Bussikuskista toimittajaksi

Joulukuussa odottaessani tammikuussa alkavaa varusmiespalvelusta valmistauduin palvelemaan 347 vuorokautta. Ennen armeijaa olin valmistunut ammattikoulusta linja-autonkuljettajaksi ja ehtinyt ajaa reilun vuoden bussia. Kuljetusalalla olevilta tutuilta olin kuullut, että ammattikuljettajataustalla sotilaskuljettajaksi päätyminen on lähes varmaa. Olinhan jo kutsunnoissa maininnut opiskelevani kuljetusalaa ja kertonut, että saan ennen palvelusta kuorma-ja linja-autokortin sekä ammattipätevyydet. 

Ennen palvelusta vastasin vielä alokaskyselyyn, jossa tiedusteltiin koulutushaaroja, joista voisin olla kiinnostunut. Vielä silloin toivoin pääsyä kuljetustehtäviin, johtuen ehkä epätietoisuudesta siitä mitä muut mahdolliset tehtävät pitäisivät sisällään. Alokaskyselyn jälkeen jäin odottamaan palveluksen alkua ja oletettua pääsyä Kaartin jääkärirykmentin kuljetuskomppaniaan. 

Ensimmäisten armeijassa vietettyjen tuntien aikana minulle selvisi, mihin yksikköön päädyn alokaskaudeksi. Yllätyin,kun kuulin, että pääsen 2. Sotilaspoliisikomppaniaan. Jotenkin en ajatellut pääseväni sinne. Sotilaspoliisikomppaniassa koulutushaaroja on muita yksiköitä rajallisemmin. Miehistötehtävissä vaihtoehtona olivat joko sotilaspoliisin, sotilaspoliisikuljettajan tai raskaanajoneuvonkuljettajan koulutus.

Alokaskauden toisella viikolla meille esiteltiin erityistehtäviä, joihin haettiin erillisen haun kautta verkossa. Olin jo aiemmin päätynyt tutkailemaan erityistehtäviä Puolustusvoimien sivuille, mutta tuolloin olin vielä jäänyt miettimään hakemista. Esittelyn jälkeen päätin kokeilevani onneani ja seuraavilla lomilla lähetin hakemuksen menemään. Siitä alkoikin parin viikon odotus, jonka aikana minua haastateltiin komennuspaikkaesimiesten toimesta. 

Reilu viikko ennen alokaskauden päättymistä sain tekstiviestillä tiedon, että minua esitetään erityistehtävään Ruotuväen toimittajaksi. Santahaminassa muutto tapahtui heti alokaskauden päättymisen jälkeen seitsemännellä viikolla uudelle kasarmille ja uusiin tehtäviin. Aiemmat tupalaiset ja joukkuetoverit jäivät vielä kahdeksi viikoksi vanhaan yksikköön odottamaan tietoa tulevasta.

Olin tavallaan innoissani uusista tehtävistä ja odotettua lyhyemmästä palvelusajasta, mutta samalla mielessäni oli paljon kysymyksiä tehtävään liittyen. En ollut aiemmin tehnyt toimittajan tehtäviä. Aikaisempi kirjoittamiskokemus perustui nuorisovaltuuston parin vuoden tiedottajan ja vuoden sihteerin pestiin. Olin myös kirjoitellut kaikenlaista satunnaista yritykseni nettisivuista sosiaalisen median mainoksiin, mutta varsinaisia uutisia en ollut aiemmin kirjoittanut.

Lisäksi olin yllättynyt siitä, että en päätynyt sotilaskuljettajaksi. Sotilaskuljettajan tehtävässä olisin varmasti saanut jo entuudestaan tutuista asioista uudenlaista kokemusta. Olin kuitenkin innoissani siitä, että kotiutuisin joulukuun sijasta jo syyskuussa, sillä erityistehtävissä miehistö palvelee 255 vuorokautta. Tavallaan olisi ollut minulle hyödytöntä olla armeijassa sotilaskuljettajana yhtä kauan kuin ilman raskaanajoneuvon kortteja palvelukseen tulleet varusmiehet. Käytännössä en olisi saanut Puolustusvoimilta juuri mitään lisää kuljettajakoulutuksen kautta, koska minulla on jo siiviilissä hankitut ajokortit ja ammattipätevyydet. Olisin vain istunut samat oppitunnit muiden mukana.

Toimittajan työssä olen jo oppinut uusia asioita monesta näkökulmasta ja päässyt kehittämään kirjoitustaitoani. Positiivista on ollut myös palvelustehtävien luonteeseen kuuluva vapaus. Juttukeikoilla pääsee vierailemaan monessa paikassa ja tutustumaan uusiin ihmisiin, joita ei yhden varuskunnan alueella näe. Toimittajan työ sopiikin hyvin kotimaanmatkailusta pitävälle.