Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Kuvassa kaksi taistelijaa hartjoittelevat taistelua rakennetulla alueella.

Alussa oli asento, lepo ja sulkeiset – nyt vuorossa on ryhmän hyökkäys

Alokasjakson koulutuksista on tultu pitkä matka, kun sotilaspoliisiryhmä täyttää lippaat kovilla tulevaa hyökkäystä varten.

Ensimmäisen sotilaspoliisikomppanian varusmiehet odottavat jännittyneinä tulevaa harjoitusta, joka kohdistuu rakennetulle alueelle. Rakennuksissa on lukuisia ikkunoita ja ovia, jotka monimutkaistavat ryhmän liikettä. Taistelijat  kohtaavat  edetessään maalitauluja sekä rakennusten sisällä että niiden ulkopuolella. Jääkäreille tutulla tuli ja liike -taistelutekniikalla ryhmä liikkuu rakennuksesta toiseen samalla kun tukipartio antaa tulitukea. 

Tuhovoimainen ampumatarvike 

E2A on Kaartin pataljoonan vakioitu ampumaharjoitus. Nyt eletään harjoituksen neljättä päivää. Komppanian Bravo-joukkue pääsi ampumaan kovilla jo edellisenä iltana. Alkuviikon Bravo oli vartiossa. Kaartinjääkäri Iiro Setälä suoritti alokasjakson Uudenmaan prikaatissa, mutta anoi siirtoa Kaartin jääkärirykmenttiin sotilasvalan jälkeen.

Setälä kertoo, että he aloittivat ampumaharjoituksen heittämällä kovan käsikranaatin. Kovan käsikranaatin heittoharjoittelu on tärkeää. Varusmiesten tulee ymmärtää, että käsikranaatti on todella tuhovoimainen, mutta oikeaoppinen käsittely tekee siitä heittäjälle täysin turvallisen. Kun  varusmies  seisoo  sokka  vasemmassa ja kranaatti oikeassa kädessä, tuntuvat sekunnit erityisen pitkiltä. Työntävän heiton jälkeen kestää kuitenkin vain 
2,5 sekuntia, jonka jälkeen seuraa paineaalto ja kajahtava räjähdys. 

Kaartinjääkäri Iiro Setälällä on pussissa ammunnoissa käytettäviä alumiinipatruunoita, jotka eivät läpäise seiniä tai kimpoile samalla tavalla kuin perinteiset 7,62x39 mm:n patruunat. Kuva: Eeli Gröhn

Palautetta korkea-arvoiselta upseerilta 

Puolijoukkueteltassa nukutun yön jälkeen aamupäivä alkoi sisäänmenoammunnoilla. Kaartinjääkäri Setälän mukaan kyseessä oli valmistava koulutus hyökkäysammuntaa varten. Setälä kertoo myös, että Kaartin pataljoonan komentaja, everstiluutnantti Jouni Suokas oli paikalla seuraamassa harjoittelua.

–  Kun pataljoonan komentaja seuraa meidän harjoitusta, niin siitä tietää, että nämä ovat  tärkeitä juttuja, Setälä kommentoi.

Setälä täsmentää, että pataljoonan komentaja antoi varusmiehille rakentavaa palautetta esimerkiksi aseen käsittelystä.

– Toisena silmäparina oli myös kouluttajana toiminut luutnantti, joka myös antoi palautetta, Setälä jatkaa.

Lyhenteellä TRA viitataan taisteluun rakennetulla alueella. Kaartin jääkärirykmentin TRA-aluetta hyödyntävät myös muut joukko-osastot. Kuva: Eeli Gröhn

Vaativat ammunnat edessä

Ampumaharjoituksen johtaja, everstiluutnantti Suokas kertoo, että ammunnan harjoitteluvaihe on äärimmäisen tärkeä niin tavoitteiden saavuttamisen, mutta myös palvelusturvallisuuden kannalta.

– Meillä on erittäin hyvät palvelusturvallisuusmääräykset, joiden yksityiskohtainen  osaaminen mahdollistavat taisteluteknisesti antoisan taisteluammunnan toteuttamisen, Suokas lisää.

Ennen hyökkäysammunnan aloittamista Bravo-joukkue kertasi partiokoossa rakennuksen  siivuttamista. Samaan aikaan ryhmänjohtajat olivat tiedustelemassa maastoa ja valmistelemassa hyökkäyskäskyä. 

Kouluttajat seurasivat tarkasti partioiden harjoittelua ja puuttuivat jokaiseen korjattavaan virheeseen. Joukko harjoitteli perustaistelumenetelmiä, jotka sujuvoittavat joukon toimintaa. Joukon sisällä vakioidut toimintatavat keventävät myös kommunikaation tarvetta. Tuleva hyökkäys rakennetulla alueella on vaativa ammuntaharjoitus sekä ryhmälle että ryhmän  johtajalle, joten vakioidut toimintatavat ovat tärkeitä turvallisuuden varmistamiseksi.

–  Ryhmän sisällä kommunikointi on tärkein asia turvallisen toiminnan takaamiseksi. Kaikkien täytyy myös tietää oma paikkansa ja ymmärtää oma sekä muiden rooli ryhmän sisällä, Setälä pohtii.

