"Maa, joka koetaan kodiksi, koetaan myös puolustamisen arvoiseksi" – Asepalvelus tasoittaa ihmisten välisiä eroja

Varusmiespalvelus koetaan monesti siviilielämää tasapuolisempana ympäristönä.

Ulkomaalaistaustaisten nuorten tiet varusmiespalvelukseen voivat olla hyvin erilaisia. Osa on kasvanut suomalaisissa lähiöissä tai käynyt koulua pienillä paikkakunnilla. Osa taas saapuu palvelukseen suoraan ulkomailta kaksoiskansalaisuuden velvoittamana.

Suhde maanpuolustukseen ja asevelvollisuuteen vaihtelee. Monelle palvelus on luonteva tapa osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan, toisille se taas herättää kysymyksiä siitä, mitä suomalaisuus tai maanpuolustus juuri heidän kohdallaan tarkoittaa.

– Se maa, joka koetaan kodiksi, koetaan myös puolustamisen arvoiseksi. Nuorilla on vahva tahto tehdä oma osansa maanpuolustuksessa, kertoo sotilassosiologian dosentti, Maavoimien koulutus ja simulaattorit -tutkimusalan johtaja Jarkko Kosonen.

Tuoreessa tutkimuksessaan Kosonen sekä tutkijat Reetta Riikonen ja Ilona Botenbal selvittivät ulkomaalaistaustaisten suomalaisten suhdetta maanpuolustukseen ja suomalaiseen yhteiskuntaan. Tutkimuksen yhtenä teemana oli kokemukset varusmiespalveluksesta ja asevelvollisten osallisuudesta Puolustusvoimissa.

Tutkimukseen haastateltiin 47 ulkomaalaistaustaista suomalaista, joista 24 oli haastattelujen aikaan suorittamassa varusmiespalvelusta tai naisten vapaaehtoista asepalvelusta. 

Etnisyydellä ei suurta merkitystä

Valtaosa haastatelluista kertoi kokeneensa, että heidän taustallaan ei ollut vaikutusta siihen, miten heidät otettiin vastaan armeijassa. Palvelus tarjosi yhdenvertaisen areenan.

– Usein palvelus nähtiin siviilimaailmaa tasa-arvoisempana paikkana. Palveluksessa varusmiehen taustalla, etnisyydellä tai ulkonäöllä ei ollut suurta merkitystä. Varusmiehet otettiin vastaan ja kohdattiin yksilöinä, eikä taustansa edustajina, Kosonen kertoo.

Myönteisten kokemusten seasta löytyi myös yksittäisiä tapauksia kiusaamisesta esimerkiksi ihonvärin, uskonnon tai puutteellisen kielitaidon takia. Vaikka nämä tapaukset eivät olleet yleisiä, ne vaikuttivat näiden nuorten asenteisiin varusmiespalvelusta ja maanpuolustusta kohtaan.

– Kun nuori kokee olevansa suomalainen, kuuluvansa Suomeen ja haluaa hoitaa velvollisuutensa, mutta kohtaa palveluksessa kiusaamista, pettymys voi olla suuri, Kosonen pohtii.

Erityisesti heikko suomen kielen taito koettiin merkittäväksi osallisuutta ja varusmiespalveluksen arkea rajoittavaksi tekijäksi. Vaikka Puolustusvoimat on ohjeistanut huomioimaan moninaisuutta ja monet asiat ovat jalkautuneet arjen käytännöiksi, kaipaavat monet ulkomaalaistaustaiset kielitukea palveluksen eri vaiheissa. 

Yhteinen kokemus kannustaa

Uskonnollinen ja kulttuurinen moninaisuus on tutkimuksen mukaan huomioitu varuskunnissa pääosin hyvin. Esimerkiksi erilaisten ruokavalioiden ja rukouspaikkojen järjestäminen toimii tavallisesti sujuvasti. 

Yhteinen arki toi myös uudenlaista ymmärrystä. Moni muslimitaustainen varusmies kertoi haastattelussa, että heidän palvelustoverinsa osoittivat aitoa kiinnostusta ja kunnioitusta islamilaista tapakulttuuria sekä esimerkiksi ramadanin viettoa kohtaan. 

