Armeijan harmaista pohjoisen äänitorveksi

Pohjoisen puolustajaksi itseään kutsuva Mikko Kärnä ehti luoda uraa upseerina Rajavartiolaitoksella, kunnes hän ajautui sattumien kautta ensiyrittämällä Suomen ainoaksi upseeritaustaiseksi kansanedustajaksi.

Reserviin siirtynyt kapteeni (evp) Mikko Kärnä valitsi taistelukseen pohjoisen syrjäseutujen puolustamisen ja lähti Arkadianmäelle pitämään mekkalaa. Virka-ase vaihtui teräviä lausuntoja tuottavaan Twitter-tiliin ja asepuku pikkutakkiin. 

Itseään rohkeaksi, määrätietoiseksi ja idearikkaaksi kansanedustajaksi kuvaileva Kärnä tunnetaan jyrkästi asiaansa ajavana ja aktiivisena keskustelijana. Eduskunnan lausuntokoneeksikin kutsuttu Kärnä omistaa mielipiteen jokaiseen asiaan ja herättää räväköillä avauksillaan kiivaita tuntemuksia poliittisissa vastustajissaan. 

Matka nousujohteiselta upseerin uralta eduskuntaan ei ole ollut suora, vaan politiikkaan Kärnä kertoo ajautuneensa ilman selkeää polkua ja määrätietoisuutta, sillä hän tarttuu avautuviin mahdollisuuksiin. Vain muutamassa vuodessa Kärnä nousi Enontekiön kunnanjohtajaksi ja lopulta varasijan kautta eduskuntaan, jossa hän istui, kunnes Paavo Väyrynen tiputti hänet. Vuotta myöhemmin Lapin mies tuplasi äänisaalinsa ja palasi eduskuntaan. 

– Tässä istutaan, eikä se huonosti mennyt, Kärnä summaa uraansa työhuoneessaan eduskunnassa. 

Unelma Hornetin ohjaimissa

Kainuussa varttunut Kärnä unelmoi jo lapsena sotilasurasta hävittäjälentäjänä. Haaveet Hornetin puikkoihin astumisesta kaatuivat kuitenkin pääsykokeiden viime metreillä niskanikamassa esiintyvän poikkeavuuden takia. Niinpä alokas Kärnä ilmoittautui palvelukseen Kainuun rajavartioston rajajääkärikomppaniassa kesällä 1999. 

– Palvelukseen lähdin erittäin motivoituneena, ja minulle oli täysin selkeää pyrkiä Reserviupseerikouluun, jonne myös pääsin. Yritin vetää palveluksen läpi kovalla asenteella tehden kaiken täysillä, mutta pilke silmäkulmassa, Kärnä muistelee. 

Palvelusajastaan Kärnä muistelee lämmöllä erityisesti palvelustovereita ja kokemuksia, joissa hiki virtasi ja varusmiehet pääsivät ylittämään itsensä. Mieleenpainuviksi kokemuksiksi hän mainitsee Losovaaran marssin, jolla hän ansaitsi sissihavut takkiinsa, ja reserviupseerikurssin maineikkaan Kirkkojärven marssin. 

Palvellessaan upseerikokelaana Kärnän mielessä alkoi kypsyä kiinnostus upseerikoulutusta ja sotilasuraa kohtaan.

– Huomasin olevani hyvä niissä tehtävissä. Lisäksi henkilökunnassa oli hyviä esikuvia, joiden työtä seuratessa näki, että tätä voisin tehdä enemmänkin. 

Reserviin Kärnä siirtyi rankan sissikoulutuksen läpikäyneenä vänrikkinä. Muutamaa kuukautta myöhemmin hän aloitti opinnot Maanpuolustuskorkeakoulussa, Santahaminassa. Kärnä epäilee Maanpuolustuskorkeakoulun menon muuttuneen aika tavalla sitten kadettikurssin 87.

– Niin sanottu simppuaika jäi hyvin mieleen. Silloin oltiin hyvin tiukassa kurissa ja kontrollissa, ja opiskeltiin koulun kuuluisia perinteitä. Opiskelu itsessään oli tietysti tiukkaan säädeltyä, mutta viihdyin kuitenkin hyvin. 

Kahden vuoden opintojen jälkeen kadetit asetettiin paremmuusjärjestykseen, ja kurssin menestynein kadetti valitsi ensimmäisenä aselajinsa. Kahdeksantena valitsemaan päässyt Kärnä pääsi toivomalleen rajavartiolinjalle.

– Tiesin, että kahdenkymmenen parhaan joukossa pitää olla, jos rajalle haluan. Systeemi oli sellainen, että päältä vietiin parhaat paikat, ja kenttätykistö valitsi seitsemän viimeistä. 

Opintojen jälkeen Kärnä suuntasi tuoreena luutnanttina Lapin rajavartiostoon, jossa hän aloitti uransa aliupseerikurssin johtajana. Kouluttajan tehtävistä Kärnä jatkoi rajavartioalueelle ja aloitti työskentelyn alueupseerina.

– Upseerin työ oli todella mielenkiintoista. Etenkin laaja yhteistoiminta venäläisten ja norjalaisten kanssa oli antoisaa. Lisäksi tehtäviini kuului paljon hallinnollisia asioita ja tilanteen seurantaa. Pohjoisessa sain myös johtaa ja suunnitella erävalvontaoperaatioita, joilla puututtiin laittomuuksiin. 

Poliittiseksi esikuvakseen Kärnä nimeää presidentti Urho Kekkosen, jota esittävä nykytaideteos koristaa hänen työhuonettaan eduskunnnassa. 

