Armoa perintösandaaleille!

Puolustusvoimien jakaman varustuksen turmeleminen on luonnollisesti väärin. Varustus on yhtenäistä syystä, eikä kenenkään ole tarkoitus erottua massasta. 

Siitä huolimatta kasarmeilla kautta maan voi bongata saapumiserältä toiselle siirtyneitä, jotenkin tuunattuja vaatekappaleita. Nämä perintökalleudet ovat mielestäni tärkeä inttikulttuurin ilmentymä, vaikka joku onkin rikkonut sääntöjä luodessaan ne. Perintö jää elämään, kun kotiutuva sotilas vaihtaa perintöesineen uuden sotilaan vakiovarusteeseen ja palauttaa vakion varusvarastolle ennen reserviin marssimista.

Useimmiten tuunauksen kohteeksi päätyvät Sisäjalkineet M03. Joillekin tuttavallisemmin släbärit tai kusiluistimet. Pieni yksilöllistäminen ei näitä betoninharmaita tohveleita rumenna, eivätkä ne muutenkaan juuri päädy käyttöön suihkukoppia pidemmälle.

Armeijan varusteiden kierrättäminen varusmieheltä toiselle on nerokas käytäntö, josta siviilimaailmakin voisi ottaa mallia. Varusteiden kiertokulku tarkoittaa myös sitä, että jokaisella vaatekappaleella on tarina. Kuka tietää, mitä tälläkin hetkellä jalassani olevat maiharit ovat aikojen saatossa nähneet. Tarinoita epäilemättä riittäisi. 

Perintösandaalit antavat mahdollisuuden kurkistaa menneisyyteen. Mitä mahtaakaan kuulua tossuissani viime vuosikymmenen puolella tallustelleelle alikersantille ja miltäköhän hänen palveluksensa näytti? Ja jos hän selvisi palveluksestaan ja sai annettua tossut eteenpäin, täytyy minunkin jaksaa palvelukseni urheasti loppuun. Jos ei muuten niin edes släbäreideni tähden.

Näin vahvaa tunnesidettä vanhoihin saapumiseriin on vaikea saavuttaa muuten kuin jollain konkreettisella. Jollain mikä on elänyt ne vanhat saapumiserät. Edellisen saapumiserän sotilaisiin ehtii palveluksen alussa tutustua ja he saattavat kertoa heitä edeltäneestä erästä. Kaikki tätä vanhempi on kuitenkin jo kadonnut horisontin taakse kuin reservin aurinko konsanaan.

Jäännökset menneestä voivat tuottaa myös yllättäviä kohtaamisia. Eräänkin kasarmilaisen sandaalit kuuluivat kauan sitten hyvän ystäväni isoveljelle. Ja kas näin jää on rikottu ja uusi tuttavuus tehty. Kiitos kustomoitujen kalossien. 

Ennemmin tai myöhemmin jokainen perintöesine kuitenkin poistuu keskuudestamme. Joko se päätyy takavarikkoon sääntörikkomuksena tai ei muuten vaan enää kelpaa uudelle miehistölle. Niin vain sekin on osa perinnön kiertokulkua.