Yhteinen kokemus käänsi usein ennakkoluulot myönteisyydeksi. Tutkimuksessa nousi esiin esimerkkejä siitä, kuinka varusmiestovereiden tuella paastoavalle varusmiehelle järjestettiin kevyempiä tehtäviä tai ruokailu rytmitettiin hänen tarpeisiinsa sopivaksi.

Monille ulkomaalaistaustaisille nuorille varusmiespalvelus oli tilanne, jossa suomalaisuus vahvistui arjen tekojen, ei vain juridisen kansalaisuuden kautta. 

Maastopuvussa kaupungilla liikkuessaan he saivat myönteistä huomiota ja kannustusta tuntemattomilta, mikä vahvisti heidän omaa kokemustaan suomalaiseen yhteiskuntaan kuulumisesta.

Kiinni yhteiskuntaan

Varusmiespalvelus toimi arvokkaana pääomana monelle haastatelluista. Se muodosti konkreettisen ponnahduslaudan kohti työelämää, ystävyyssuhteita ja yhteiskunnallista osallisuutta. 

Varusmiespalvelus auttoi esimerkiksi työelämätaitojen vahvistamisessa sekä kielitaidon parantamisessa. Monet haastatellut mainitsivat palveluksen aikana suoritetun ajokortin auttaneen heitä konkreettisesti työpaikan saamisessa.

Useat haastatellut olivat palveluksen jälkeen hakeutuneet vartijan, poliisin tai muihin turvallisuusalan tehtäviin, joissa varusmiespalveluksesta saatu kokemus koettiin arvokkaaksi. Myös se, että oli hoitanut oman osuutensa asevelvollisuudesta, antoi monille tunteen Suomeen kuulumisesta. 

Tuloksissa korostui myös perheen ja ystävien vaikutus. Moni haastateltu kertoi, että erityisesti isät olivat kannustaneet lähtemään armeijaan. Armeijan arvostus perheessä vahvisti nuoren motivaatiota ja halua täyttää velvollisuutensa.

Puolustusvoimien rakenteet tukevat moninaisuutta ja ohjeistus esimerkiksi kiusaamisen ehkäisemisestä on selkeä. Kososen mukaan henkilökunnan asenne nähtiin myönteisenä.

– Ongelma ei useimmiten ollut järjestelmässä vaan vertaissuhteissa. Jos varusmiesten keskuudessa ilmeni kiusaamista ja siitä kerrottiin henkilökunnalle, siihen puututtiin tehokkaasti, Kosonen toteaa.

Kososen mukaan näkyvillä etnisillä piirteillä ei useinkaan ollut vaikutusta siihen, miten varusmiehiin suhtauduttiin. Yllättävintä ehkä oli, että näkyvä erilaisuus saattoi herättää jopa positiivista kiinnostusta. 

Oikeus kuulua

Vaikka suurin osa koki tulleensa kohdelluksi tasapuolisesti, joukkoon kuulumisen tunnetta saattoi horjuttaa esimerkiksi se, ettei vähemmistötaustaisia ole juurikaan näkynyt Puolustusvoimien viestinnässä.

– Kun armeijasta näytetään kuvia, siellä ei ole ketään meidän näköistä. Ehkä siksi monet eivät koe kuuluvansa siihen, eräs haastateltava totesi.

Tärkeiksi asioiksi maanpuolustussuhteen ja -tahdon muodostumisessa on eri tutkimuksissa havaittu yhteiskuntaan kuulumisen tunne ja oman maan kokeminen puolustamisen arvoiseksi.  Näihin tekijöihin peilaten ihmiset muovaavat omaa maanpuolustusasennettaan, hakevat omaa rooliaan maanpuolustuksessa ja erilaisiin uhkiin tai kriiseihin varautumisessa.

Kuulumisen tunne ei synny määräyksestä, vaan kokemuksesta.

– Jos ihmiselle annetaan tunne, että hän kuuluu tänne, että tämä on myös hänen kotinsa, silloin hän tekee myös osansa tämän kodin puolesta, eräs varusmies kiteyttää.