Apumekaanikkokaksikko tähtää lentotekniikan ammattilaisiksi

Erikoisjoukkohaun kautta Ilmavoimien palvelukseen hakeutuneet Miro Tammi ja Daniel Prokki lähtivät kesäkuussa Tikkakoskelta saatujen oppien kanssa vartiolentolaivueen helikopteriapumekaanikoiksi kohti Helsinkiä.

Ilmavoimien aliupseerikurssin lentotekniseltä linjalta komennetaan saapumiserittäin kaksi varusmiestä palvelemaan Rajavartiolaitoksen vartiolentolaivueessa. Helsinki-Vantaan lentokentän kupeessa sijaitsevassa vartiolentolaivueen tukikohdassa palvelevien alikersanttien kotivaruskunta vaihtui Keski-Suomen järvimaisemista Santahaminan saarelle, Kaartin jääkärirykmenttiin.

Kiinnostus ilmailua kohtaan sai Miro Tammen ja Daniel Prokin hakeutumaan Ilmavoimien tarjoamiin erikoistehtäviin. Alikersantti Tammi haki ennen palvelustaan Ilmavoimien reserviupseerikurssille sekä lentotekniselle linjalle. Prokille lentotekninen linja oli selkeä vaihtoehto, sillä tarkoituksena on lähteä jatkokouluttautumaan lentotekniikan puolelle korkeakouluun.

– Mieluummin tänne, kuin johonkin Niinisaloon tykkimieheksi, Prokki lataa.

Kummallakaan ei ollut entuudestaan kokemusta lentokoneiden tai helikopterien parista, mutta molempia yhdistävät harrastuneisuus asennustöistä.

– Perheessä on aika paljon autopuolta ja kaikennäköisiä projekteja on tullut tehtyä, joten työkalut pysyvät käsissä, Prokki taustoittaa.

Lentotekniikan linjan aliupseerikoulutuksen saaneiden varusmiehien loppupalveluksen komennuspaikat valitaan pisteytyksien mukaan. Korkeimmilla pistemäärillä suorittaneet saavat esittää halukkuutensa ensimmäisenä. Apumekaanikkokaksikon mukaan halutuimpia paikkoja ovat vartiolentolaivue sekä Pirkkalan tukikohta, joihin molempiin valitaan vain kaksi varusmiestä. 

– Jos haluat Rovaniemelle ja sinulla on paremmat pisteet kuin kenelläkään muulla, totta kai sinut määrätään Rovaniemelle. Pistetaulukon kärjessä olevat saavat valita ensimmäisenä parhaat paikat ja muille sanotaan vain kiitos, Prokki täsmentää.

Alikersantti Daniel Prokki huoltamassa AW 119 Ke Koala -helikopteria.

Itsenäisyys keskiössä

Apumekaanikkojen aamu alkaa 6.25, kun kuljettaja vie heidät kohti Helsinki-Vantaalla sijaitsevaa tukikohtaa. Ensimmäisenä tehtävänä helikopterit vesitetään eli niiden varastosäiliöistä poistetaan kondensiovedet. Toimenpiteellä kopterit pidetään päivittäin 30-60 minuutin lähtövalmiudessa. Vesityksen jälkeen apumekaanikot aloittavat varsinaisen koneiden parissa työskentelemisen päiväkohtaisen tilanteen mukaisesti. 

– Päivän tehtävät voivat vaihdella hyvin paljon, eikä koskaan ole samanlaista päivää. Joka päivä on päässyt tekemään jotain uutta, mitä ei ole aiemmin tehty, Tammi toteaa.

Päivät kuluvat eri konemallien korjaus- ja huoltotöiden parissa. Kaksikko toimii tehtävissään harvemmin parivaljakkona, mutta tietyissä tilanteissa myös yhteistyölle on tarvetta. 

Palveluspaikan vaihtuminen Ilmasotakoulusta Kaartin jääkärirykmenttiin ja niiden eroavaisuudet toisiinsa olivat molemmille alkuun yllättäviä. Pahaa sanottavaa kummastakaan varuskunnasta heillä ei ole, vaikka käytännön asiat ovatkin muuttuneet.

– Alijohtajana olisi tavallaan pitänyt tietää vähän kaikkea johtajakauden alkaessa, mutta tänne tullessa kaikki asiat olivat taas uutta ja kesti hetken totutella ja oppia tästä paikasta, Tammi avaa.

Kaartin jääkärirykmentissä erikoiskomennusjoukkueen matkaan hypänneet apumekaanikot korostavat nykyisessä arjessaan itsenäisyyden merkitystä. Jokaisella on omat komennuspaikkansa, joten kasarmilla on päivien ajan hiljaista.

– Kaikki lähtevät aamulla ja tulevat vasta myöhään illalla takaisin. Tikkakoskella totuin siihen, että kasarmi on aina ihan täynnä porukkaa, Tammi pohtii.

Tikkakoskelta kantautuu huhuja myös Suomen parhaista sotilaskodin munkeista. Tammi ja Prokki vahvistavat väitteen omalta osaltaan. 

– Ehdottomasti pitää paikkaansa. Ne täytyy vain käydä itse testaamassa, apumekaanikot kehottavat.

Prokin ja Tammen komennuspäivät päättyvät tavallisesti puoli neljän aikaan iltapäivällä, mutta he jäävät usein palveluspaikalleen kuntosalille viettämään vapaa-aikaansa.

Alikersantti Miro Tammi korjaamassa DO-228 Dornier -valvontakonetta, joiden elinkaari Rajavartiolaitoksella on pian päättymässä.

Hornetit vaihtuivat helikoptereihin

Tammikuun saapumiserän aliupseerikurssit olivat aikaisempiin verrattuna lomarotaatioiden vuoksi hyvin poikkeuksellisia. Vain kahdeksan viikkoa kestäneen aliupseerikurssin mottona toimi Tammen ja Prokin osalta "auk yhdellä lomalla läpi". Tavanomaisen johtajakoulutuksen mukaisesti kahdeksaan viikkoon sisältyi lukuisia oppitunteja, koulutuksien pitämisen harjoittelua sekä johtajatutkintoja ja -ratoja. Uutta oli sen sijaan monien koulutuksien toteuttaminen monimuoto-opetuksena.

– Opetimme asioita toisillemme, joka on aika uusi juttu intissä. Kaikki luutnantitkin miettivät, että tämmöistäkö tämä armeija nykyään on, Tammi naurahtaa.

Kyseiseen palvelustehtävään valittujen lentotekninen koulutus aloitetaan jo koulutushaarajaksolla Horneteihin perehtymisellä. Aliupseerikurssilla syvennytään niin lentoteknikon toimintaan kuin myös väistö- ja hälytyspaikkatoimintaan. Tavoitteina on oppia, kuinka Hornetit otetaan vastaan ja kuinka kiitoradalla toimitaan asianmukaisesti. Helikopterit tulivat tutuksi vasta vartiolentolaivueeseen siirtymisen jälkeen. 

Joulukuussa kotiutuvat apumekaanikot jatkavat palvelusvuotensa jälkeen jatko-opintojen pariin. Alikersantti Tammella opiskelupaikka löytyy jo takataskusta Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunnasta. Prokilla opiskelupaikkaa ei vielä ole hallussaan, mutta suunta on selvä.

– Intin jälkeen laitan paperit vetämään rauhanturvaajatehtäviin, jonne olisi haaveena päästä. Sen jälkeen aion hakea korkeakouluun lukemaan lentotekniikkaa, Prokki linjaa.