimakas vahvistaminen ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, mitä valtionpäämiehien juhlapuheista voisi päätellä. Yksittäisten valtioiden omat intressit vaikeuttavat yhteistyön syventämistä.

– Norja on ollut alusta saakka Naton jäsen ja rakentanut erinomaiset kahdenväliset suhteet Yhdysvaltoihin. Norjalaiset näkevät, että voimakas pohjoismainen integraatio saattaisi häiritä kahdenvälisiä suhteita, Penttilä arvioi.

Haasteista huolimatta Penttilä näkee useita vielä hyödyntämättömiä yhteistyömahdollisuuksia Pohjoismaiden kesken.

– Kerran pari vuodessa Pohjoismaiden valtiojohto voisi pohtia yhdessä Euroopan unionin ja Naton tärkeimpiä kysymyksiä, jolloin meillä olisi yhteinen näkemys Pohjolan kehittämisestä, Penttilä toteaa.

Pohjolan yhteisillä infrastruktuurihankkeilla olisi positiivinen kauppapoliittinen vaikutus esimerkiksi kaivannaisten hyödyntämiseen ja Arktisen alueen vahvempaan sitomiseen osaksi Pohjoismaita.

– Pohjoismainen Belt and Road -ajattelu, joka tarkoittaisi laaja-alaisten infrastruktuurihankkeiden laatimista, vahvistaisi yhteisin potentiaalin hyödyntämistä, Penttilä visioi.

Hän lisää, että visio uljaasta Pohjolasta näyttää vielä tällä hetkellä hyvin epätodennäköiseltä. 

Vahvan Pohjolan rakentaminen ei tarkoittaisi rajojen rakentamista, vaan yhteistyön avulla pystyttäisiin vahvistamaan myös Natoa ja Euroopan unionia.

– Suomen ulkopoliittinen haaste on vakuuttaa norjalaiset ja tanskalaiset pohjoismaisen yhteistyön tiivistämisestä, Penttilä huomauttaa.