Ann-Sofie Forssten oli naisupseerien edelläkävijä – nyt hän innostaa uusia sukupolvia johtajuuteen

Majuri Ann-Sofie Forsstenia pyydettiin muutama vuosi sitten pitämään esittelytilaisuutta nuorille naiskadeteille. Upseerina työskentelevä Forssten tarttui tehtävään enemmän kuin mielellään.

Luentosaliin astuessa näky oli mykistävä. Sali oli täynnä motivoituneita upseeriuralle tähtääviä naisia.

– Siinä hetkessä minulle konkretisoitui naisten kiinnostus sotilastehtäviä kohtaan. Liikutuin siitä, miten paljon väkeä oli saapunut paikalle.

Kolmekymmentä vuotta sitten armeijan suorittaminen naisena ei ollut vielä kovin yleistä. Moni asia on muuttunut, kun varusmiespalvelus on kehittynyt vuosien varrella yhteiskunnan mukana.

Kun ensimmäiset naiset aloittivat palveluksen vuonna 1995, se herätti monissa ihmisissä kysymyksiä. Naisten palveleminen armeijassa on vuosien varrella normalisoitunut ja heitä on nykyään eri tehtävissä tasaisesti.

– Naisia ei ole pelkästään varusmiehinä, vaan myös upseereina, erikoisupseereina ja aliupseereina kaikissa henkilöstöryhmissä. 

Kasvattava vuosi

Vaikka naisia ei ollut sotilaina Forsstenin lapsuudessa, hän on ollut jo pienestä tytöstä asti mukana maanpuolustustoiminnassa, koska hän tulee isänmaallisesta suvusta. 
Hänen isänsä oli erittäin aktiivinen reserviläinen ja mukana monenlaisessa toiminnassa, kuten Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistyksen hallituksessa.

Forssten kasvoi Vaasassa, joka oli ennen varuskuntakaupunki. Hän oli lapsesta asti seuraamassa Vaasan torilla sotilasparaateja, mistä kipinä armeijauralle syttyi.

Forssten on päässyt toimimaan Puolustusvoimilla kadettien opettajana ja sotilaspedagogiikassa. Kuva: Amos Kautto

Isänmaallisen kasvatuksen saanut tyttö osallistui Vaasassa valmiuskursseille, joissa harjoiteltiin varautumista ja toimintaa kriisitilanteissa. Hän oli kiinnostunut käytännönläheisistä harrastuksista ja oli mukana muun muassa partiotoiminnassa.

Vaikka Puolustusvoimat oli tullut Forsstenille tutuksi lapsuuden aikana, hän ei tiennyt tarkalleen, mitä odottaa palvelukselta.

– Fiilikset olivat samanlaiset kuin kaikilla muillakin armeijan aloittavilla nuorilla. Vähän jännitti, koska kaikki oli uutta. Lähdin kuitenkin palvelukseen uteliaana ja innokkaana.
Forssten aloitti palveluksen kesällä 1996 heti sen jälkeen, kun hän valmistui lukiosta.

Palveluksessa vietetty vuosi oli nuorelle Forsstenille antoisa.

– Opin paljon ja sain uusia kavereita. Se oli kasvattava vuosi kaiken kaikkiaan. 
Forssten piti armeijassa jokaisesta eri koulutuskaudesta. Niiden aikana hän kohtasi koko ajan uusia haasteita, joiden myötä hän kehittyi sotilaana.

Forssten suoritti palveluksen Uudenmaan prikaatissa rannikkojääkärikomppaniassa. Hänelle sen toimintaympäristö oli mieleinen, koska hän oli lapsesta asti tottunut toimimaan meren äärellä.

Forssten otettiin armeijassa vastaan yhtä hyvin kuin muutkin. Hänen saapumiseränsä oli Dragsvikissä toinen, jossa oli mukana naisia.

– Tuvassa ei ollut ensimmäisenä vastassa tiedotusvälineet, mikä oli mukava asia. Yritin enemmänkin sulautua muuhun joukkoon ja keskittyä tekemiseen.

Lapsena Forssten leikki ja pelasi paljon pallopelejä poikien kanssa. Hänestä tuntui luontevalta lähteä palvelukseen, jossa suurin osa uusista kavereista oli miehiä.

– Ehkä olen aina tykännyt vauhdikkaista jutuista.

Uudenmaan prikaatiin otettiin Forsstenin saapumiserässä noin 15 naista. Naisten vapaaehtoiset palveluspaikat olivat ensimmäisinä vuosina kilpailtuja, koska aloituspaikkoja ei ollut yhtä paljon kuin halukkaita.

