Arki

Tuntuiko sinusta peruskoulun, lukion tai ammattikoulun aikaan, että elämä oli joskus tylsää? Siltä, että käsikirjoitus jokaiselle vuodelle on sama. Minusta tuntui. Sitten tuli vuosi 2018.

Vuosi alkoi viimeisillä lukiokursseilla. Penkkareiden jälkeen edessä oli lukuloma, joka "huipentui" ylioppilaskirjoituksiin. Tämän jälkeen edessä tiukka pohdinta: Otanko rennosti, ja käyn vain istumassa korkeakoulujen pääsykokeissa Kelan tukien saamiseksi, vai nappaanko härkää sarvista, ja tavoittelen unelmieni opiskelupaikkaa? Päätin tavoitella.

Sitten tuli kesätyöt. Pakkohan nekin oli johonkin väliin tunkea. Kaupan kassalla oli aikaa miettiä, riittääkö pääsykoetta varten vuodatettu tuska, hiki ja veri opiskelupaikkaan.

Juhannuksen jälkeen kesätöillä rikastuneena ja opiskelupaikka takataskussa ihme tapahtui: en stressannut mistään. Sitä kesti kymmenen päivää, heinäkuun ensimmäisen viikon ajan. Epätietoisuus on stressaavaa, ja hetkessä olin juuri varusmiespalveluksen aloittanut epätietoinen alokas.

Alla ote puhelimeni päiväkirjasta, ensimmäisenä iltana varuskunnassa:

"Tällä hetkellä tiedän, tai ainakin luulen tietäväni, että oivallan inttikokemuksen hienouden vasta palvelusajan päätyttyä. Olen kuitenkin varovaisen toiveikas sen suhteen, että tämä oivallus tapahtuu jo aikaisemmin… Ehkä kirjoituksesta käykin ilmi, mutta ajattelen vain tulevaa: lasken kuukausia, ja mietin milloin on lomia. "Hoidan intin alta pois". (9.7.2018) "

Tästä päivästä on nyt noin puoli vuotta. En ole vielä oivaltanut inttikokemuksen hienoutta, ainakaan tavalla, jolla sitä päiväkirjassani tarkoitan. Olen kuitenkin oivaltanut muuta:

Ensinnäkin, intin voi ottaa pitkälti aivolomana. Alku saattaa stressata, mutta sen jälkeen kannattaa vain heittää aivot narikkaan ja nauttia siitä, että tekee vain sen mitä muut käskevät. Omaa aivokapasiteettia ei tarvitse rassata liiallisella ajattelulla.

Ennen kaikkea olen kuitenkin oivaltanut, että tämä vuosi on ollut suurien tapahtumien täyteinen minulle ja varmasti monelle muulle ikäiselleni, joka on kahlannut läpi kirjoitusten, pääsykokeiden ja varusmiespalveluksen. Olemme hoitaneet asioita "alta pois" ja ajatelleet tulevaa, aivan kuten päiväkirjassanikin totean.

Olen siis saanut sitä mitä tilasin. Arki on ollut täysin erilaista kuin ennen ja muuttunut vuoden aikana monta kertaa. Se on opettanut. Tapahtumarikkaan ja stressintäyteisen vuoden päätteeksi pystyn toteamaan: Kiitos 2018 ja tervetuloa tylsä arki.