Coldplay järjesti suomalaisille vuosisadan spektaakkelin

Tähän ei ole Olympiastadionin 86-vuotisen historian aikana kyennyt edes Michael Jackson.

Olen ahtautunut Helsingin Olympiastadionille 40 tuhannen hyvän musiikin ystävän kanssa, kun huippusuosittu brittibändi Coldplay on viimein saapunut Suomeen. Olin haaveillut Coldplayn keikalle pääsemisestä jo viisi vuotta, ja kun kyseessä on elämäni ensimmäinen konsertti stadionilla, olen arvatenkin innosta pinkeänä. 

Yhtye saapuu lavalle nöyrästi sinfoniamusiikin saattelemana ilman ainuttakaan ilotulitetta tai pyroefektiä. Konserttikansa on haltioissaan, ja kännyköiden kameroita näkyy ympärilläni yhtä paljon kuin ihmisiäkin.

Käyntiin pärähtää Higher Power (2021), ja nokkamies Chris Martin tempaisee yleisön mukaansa. Martin todistaa lavakarismallaan olevansa yksi planeetan viihdyttävimmistä esiintyjistä.

Hän ei tee itsestään numeroa tai korosta omaa erinomaisuuttaan, vaan näyttäytyy helposti lähestyttävänä ihmisenä. Bändikin vaikuttaa inhimilliseltä ja ihmisläheiseltä, ottaessaan lavalle kaksi superfania mukaan laulamaan. Lavalle nousseet tytöt ovat silmin nähden liikuttuneita, kun pääsevät tapaamaan idolinsa lähietäisyydeltä. 

Olin nähnyt lukuisia videoita bändin show'sta vuosien varrelta, joten ennen keikkaa tuntui siltä, että tiedän mitä odottaa. Kahden tunnin esityksensä aikana yhtye osoitti luuloni todeksi. Esitys on läpeensä ennalta arvattava, ja useasti osasin ennustaa seurassani olleelle tyttöystävälleni seuraavaksi vuorossa olevan kappaleen. Samaa pystyin aistimaan myös muusta yleisöstä – väkijoukon seassa kameroita alkaa vaistonomaisesti nousemaan suurimpien hittibiisien kynnyksillä. 

Tästä huolimatta Coldplayn konsertti on miellyttävää seurattavaa. Koko esityksen ajaksi riittää sellaisia kappaleita, jotka kaikki tuntevat. Hitin kuuleminen hitin perään tuntuu jokseenkin absurdilta kokemukselta kun ympärilläni olevat ihmiset osaavat laulaa jokaisen kappaleen mukana. Niin osaan minäkin.

Mikä erottaa tämän konserttikokemuksen muista, on sen visuaalisuus. Jokaiselle katsomossa olevalle jaetaan portilla muovinen valoranneke. Kapistuksen vilkkumista ohjaillaan ulkoapäin, ja kymmenien tuhansien rannekkeiden välkkyminen yhtä aikaa on henkeäsalpaava näky. Suomen kesän alkuillassa valospektaakkeli ei tosin pääse täysin arvoonsa, sillä vasta pimeän tultua valosäihke pääsee kukoistamaan.

Viimeisten kappaleiden joukossa tulee yhtyeen kenties suurin hittikappale, A Sky Full of Stars (2014), joka on sellainen spektaakkeli että oksat pois! Pimeä on jo laskeutunut, ja 40 tuhannen valorannekkeen välkkyessä ja ilotulitteiden paukkuessa tunnen suoranaista euforiaa. Tämä oli se kliimaksin hetki, josta olin nähnyt videoita satoja kertoja. Väitän, että tällaisen tunnelman luomiseen ei ole kyennyt Olympiastadionilla kukaan muu artisti.

Kaksituntisen hurmion jälkeen olo on tyhjä. Tapahtuma jota olin odottanut vuosikaudet oli nyt ohi. Unelmani oli kaikkien näiden vuosien jälkeen käynyt toteen – olin nähnyt Coldplayn livenä. Olen tyytyväinen, että sain kokea tämän Suomessa. En kuitenkaan olisi ollut valmis maksamaan tästä euroakaan enemmän kuin mitä permantolipuistani pulitin.

Näyttävä valoshow on yksi Coldplayn konserttien tavaramerkeistä. Kuva: Veikko Olkkonen