– Jotta opimme ryhmän sisäisen perustaistelumenetelmän, meidän täytyy harjoitella paljon, hän lisää. 

Partioharjoittelun jälkeen edessä on vielä ryhmän harjoittelu rakennetulla alueella. 

Kaartinjääkäreistä on hienoa, että oman pataljoonan komentaja on seuraamassa harjoittelua. ”Siitä tulee fiilis, että ollaan mekin tärkeitä sotilaita, vaikka meidät laitetaan telttoihin nukkumaan”, Setälä naurahtaa. Kuva: Eeli Gröhn

Komentajan silmän alla 

Suokas kertoo, että hän seuraa tarkasti harjoitusta. Kouluttajia hän voi neuvoa  
esimerkiksi, miten sijoittua ammuntojen aikana parhaalla mahdollisella tavalla. 

– Välillä näen myös suorituksia, jotka pitää ottaa uusiksi, Suokas kommentoi.

Kaartinjääkäri Setälän mukaan koulutushaarajaksolla ryhmän hyökkäystä on 
harjoiteltu maastossa. Nyt on aika suorittaa ammunnat rakennetulla alueella.

– Ammuntoihin on turvallinen fiilis lähteä, koska suoritamme ammunnat niissä ryhmissä, joissa olemme lähes aina treenanneet. Heidän kanssaan on turvallista toimia, Setälä kertoo.

– Vaikka jotkut saattavat miettiä harjoitusta ”perusinttijuttuna”, niin onhan meidän harjoittelumme todella tärkeää maanpuolustukselle, hän lisää.

Suokas alleviivaa, että ennen kovapanosvaihetta kuivaharjoitteluvaihe on äärimmäisen  tärkeä. Siinä opetetaan joukon ryhmitys- ja liikesuunnitelman mukainen toiminta sekä yksityiskohtaista taisteluteknistä osaamista.

– Kun ammuntojen harjoitteluvaihe on ollut sekä tehokas että vaativa, kovapanosvaihe sujuu erittäin hyvin, Suokas kiteyttää.

Nousujohteinen varusmieskoulutus 

108 päivää kestäneen intensiivisen kouluttautumisen  aikana  varusmiehet  ovat käyneet alokasjakson sekä koulutushaarajakson ja palvelevat nyt erikoiskoulutusjaksolla. Alokasjaksolla varusmiehet suorittavat  sotilaan perustutkinnon. Silloin mitataan varusmiehen henkilökohtaisia tietoja ja taitoja ase- ja ampumakoulutuksessa, taistelu- ja marssikoulutuksessa sekä liikuntakoulutuksessa.

– Alokasjaksolla koulutus oli erityisen nousujohteista.  Alkuun oli esimerkiksi sulkeisia, mutta loppua kohden taistelukoulutuksia tuli enemmän. Etenkin poteroiden kaivaminen ja ryhmän hyökkäys ovat jäänyt mieleen, Setälä muistelee.

Kuuden viikon pituinen alokasjakso päättyy ”haaveet kaatuu” -päivään, jolloin sotamiehiksi ylennetyt alokkaat pääsevät kuulemaan oman koulutushaaransa. Koulutushaarajakson aikana sotamiehet oppivat tuntemaan oman tehtävänsä valmiutta kohotettaessa, hallitsemaan henkilökohtaisen ja ryhmäkohtaisen aseen tai järjestelmän käytön taistelutilanteessa ja suoriutumaan taistelutehtävistä osana koulutushaaransa mukaista ryhmää.

– Koulutushaarajaksolla harjoittelimme tosi paljon ryhmän liikettä  maastossa. TRA-koulutukset aloitimme kuitenkin partiokoossa. Harjoittelimme TRA:ta myös joukkueen vahvuudella, mutta oman ryhmän kanssa suorituksia on tullut eniten, Setälä painottaa.

Sotamiehillä koulutushaarajaksoa seuraa erikoiskoulutusjakso, jolloin vuorossa  ovat  jatko-  tai  täydennyskurssit. Kuusi viikkoa kestävällä jaksolla taistelijan toimintakyky  tehostuu  ja  koulutushaaran vaatimat taidot syvenevät.

– Koulutushaarajaksoon nähden meillä on nyt enemmän jääkärikoulutuksia. K-jaksolla  harjoittelimme sotilaspoliiseille spesifioituja taitoja, mutta nyt sovellamme niitä oppeja  erilaisissa koulutuksissa, Setälä vertaa.

Erikoiskoulutusjakson tavoitteena on, että sodanajan miehistötehtäviin sijoitettavat varusmiehet osaavat oman puolustushaaransa, aselajinsa ja koulutushaaransa mukaiset sotilaan tiedot ja taidot. Joukkokoulutusjaksossa varusmiehet harjoittelevat toimintaa oman sodanajan joukkonsa jäsenenä. Kyseisen jakson päätteeksi 165 päivää palvelevat  kotiutuvat, mutta esimerkiksi sotilaspoliisit ja muu 255 päivää palveleva miehistö jää vielä omalle kaudelle.