Suurlähettiläs Sven Sakkov: "Meitä pidettiin hysteerisinä pikkumaina" – Baltian mailta oli oikea päätös ottaa tiukka linja Venäjään

Suurlähetystön natonsinisessä tuolissa istuu pesunkestävä tartolainen. Puvuntakin kauluksessa on kiinni pinssi, jossa kimaltelevat Ukrainan lipun sininen ja keltainen. Viron suurlähettiläälle Venäjä on tuttu – hän on elänyt kaksikymppiseksi asti neuvostovallan alaisessa Virossa. 

– Kun puhun Venäjän imperialismista, ne eivät ole asioita, joita luin kirjoista. Olen elänyt sen, Sven Sakkov toteaa.

Toisen maailmansodan aikaan Suomella kävi parempi tuuri kuin enemmistöllä Neuvostoliiton naapurimaista. Baltian maat joutuivat neuvostomiehityksen kynsiin vuosikymmeniksi.

Vuonna 1991 Virosta tuli jälleen suvereeni valtio. Sakkov oli tällöin 20-vuotias. Baltian maiden itsenäistymistä edelsi yli kahden miljoonan ihmisen rauhanomainen mielenosoitus vuonna 1989, Baltian ketju. Neuvostovallan alaisuudesta pois haluavat ihmiset muodostivat Baltian maiden halki menevän ihmisketjun toisiaan käsistä pitämällä.

Sakkov ei siihen osallistunut, mutta ajankohta oli toisella tapaa ikimuistoinen – hän oli silloin ensimmäistä kertaa käymässä vapaassa maailmassa rautaesiripun tuolla puolen. Matka kävi Saksaan ja Alankomaihin.

– Äidilläni taitaa yhä olla kaikki alankomaalaiset sanomalehdet siltä päivältä. Baltian ketju oli niiden jokaisen kannessa.

Neuvostoliiton hajottua ei viivytelty, vaan katse kääntyi räväkästi Eurooppaan.

– Tärkein tavoite oli sitoa itsemme osaksi länttä niin tiiviisti kuin mahdollista, Sakkov kertoo.

”Mehän varoitimme”

Viron suurlähetystön funktionalistinen rakennus komeilee Helsingin Kaivopuistossa. Sisäänkäyntiä vartioiviin valkoisiin pylväisiin on kieputettu nauhalla kaksi Ukrainan lippua, jotka ovat osoittaneet siinä solidaarisuutta pian kolmen vuoden ajan. Sakkov on isännöinyt taloa vuodesta 2020. 

– Tämä on fantastista aikaa olla diplomaattina Suomessa. On ollut koukuttavan mielenkiintoista seurata, kuinka valtion ulkopoliittinen linja muuttui täysin vain parissa kuukaudessa, Sakkov kertoo.

Hän viittaa tietenkin Venäjän hyökkäyssotaan, joka oli lähtölaukaus Suomen Nato-jäsenyydelle. Puolueettomana vuosikymmeniä pysynyt Suomi harppasi pikavauhtia sotilasliittoon, johon Viro ja muut Baltian maat olivat kuuluneet jo vuodesta 2004.

Sven Sakkovin mukaan Venäjän hybridivaikuttamista kaunistellaan turhaan laimein sanavalinnoin. Kuva: Amos Kautto

Viro, Latvia ja Liettua ottivat itsenäistyttyään tiukan linjan entiseen isäntäänsä. Ne ovat muun muassa varoitelleet muuta Eurooppaa pitkään ennen Ukrainan sotaa, että aseelliseen konfliktiin Venäjän kanssa tulisi varautua. Huolet sivuutettiin.

– Meitä pidettiin hysteerisinä pikkumaina, jotka eivät voineet päästää irti historiastaan. Venäjän hyökkäyksen alettua monet ovat pahoitelleet, että olimmekin oikeassa.