Dragsvik oli Forsstenille varma valinta palveluspaikaksi, koska hän kasvoi täysin ruotsinkielisessä ympäristössä. Armeijan suorittaminen oli helpompaa, kun sen sai tehdä omalla äidinkielellä.

Luontainen johtaja

Forssten on ollut pienestä asti henkilö, joka lähtee helposti johtamaan asioita ja ottaa myös kaverit mukaan. Johtajakoulutukseen pyrkiminen oli hänelle sen vuoksi luontaisa valinta.

– Muistan, että reserviupseerikurssille oli kova kilpailu, joten sinne pääseminen ei ollut mikään itsestäänselvyys. Oli hieno tunne, kun sain kuulla, että olin päässyt kurssille.

Haminassa Forssten palveli jalkaväkitehtävissä reserviupseerikoulun toisessa komppaniassa, jota kutsuttiin kirveskomppaniaksi. Siellä kielitaito loi lisähaastetta palvelukselle, koska opetus oli suomeksi.

– Välillä tuntui, etten pystynyt ilmaisemaan itseäni sujuvasti. Kielen kanssa piti tehdä paljon töitä palveluksen aikana.

Kotiutumisen jälkeen Forssten jäi muutamaksi kuukaudeksi kouluttajaksi Uudenmaan prikaatiin. Hän piti tehtävästä todella paljon.

– Vastuut kasvoivat varusmiespalvelukseen verrattuna, mutta toisaalta sain myös vapauden tehdä asiat omalla tavalla ja kouluttaa omaa alokasjoukkuetta. Työyhteisö oli myös erittäin hyvä.

Forssten haaveili upseerin urasta jo ennen varusmiespalvelusta. Lisäksi hän oli kiinnostunut palomiehen ja liikunnanopettajan ammateista.

Kouluttajana vietettyjen kuukausien jälkeen Forssten ehti opiskella Jyväskylässä vuoden ajan liikuntatieteitä. Hänestä Kadettikouluun hakeutuminen suoraan varusmiespalveluksen jälkeen olisi tuntunut liian suurelta ratkaisulta.

Jyväskylässä vietetyn opiskeluvuoden aikana Forsstenin ajatus vahvistui Kadettikouluun hakemisesta. Ratkaiseva tekijä päätökselle oli upseeriuran monipuolisuus.

– Päätökseen vaikutti ennen kaikkea hyvät kokemukset työtehtävistä ja ihmisistä Puolustusvoimissa. Muistan, että reserviupseerikurssilla kirveskomppanian varapäällikkö ja yksikön päällikkö Uudenmaan prikaatissa kannustivat minua upseerin ammattiin.

”Innostun, kun ihmiset oppivat”

Forssten on edennyt upseerin uralla niin sanotusti perinteisellä tavalla. Kadettikoulusta valmistumisen jälkeen hän aloitti työt joukkueenjohtajana ja kouluttajana sekä myöhemmin varapäällikkönä perusyksikössä.

Urallaan Puolustusvoimissa Forssten on päässyt toimimaan myös opettajan tehtävissä. Hän on työskennellyt kadettien opettajana sekä sotilaspedagogiikassa että fyysisessä kasvatuksessa.

Forssten on palvellut Maanpuolustuskorkeakoulussa myös maisteriosastolla eli maisteriopiskelijoiden kurssin johtajana ja osaston apulaisjohtajana.

Opettaminen tuntuu Forsstenista luontevalta, koska hänen lähipiirissään on paljon opettajia.

– Huomaan, että innostun, kun ihmiset oppivat ja oivaltavat asioita. Se on kannustavaa.

Opetustehtävissä Forssten teki edelleen suomen kielen oppimisen kanssa paljon töitä ja luki paljon, jolloin hänen kielitaitonsa parani entisestään. Hän pystyi yhdistämään opettajana osaamistaan liikunta- ja terveystieteistä, jotka ovat olleet hänelle intohimoja ja elämäntapoja.

Forssten kokee, että kielen oppiminen ja suomenkielisiin ihmisiin tutustuminen ovat avanneet hänelle ovia entisestään.

– Ajattelen, että olen todella onnellisessa asemassa, kun olen tutustunut Puolustusvoimissa ihmisiin eri puolilla Suomea.

Opettajan töiden välissä Forssten työskenteli Urheilukoulun apulaisjohtajana ja hetken myös koulun johtajana Kaartin jääkärirykmentissä.

