Arktisen alueen yhteistyötä Turussa

Arctic Security Forces Roundtable -tapaaminen keräsi Turkuun arktisen alueen asioiden parissa työskenteleviä sotilaita ja siviilejä yhdestätoista maasta. Tapaaminen antaa arktisen alueen maiden sotilasorganisaatioille mahdollisuuden käydä keskustelua alueen turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvistä aiheista.

Arctic Security Roundtable on arktisen alueen turvallisuuteen ja puolustukseen keskittyvä keskustelufoorumi, ja tapaamisia on järjestetty vuodesta 2010. Tänä vuonna Turussa järjestetty tapaaminen toi yhteen henkilöstöä kymmenestä Nato-jäsenmaasta sekä Ruotsista.

Edustettuina olivat järjestäjämaa Suomen lisäksi Yhdysvallat, Kanada, Norja, Tanska, Islanti, Alankomaat, Iso-Britannia, Ranska, Saksa ja Ruotsi. Tilaisuutta isännöi Puolustusvoimien strategiapäällikkö, kenraalimajuri Janne Jaakkola. Kokouksen puheenjohtajat olivat kenraalimajuri Daniel Lasica Yhdysvaltojen Euroopan johtoportaasta (US EUCOM) ja kontra-amiraali Solveig Krey Norjasta. Yhdysvallat ja Norja ovat foorumin perustajamaita, kertoo Puolustusvoimat tiedotteessaan.

Venäjä ei ole osallistunut keskustelufoorumiin vuoden 2014 jälkeen, jolloin sotatoimet Ukrainassa alkoivat.

– Tämä oli yksi areenoista, joissa pystyimme oikeasti tapaamaan ja keskustelemaan sotilasasioista, Krey kommentoi Venäjän aiempaa läsnäoloa tapaamisissa.

Lasica piti arvokkaana sitä, että tapaamisessa tapaa paitsi vanhoja tuttuja, myös uusia ystäviä. 

– Meillä on myös epävirallisia keskusteluja eri maiden kanssa näistä aiheista. Ajattelen, että ihmisiin, jotka tuntee hyvin, voi luottaa, hän totesi.

Lasica toivoi osallistujien muistavan tapaamisesta etenkin yhteistyön ja kumppanuuden ja korosti varautumista. Koska globaali tilanne muuttuu, on varauduttava siihen, mitä tapahtuu seuraavaksi ja vielä sen jälkeenkin, vaikka tilanteiden ennustaminen onkin vaikeaa. Jaakkola oli samoilla linjoilla.

– Tärkein tavoite tapaamisessa on käydä keskusteluja ja jakaa informaatiota arktisen alueen turvallisuudesta ja vakaudesta sotilasnäkökulmasta käsin. Se, mitä nyt tapahtuu Euroopassa ja globaalisti tuo oman mausteensa keskusteluihin, Jaakkola sanoi.

Hän totesi keskustelun koskevan laajalti Venäjää ja Kiinaa, joiden rooli arktisella alueella tulee ottaa huomioon. 

Kontra-amiraali Krey toi esiin myös ei-sotilaallisen näkökulman, joka on syytä muistaa arktisen alueen asioista puhuttaessa. Hän pitää ilmastonmuutosta yhtenä arktisen alueen pääkysymyksistä.

– On todella tärkeää, että keskitymme myös ympäristöön ja siihen, miten se vaikuttaa meihin. Meillä on ilmastonmuutos ja valtioita, jotka käyvät valtakamppailua. On tärkeää ymmärtää ympäristöä, jossa toimimme, Krey pohti. 

Muuttuva arktinen ympäristö luo myös mahdollisuuksia, Lasica pohti. Resurssit, kuljetusreitit, talous ja sotilaallinen yhteistoiminta ovat esimerkkejä näistä mahdollisuuksista. 

– Kun ajattelemme Venäjää ja Kiinaa, meidän pitää tiedostaa se, mitä ajattelemme niistä tässä muuttuvassa ympäristössä. Ovatko ne kilpailijoita, haastajia vai samassa tiimissä, hän avasi ajatuksiaan.

Keskustelua Venäjästä ja Kiinasta

Keskiviikkona 26. huhtikuuta tapaamisessa kuultiin alustuksia esimerkiksi Venäjän tulevaisuudesta ilman energian myyntituloja lännestä, sekä Kiinan roolista arktisella alueella.

Professori Kari Liuhto Turun yliopistosta puhui alustuksessaan siitä, miten Venäjän energian myyntitulojen väheneminen vaikuttaa Venäjään.

Öljyn ja maakaasun vienti oli erittäin tärkeä tulonlähde Venäjälle ennen sen laajamittaista hyökkäystä Ukrainaan. Se muodosti yli kolmasosan Venäjän tuloista. Noin 50 prosenttia Venäjän öljystä ja maakaasusta toimitettiin Eurooppaan ja noin 30 prosenttia Aasiaan. 

Kaikkein riippuvaisimpia venäläisestä maakaasusta olivat Itä-Euroopan maat ja Latvia. Myös Saksa ja Italia käyttivät 40 prosenttia venäläisestä maakaasusta Euroopassa.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 öljystä ja maakaasusta saadut tulot Euroopasta laskivat merkittävästi. Öljyn ja maakaasun vienti Kiinaan toisaalta lisääntyi.

Nyt Venäjällä on edessään erilainen tulevaisuus. Hallinnon uudistuminen tai kokonaan uusi hallinto on välttämätön yhteiskunnallisen vakauden takaamiseksi. 

Konferenssissa keskusteltiin myös Kiinan ja Venäjän suhteesta, sekä Kiinan roolista arktisella alueella.

Kiinan ja Venäjän niin sanottu henkilökohtainen suhde nousi keskusteluun. Kiinan presidentti Xi Jinping ja Venäjän presidetti Vladimir Putin ovat tavanneet usein ja korostaneet ystävyyttään julkisuudessa.

Keskustelussa tuli esiin myös kulttuurinen seikka, joka yhdistää Kiinaa ja Venäjää. Kiinassa ja Venäjällä on luontevaa luottaa ystäviin sen sijaan, että luottaisi instituutioihin.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli Kiinan kansallisten intressien vastaista, mutta se ei kuitenkaan tuominnut hyökkäystä. Kiina on riippuvainen globaaleista markkinoista ja pyrkii edistämään intressejään niin kutsutulla ”pehmeällä voimalla”.

Kiina ja Venäjä ovat olleet aiemminkin toisilleen tärkeitä kauppakumppaneita, mutta Venäjästä on tullut entistä riippuvaisempi Kiinasta. Toisaalta Venäjällä on jotain, mitä tarjota: Kiinalla on intressejä arktisella alueella, mutta siltä puuttuu alueella tarvittavaa tietotaitoa. Venäjällä sitä taas on.