Viro oli yksi muutamista maista, jotka tukivat Ukrainaa aseellisesti jo ennen täysimittaisen sodan alkua, ja viimeisen kymmenen vuoden aikana Viro on ollut pohjois- ja Baltian maista ainoa, joka on käyttänyt puolustusliiton vaatimat kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan maanpuolustukseen joka vuonna.

– Jos suuret Euroopan maat tekevät turvallisuuspolitiikassaan virheitä, se ei uhkaa heidän olemassaoloaan, se ei ole fataalia. Samaa ei voi sanoa Virosta tai Suomesta, Sakkov toteaa.

Hän yhtyy Suomen entisen presidentin Mauno Koiviston aikanaan lanseeraamaan ulkopoliittiseen tavoitteeseen – selviytyä. 

– Se on pienille maille hyvä ohjenuora.

Sakkov sanoo, että Ukrainassa alkanut sota oli monille Venäjää kritisoineille ”mehän varoitimme” -hetki. Länsimaat eivät Neuvostoliiton hajottua seuranneet Venäjän toimia tarpeeksi.

– Lännessä tehtiin virhe, kun ajateltiin Neuvostoliiton paheen olleen kommunismi – se oli imperialismi. Mielestäni Neuvostoliitto oli vain Venäjän imperiumin jatke, tällä kertaa kummallisella nimellä ja oudolla ideologialla höystettynä. Ja nykyinen hallinto on samaa jatkumoa, Sakkov kiteyttää.

Vaaran merkit leijailivat Euroopan silmien edessä vuosikymmenten ajan: Tšetšenian sodat, Georgian sota ja Krimin valloitus, Sakkov luettelee. 

– Ennen vuotta 2022 Euroopassa ajateltiin, että elämme rauhan aikaa. Vuosina 2014–2022 Ukrainan itäosissa kuoli noin viisitoistatuhatta ihmistä Venäjän toimien vuoksi. En minä ainakaan kutsuisi sitä rauhaksi.

Sakkov pitää Venäjän ensimmäistä presidenttiä Boris Jeltsiniä kaikista vioistaan huolimatta demokratian puolestapuhujana; entinen KGB:n agentti, nykyinen presidentti Vladimir Putin saa osakseen hyytävämpiä sanoja.

– Jos Saksassa olisi 1950-luvulla valittu entinen Gestapon agentti maan johtoon, kuinka moni olisi luottanut häneen?

Pitkä kokemus Viron puolustusministeriössä

1990-luvulla Euroopassa riemuittiin kylmän sodan päättymistä ja asevelvollisuusarmeija alkoi rapistua instituutiona. Virossa siitä ei luovuttu, mutta Sakkov oli itsenäisyyden koittaessa jo liian vanha kutsunnanalaiseksi. Vuonna 1971 syntynyt suurlähettiläs muistelee huojentuneena, ettei joutunut puna-armeijan leipiin 18-vuotiaana.

Sakkov kouluttautui kotikaupungissaan Tartossa historian maisteriksi, minkä jälkeen opinnot jatkuivat Cambridgen yliopistossa kansainvälisten suhteiden kiemuroissa. Lisäkoulutusta tuli vuosina 2011–12, jolloin hän opiskeli Lontoon Kuninkaallisessa maanpuolustuskorkeakoulussa.

Armeijanvihreää univormua hänellä ei koskaan ole ollut päällä, mutta maanpuolustukselliset asiat eivät ole jääneet mysteeriksi. 

Ennen komennusta Helsinkiin Sakkov oli 18 vuotta Viron puolustusministeriön riveissä, ja hän oli muun muassa sijoitettuna Viron Washington D.C.:n suurlähetystöön maanpuolustuksellisena neuvonantajana.

Vuodesta 2015 eteenpäin Sakkov johti Virossa sijaitsevaa Naton kyberpuolustuksen osaamiskeskusta, minkä jälkeen hän johti International Center for Defence and Securitya, joka on tallinnalainen ajatushautomo.

