Amiraalit ja aseveljet – Suomen ja Ruotsin yhteistyö Itämerellä lujittaa luottamusta liittolaisten välillä

Suomen ja Ruotsin merivoimien komentajat näkevät ympäristökatastrofin uhan kasvaneen Itämerellä.

Ruotsin merivoimien tuore komentaja, kontra-amiraali Johan Norlén hymyilee maireasti suomalaisen vastinparinsa, kontra-amiraali Tuomas Tiilikaisen vieressä Merivoimien esikunnassa Turussa.

– Täällä tuntee aina olevansa ystävien seurassa, Norlén myhäilee.

Ystävyyttä tarvitaan, sillä amiraaleille on lähiaikoina luvassa varsin tiivistä yhteistyötä. 

Itämerellä nimittäin kuohuu.

Vuoden sisään merellä on tapahtunut useita putki- ja kaapelirikkoja, niin Ruotsin ja Liettuan, Ruotsin ja Latvian kuin Suomen ja Vironkin välillä.

Itämeren maiden syyttävät sormet ovat nousseet kohti Venäjän niin kutsuttua varjolaivastoa. Kolmansien maiden lippujen alla seilaavat öljytankkerit ruokkivat Venäjän sotakassaa. Varjolaivaston avulla Venäjä on voinut kiertää sille asetettuja pakotteita ja nyt niitä epäillään myös sabotaasista.

Mitään vedenpitäviä todisteita Venäjän syyllisyydestä tai syyttömyydestä ei kuitenkaan vielä ole ja viranomaiset aina Puolustusvoimista valtionjohtoon ovat peräänkuuluttaneet malttia.

Eagle S -tapaus kiritti yhteistyötä

Ruotsin ja Suomen merivoimat pääsivät tositoimiin vuoden vaihteessa, kun suomalais-ruotsalainen sukeltajajoukko noukki sähkönsiirtokaapelin katkaisemisesta epäillyn Eagle S:n ankkurin merenpohjasta.

– Tehtävä voitiin suorittaa vähäisillä valmisteluilla, koska olimme jo harjoitelleet yhdessä ja tunsimme toisemme, Norlén kehuu.

Norlén kertoo, että Suomi ja Ruotsi koordinoivat merivalvontatoimintaa ja jakavat toisilleen merellistä tilannekuvaa jatkuvasti.

– Uniikki etumme on se, että välillämme vallitsee luottamus. Voimme vain kilauttaa kaverille ja niin teemmekin kaikilla toiminnan tasoilla. On hyvin tärkeää, että liittouman maiden välillä on koheesiota. Sitä vihollinen ei voi päihittää tai riistää meiltä pois.

Siis ystävyyden voimaa?

– Aika lailla, nimenomaan! Norlén nauraa.

Norlén pohtii, että kenties seuraavalla kerralla Ruotsi on se, joka pyytää Suomen tukea. Hän on "sataprosenttisen varma", että Suomi rientää siinä tapauksessa apuun.

– Sitä varten ystävät ja liittolaiset ovat, amiraali kiteyttää.

Suomen ja Ruotsin merivoimien komentajien mielestä maiden yhteistyö on varsin soljuvaa. Kuva: Amos Kautto

Venäjän varjolaivasto on ympäristöuhka

Sekä Tiilikainen että Norlén ovat yhtä mieltä siitä, että Venäjän varjolaivaston toiminta Itämerellä aiheuttaa vakavan öljyonnettomuuden riskin.

– Täällä on kasvavissa määrin öljytankkereita, jotka eivät sovellu tänne kaikilta osin. Mikäli aluksilla on esimerkiksi vähemmän pätevä tai kokenut miehistö, lisää se uhkaa, Tiilikainen selittää.

Hän jatkaa, että Itämeren merireitit ovat hyvin pieniä ja kapeita, joiden luoviminen vaatii varsinkin talvisin erityistä osaamista.

Norlén puolestaan kertoi tammikuussa Dagens Nyheterille uskovansa, että öljyonnettomuus on tällä hetkellä pahin uhkaskenaario, joka varjolaivaston suhteen on nähtävissä lähitulevaisuudessa.

Kumpikaan amiraaleista ei jännitteisestä tilanteesta huolimatta näe alueeseen tällä hetkellä kohdistuvan sotilaallista uhkaa.

Baltic Sentry tuo laivoja Naton komentoon

Norlén ja Tiilikainen mainitsevat, että kummankin maan merivoimat osallistuvat Baltic Sentry -merivalvontatoimintaan. Ruotsi luovuttaa yhden neljästä korvetistaan Naton komentoon, Suomi osallistuu omien alustensa lisäksi Naton komentorakenteeseen Pori-ohjusveneellä.

Helsingissä tammikuussa järjestetyssä Itämeren maiden Nato-kokouksessa päätettiin Baltic Sentry -nimisestä merivalvonnan ja kriittisen infrastruktuurin suojaamisen tehostamisesta. Ponsi kokonaisuudelle syntyi merenalaisen kaapeliston ja putkiston turvallisuuden takia.

Pori saatiin salamannopeasti lähtövalmiiksi ja alistettavaksi Naton komentoon sen jälkeen, kun tieto Baltic Sentryn alkamisesta tuli.

– Tavallisesti valmistellaan vuosi, nyt valmisteltiin viikko, toteaa Merivoimien operaatiopäällikkö, kommodori Marko Laaksonen.

Laivalla on 31 henkeä, ja innokkaita lähtijöitä komennukselle löytyi helposti. Aluksen försti, operaatioturvallisuuden vuoksi nimettömänä pysyttelevä kapteeniluutnantti kertookin innostuneena, että tehtävä oli hänelle oikein mieluisa.
Kommodori jatkaa, että Pori valikoitui nopeasti Naton komentoon annettavaksi taistelualukseksi sen suorituskyvyn takia ja koska se voi toimia laajalla alueella.

Reagointi helpompaa kuin ennaltaehkäisy

Kommodori Laaksonen huomauttaa, että kriittisen infrastruktuurin suojaaminen ei ole Merivoimien ensi prioriteetti, vaan nimenomaan alueellisen koskemattomuuden puolustaminen.

– Suomen merivoimatkin on joutunut sopeutumaan, kun näitä on alkanut tapahtua, Laaksonen viittaa merikaapelirikkoihin.

Laaksonen toteaa kuitenkin, että tehtävä on hyvin haastava.

– Liikennemäärät tuolla Itämerellä ovat suuria, se alue on valtava ja kriittistä infraa on paljon. Sataprosenttiseen suojaan ei tietenkään pystytä pääsemään.

Rannikkolaivaston esikuntapäällikkö, komentaja Toni Joutsia komppaa Laaksosta.

– Vaikka kaikkea ei pystytä estämään, kaikkeen voidaan reagoida.

Rannikkolaivaston esikuntapäällikkö Toni Joutsia seuraa Pori-laivan lähtöä kohti Itämerta. Kuva: Amos Kautto