– Koulun johtaja vastaa henkilökunnan toiminnasta ja varusmieskoulutuksesta. Työssä oli paljon hallinnollisia, koulutukseen liittyviä ja operatiivisia asioita. 

Nykyään Forssten työskentelee Pääesikunnassa henkilöstöosastolla, missä hän toimii upseerien henkilöstöasioiden hoitajana keskushallintotasolla. 

Hän kokoaa upseerien keskitettyä tehtävä- ja seuraajasuunnitelmaa, missä suunnitellaan upseerien tehtäväkiertoa. Lisäksi hänen työtehtäviinsä kuuluu keskushallintotason tehtävien vaativuusarviointia.

Forssten kertoo viihtyvänsä erittäin hyvin henkilöstöalalla ja olevansa avoin itsensä kehittämiselle. Hänelle on ennen kaikkea tärkeää se, että hän saa työskennellä mielekkäissä ja haastavissa tehtävissä.

Yllättävä lajivaltaus

Forssten on ollut pienestä pitäen aktiivinen liikkuja. Hän on muun muassa pelannut jalkapalloa, koripalloa ja harrastanut yleisurheilua.

Juokseminen on aina kuulunut Forsstenin elämään, joten hänelle on kehittynyt hyvä kestävyyskunto. Liikuntataustasta oli hänelle hyötyä varusmiespalveluksen aikana.

– Valmistin kehoa armeijan rasitukseen juoksemalla painoja sisältävän repun kanssa. Varusmiespalveluksessa meillä oli säännölliset aamulenkit ja päivän aikana tuli helposti yhteensä kymmenen kilometriä juoksua.

Kaiken lisäksi Forssten kävi iltavapailla palveluskavereiden kanssa pelaamassa jalkapalloa ja liikkumassa, koska muuta mielekästä tekemistä ei juurikaan silloin ollut.
Forssten päätyi kuin sattuman kautta sotilasviisiottelun pariin, kun kokelasaikana yksikön päällikkö käski hänet sekä muutaman muun urheilijan kisoihin. Hän ei tiennyt aikaisemmin lajista mitään, ja ennen ensimmäisiä kisoja suorituksia harjoiteltiin vain kerran.

– Meillä oli kuitenkin kilpailuissa valtavan hauskaa. Silloin oli maanpuolustusalueet, joissa järjestettiin pienempiä alueellisia kilpailuja sekä niiden lisäksi SM-kisat.

Sotilasviisiottelun lajeihin kuuluu ammunta, maastojuoksu, käsikranaatinheitto, esteuinti ja esterata. Forssten pärjäsi parhaiten kestävyyttä vaativissa lajeissa, kuten esterata- ja maastojuoksussa. Hänen vahvuutensa oli se, että hän osasi kaikkia lajeja riittävän hyvin.

Forsstenille on jaettu lajissa useita SM-, PM- ja EM-mitaleja. Suurimpina saavutuksinaan hän on voittanut EM-kultaa ja pronssia sotilaiden maailmanmestaruuskisoissa Intian Hyderabadissa vuonna 2007.

Muutama vuosi sitten Forsstenille jaettiin kansainvälisen sotilasurheiluliiton myöntämä Grand Officer -ansiomerkki, jota ei ole myönnetty kenellekään muulle Suomessa. Ansiomerkin myöntämisen perusteena oli se, että Forsstenin vuonna 2007 juoksema maailmanennätys esteradalla oli voimassa yli kymmenen vuotta.

Monipuolinen liikkuja

Työn lisäksi elämässä on paljon tärkeitä asioita. Forsstenin aika kuluu tällä hetkellä perheen ja liikunnan parissa. 

Hänellä on kolme lasta ja kaksi metsästyskoiraa. Viime vuosina hän on innostunut suunnistuksesta.

– Se on mahtava laji, koska siinä voi kehittyä loputtomiin. Lisäksi pyöräilen työmatkat ja käyn uimassa sekä pyrin muutenkin liikkumaan mahdollisimman monipuolisesti.

Forssten on liikunnallisen elämäntavan puolestapuhuja. Harrastuneisuus ja kiinnostus urheilua kohtaan on avannut hänelle mielenkiintoisia mahdollisuuksia uran aikana. 

– Koen tärkeänä, että lasten ja nuorten liikkumisesta pidetään huolta. Sekä miehille että naisille tulee jakaa tietoa ennen armeijan aloittamista, miten tärkeää oman fysiikan kehittäminen on. 

– Liikkumisen aloittaminen ajoissa on jokaiselle tulevalle varusmiehelle hyvä keino luoda paremmat mahdollisuudet palvelukselle.