Sakkov kertoo mielellään Viron asevelvollisuusjärjestelmästä. Viron sodan ajan vahvuus on noin 43 000 sotilasta, eli väkilukuun suhteutettuna suunnilleen saman kokoinen kuin Suomella. Järjestelmä on perin samanlainen, eli asevelvollisuus koskee täysi-ikäistyviä miehiä. 

– Maanpuolustukseen liittyen minulta aina kysytään Suomessa, miksei Virolla ole omia hävittäjiä. Kun vastaan, kukaan ei sitten kirjoita sitä juttuihinsa! Sakkov naurahtaa.

Sakkov toivoo, että vastaus päätyisi Ruotuväkeen, jota hän satunnaisesti selailee. Hän selittää, että Viron asevoimien kokoon nähden hävittäjien ostaminen on yksinkertaisesti epäkäytännöllistä. Valtiolla olisi varaa muutamaan hävittäjään, ”paraatikoneisiin”, Sakkov hymyilee.

Eurooppa yhdistyy raitein

Suurlähettiläs vakavoituu puhuttaessa Itämerellä tapahtuvasta hybridivaikuttamisesta.

– En oikein ymmärrä, miksi käytetään hybridi-sanaa. Puhutaan ennemmin sabotaaseista, salamurhista ja räjäyttelyistä kuin hybridivaikuttamisesta, joka saa nämä asiat kuulostamaan arkipäiväisiltä.

Viimeisin onnettomuus sattui tapaninpäivänä, jolloin epäillysti Venäjän varjolaivastoon kuuluva alus katkoi Suomen ja Viron välisen sähkökaapelin ja neljä datakaapelia. 

– Kahdenkymmenen vuoden aikana yhtäkään kaapelia ei katkennut. Nyt vuodessa tapauksia on sattunut kolme. Vaikea uskoa, että tämä olisi sattumaa, Sakkov sanoo.

Hän on myös huolissaan varjolaivaston aiheuttamista ympäristöriskeistä. 

– On vain ajan kysymys, milloin yksi näistä merikelvottomista öljytankkereista vuotaa lastinsa Itämereen.

Itämeren huoltovarmuuden kannalta Sakkov pitää elintärkeänä rakenteilla olevaa Rail Baltica -hanketta, joka hitsaa Baltian maat entistä tiiviimmin osaksi Eurooppaa. Hankkeen olisi tarkoitus valmistua vuonna 2030, jolloin Tallinnasta pääsisi suoralla junayhteydellä Euroopan sydämeen Berliiniin.

– Olisi Suomen eduksi, jos hanketta jatkettaisiin Helsinkiin asti.

Suomen ja Tallinnan yhdistävä tunnelihanke on ollut pinnalla vuosikymmenet ilman konkreettisia tuloksia. Itämerestä riippuvaiselle Suomelle olisi tärkeää saada toinen maayhteys Eurooppaan. 

– Ratayhteys on tärkeä. Siten saamme kriisitilanteessa pikavauhtia panssarivaunuja Puolasta, Saksasta tai Yhdysvalloista tuotua itään.

Suomi ja Viro pääsivät vuoden alussa isännöimään yhdessä ensimmäistä kertaa Naton Itämeren maiden huippukokousta. Vaikka Viro on ollut puolustusliitossa huomattavasti pidempään, Sakkov ei näe minkäänlaista isoveli-suhdetta kumpaankaan suuntaan.

– Siteeraan presidentti Stubbia – olemme kaksosia.

Digi-Virossa äänestetään verkossa

Suurlähetystön pihalla liehuu kolme lippua: Viron sinimustvalge, EU:n tähtilippu ja tummansininen Nato-lippu. Muiden suurlähetystöjen pihoilla on ainoastaan maiden omia lippuja ja muutama EU-lippu siellä sun täällä. Virolaiset ovat liputtaneet kaikkia kolmea siitä lähtien, kun tarpeeksi monta lipputankoa saatiin pystyyn.