Rajavartijasta poliitikoksi

Rajavartiolaitoksen organisaatiouudistuksen myötä rajavartioalueet lakkautettiin ja upseerien virkoja keskitettiin suuriin kaupunkeihin, minkä myötä kapteeniksi ylentynyt Kärnä joutui harmikseen luopumaan urastaan upseerina.

– En missään tapauksessa halunnut lähteä kovaan siirtorulettiin, joten päätin katsoa, miltä siviilipuolella näyttää. Äärimmäisen mielellään olisin rakentanut uraa Rajavartiolaitoksella, jos virkoja olisi jätetty enemmän myös pohjoiseen, Kärnä pohtii.

Siviilissä Kärnä ehti toimia muun muassa Inarissa Kalottikeskuksen vs. toiminnanjohtajana ja Enontekiön kunnanjohtajana ennen valintaansa kansanedustajaksi. Hän näkee upseerin uran tarjonneen vankan pohjan myöhemmälle uralleen.

– Kyllähän siinä luonteenlujuutta ja terästä saa selkärankaan. Maanpuolustuskorkeakoulu ja upseerin ura ovat Suomen ainoa kunnon johtajakoulu. Rajavartiolaitoksella ollessani oli myös mielenkiintoista opiskella paljon oikeustieteitä, sillä tehtävät olivat varsin hallinnollisia. Minun täytyi hallita alaa koskevat lait ja esitutkintaprosessit, mistä oli valtavasti hyötyä siirtyessäni kunnanjohtajaksi.

Kansanedustajana Kärnä pääsee käyttämään erityisosaamistaan Rajavartiolaitoksen toiminnasta erityisesti sisäisestä turvallisuudesta vastaavassa hallintovaliokunnassa. 

Kärnä oli kiinnostunut politiikasta jo nuorena, jolloin hän oli aktiivinen oppilaskuntatoiminnassa. Politiikka jäi kuitenkin sivuun sotilasuran tieltä, kunnes hän ajautui hieman yllättäen ehdolle vuoden 2015 vaaleissa ja tuli valituksi varakansanedustajaksi. Politiikkaan hänet sai lopulta halu pitää ääntä pohjoisen puolesta. Hän kertoo kokeneensa, ettei pohjoisen ääni kuulu Helsingissä tarpeeksi vahvasti. 

Virassa olevat sotilashenkilöt hän pitää kuitenkin mielellään ulkona kaikesta puoluepolitiikasta.

– On täsmälleen oikea periaate, että politiikka ja aseellinen voima pysyvät erillään. Puolustusvoimat palvelee kulloinkin vallassa olevaa laillista esivaltaa. Siinä mielessä pidän äärimmäisen huolestuttavan, jos upseerit ovat mukana puoluepolitiikassa. Toisaalta pidän arvokkaana, että meillä on upseeritaustainen kansanedustaja. 

Siviilikriisinhallinnassa kehitettävää

Kysyttäessä yhteiskunnan epäkohdista Kärnä kertoo kokevansa asioiden olevan Suomessa oikeastaan erittäin hyvin, vaikka riitaisasta politiikasta usein saa erilaisen kuvan.

– Monesti ei ajattele, kuinka hyvin meillä on asiat. Suomi on maailman paras valtio monellakin mittarilla. Sitä suomalaisten sopisi pohtia useammin, Kärnä toteaa.

Kehitettävää hän näkee erityisesti valmiudessamme vastata erinäisiin yhteiskuntaa uhkaaviin siviilikriiseihin, joihin johtavia uhkakuvia on lukuisia.

– Koronavirus on osoittanut, että siviilikriisinhallintajärjestelmä ei ole riittävällä tasolla, ja sitä tulisi kehittää voimakkaalla kädellä, kunhan akuutti kriisi on ratkaistu. 

Yhtenä keinona vastata siviilikriisinhallinnan tarpeisiin Kärnä kehittäisi asepalveluksesta yleisen ja yhtäläisen sukupuoleen katsomatta. Koska koko ikäluokalle ei ole tarvetta sodan ajan joukoissa, kaikki jotka eivät valikoituisi asepalvelukseen saisivat koulutuksen siviilikriisinhallintaan. 

Kansanedustajan raskas taakka

Vaikka kansanedustajan viitta tuo raskaan painon hartioille, Kärnä kertoo onnistumisten ja hänelle tärkeisiin asioihin vaikuttamisen kannustavan häntä jatkamaan pohjoisen puolustamista. 

– Tässä polttaa itsensä helposti loppuun, sillä työtä on niin illoille kuin viikonlopuillekin. Etenkin nyt yöunetkin ovat mennä, kun Lapin matkailussa on uhattuna 10 000 työpaikkaa, Kärnä kertoo. 

Elämän ilonhetkien Kärnä kertoo kumpuavan lasten kanssa vietetystä ajasta ja luonnossa liikkumisesta. Kalastus ja metsästys ovatkin olleet hänelle rakkaita harrastuksia lapsesta alkaen. 

– Nautin, kun pääsen täältä Helsingin kopista Suomen avaraan luontoon esimerkiksi Lappiin tai ulkosaaristoon. Siellä se vapaa-aika enimmäkseen kuluukin. Toisinaan pelaan lasten kanssa myös Pokemon Go -peliä. 

Vaikka kansanedustajan työ on kuluttavaa, hän kokee Arkadianmäen omaksi paikakseen vaikuttaa ja aikoo jatkaa työtään eduskunnassa.

– Viihdyn täällä, ja onhan se kunnia edustaa äänestäjiäni. Vetää hiljaiseksi ajatella, että 6500 ihmistä on antanut ainoan äänensä minulle. Poukkoilevasta urapolustani voi kuitenkin nähdä, että tartun rohkeasti aukeaviin mahdollisuuksiin. 

Kameran edessä poseeraamista inhoava Kärnä pyrkii viettämään vapaa-aikansa Helsingin sijaan luonnossa.