Barettimarssi haastaa niin henkisesti kuin fyysisestikin

Täystaisteluvarustus päällä suoritettava 60-70 kilometrin mittainen barettimarssi on Uudenmaan prikaatissa neljästi vuodessa järjestettävä perinne, jonka hyväksytysti suorittaneet saavat päähänsä rannikkojääkäreiden vihreän baretin. Marssin lisäksi on baretin ansaitakseen juostava Cooperin testissä vähintään 2900 metriä, uitava 200 metriä alle viidessä ja puolessa minuutissa sekä saatava riittävän hyvä tulos niin lihaskunto- kuin ampumataitotestistäkin. Vuonna 1980 alkunsa saanut perinne on yhä täysissä voimissaan ja toimii yhtenä sen suorittavien varusmiesten raskaimmista kokemuksista. Tästä kielii myös tänä vuonna poikkeuksellisen korkealla, 40 prosentissa ollut keskeyttämisprosentti.

– Barettimarssi on pitkäkestoinen ja fyysisesti erittäin raskas suoritus, jossa mitataan varusmiesten kestävyyttä ja marssitaitoa, kuvailee marssinjohtaja kapteeniluutnantti Andreas Berner.

 

Ryhmä on yhtä vahva kuin sen heikoin jäsen: evakuointiharjoituksessa kaveria ei jätetä.

 

Pelkkää tasaista etenemistä ei baretista haikailevilla kuitenkaan Bernerin mukaan ole luvassa, vaan sen lisäksi matkan varrella sijaitsee myös tehtäväpisteitä. Näillä pisteillä testiin joutuvat monet siihenastisen varusmiespalveluksen aikana opitut tiedot ja taidot aina suojeluhälytyksestä ryhmän evakuointiin.

Vaikka marssi onkin niin fyysisesti kuin henkisestikin todella raskas, liikkuu siitä paljon myös paikkansapitämättömiä huhuja, tornareita.

– Ainakaan nämä rastit, mitä meillä tähän mennessä on ollut, eivät ole olleet ihan niin haastavia, kuin mitä aikaisempien saapumiserien varusmiehet ovat kertoneet. Tuo vesistönylitys oli jopa ihan mukava viilennys, naurahti jääkäri Matias Monola viisi tuntia lähdön jälkeen hyisen vesistönylityksen suoritettuaan.

– On tässä kuitenkin vielä matkaa jäljellä, hän lisää. Vaikka kropan jaksaminen Monolaa hieman huolettaakin, siintää selkeänä tavoitteena maaliin asti pääseminen.

 

Alikersantti Mats Eriksson valvoi vesistönylitysrastin toimintaa rannikkojääkäreiden vihreä baretti päässään.

 

Toisessa erässä marssille lähteneiden vielä kulkiessa määrätietoisesti kilometri toisensa jälkeen eteenpäin, ovat edellisenä päivänä liikkeelle lähteneen ensimmäisen erän varusmiehet saavuttaneet jo marssin kohokohdan: maaliviivan. Vaikka maaliin päässeiden varusmiesten jalat ovat rakoilla ja varustus paljoa kokeneen näköinen, on kaikilla ylpeä hymy herkässä ja monella vielä hieman puhtiakin jäljellä.

– Kyllä jalat kärsi aika kunnolla siellä. Rankkaa oli myös, kun piti suojeluhälytyksen jälkeen kävellä kolme kilometriä suojanaamari päässä, kuvailee yli 31 tuntia marssilla viettänyt jääkäri Walter Sjöblom maalissa posket punoittaen.

– Se oli aikamoista henkistä taistelua koko marssi, mutta nyt on kyllä ihan törkeän hyvä fiilis. Aivan huikeeta, vaikka vähän hajottikin, jatkaa Sjöblom innoissaan tuoreista marssikokemuksistaan.

Raskaana koettelemuksena marssi tulee varmasti painumaan mieleen kokemuksena, jota vielä reservissäkin tulee muisteltua. Sen lisäksi, että se kohottaa uskoa omiin kykyihin ja kestävyyteen, hitsaa se myös marssimassa olleet varusmiehet entistäkin paremmin yhteen hiileen puhaltaviksi tiimeiksi. Harva asia nimittäin yhdistää paremmin, kuin yhdessä voitetut haasteet.