Työhuoneen ovi aukeaa ja huoneeseen kirmaa pörröinen hauva. 

– Tämä on Topi, avustajani koira, Sakkov esittelee. 

Nelikerroksisessa Viron lähetystörakennuksessa asuu Sakkovin lisäksi myös muu henkilökunta, jonka tehtävänä on muun muassa pitää esillä virolaista kulttuuria Suomessa. Pöydällä on tarjolla virolaista suklaata ja teetä.

– Tuossa on virolaista mesiä, eli hunajaa. Pyrimme tuomaan kaiken Virosta, suurlähettiläs avaa.

Sakkov tuo monesti esiin Viron digiyhteiskunnan. Maa on yksi maailman kehittyneimpiä digitalisaation alalla. Verkossa ei edes tarvitse tunnistautua pankkitunnuksin, vaan kaikilla on valtion suojaama digitaalinen tunnistautumismenetelmä.

– Naimisiin meno ja eroaminen ovat ainoita asioita, joita meillä täytyy tehdä paikan päällä, hän kertoo.

Teknologisesti kehittyneen yhteiskunnan juuret ovat 1990-luvun alussa. Maassa ei ollut neuvostomiehityksen jäljiltä paljon mitään, joten oli helppoa hypätä modernin teknologian kelkkaan. Jopa äänestäminen on mahdollista kotoa käsin. 

– 1990-luvun puolivälissä valtiolla oli suuri uudistusohjelma Tiigerhüpe, Tiikerinloikka. Siinä linjattiin, että kaikissa maan kouluissa tuli olla toimiva verkkoyhteys ja tietokone. 

Itämeren naapureiden erityinen suhde

Sakkov kehuu työpaikkaansa vuolaasti. Työtehtävät vaihtelevat Suomessa asuvien virolaisten auttamisesta aina pääministerin isännöintiin.

– Yksikään päivä ei ole samanlainen kuin toinen, mikä on mahtavaa, sillä vihaan kaikenlaisia rutiineja.

Työn salliessa Sakkov pyrkii matkustamaan ympäri Suomea tapaamassa ihmisiä ja näkemässä uusia maisemia. Turun saariston lisäksi hän nimeää suosikkikohteekseen Kolin kansallispuiston – nämä ovat kaksi maailman kauneinta paikkaa.

Historiaa opiskellut Sakkov osaa kertoa, kuinka pitkään Suomi ja Viro ovat pitäneet yhtä.

– Jatkosodan aikaan Viro oli jo menetetty, mutta soomepoisid, Suomea puolustamaan tulleet virolaiset, taistelivat suomalaisten rinnalla. Heidän mottonsa oli ”Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta”.

Suomalaiset matkustavat Viroon enemmän kuin mihinkään muuhun maahan. Vastapainona jopa kolmasosa esimerkiksi Tahkolla laskettelevista on virolaisia, Sakkov kertoo. Maiden suhde on hänen mukaansa todella ainutlaatuinen. Suomi on suurlähettiläälle läheinen muutoinkin kuin työn puolesta. Hän on yrittänyt opiskella suomen kieltä pestinsä aikana.

– On sellainen sanonta, että virolainen ymmärtää suomesta kolmanneksen, ymmärtää väärin kolmanneksen ja viimeinen kolmannes jää mysteeriksi.

Aurinko valaa säteitään ikkunasta sisään ja valaisee toimiston seinällä roikkuvan biljardipöydän kokoisen Turun saaristoa kuvaavan kartan, johon on isketty kiinni yli kaksisataa nuppineulaa.

– Olen merkinnyt siihen kaikki saaret, joille olen viimeisen kahdentoista vuoden aikana purjehtinut, Sakkov kertoo ylpeänä.

Hän tutkailee karttaa.

– Vielä kaksikymmentäviisituhatta jäljellä.