"Alueellinen yhteistyö ei tee Natosta hajanaista, vaan pikemminkin vahvistaa liittoumaa"

Ulkopoliittisen instituutin tutkimuksen mukaan Suomi on Natossa luotettu liittolainen, jolta haetaan myös oppia.

Suomen läheisimpiin Nato-liittolaissuhteisiin ja puolustusyhteistyöhön valtiotasolla perehtynyt Ulkopoliittisen instituutin tutkimusraportti paljastaa, että Suomi on luotettu, joskin paikoitellen etäinen liittolainen.

Raportti tutki Suomen suhteita lähinaapureihin Ruotsiin, Viroon ja Norjaan sekä Euroopan suurmaihin Saksaan, Ranskaan ja Iso-Britanniaan.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Iro Särkkä kertoo, että tutkimuksen kohteeksi valittiin eurooppalaisia Nato-valtioita, koska ainakin mantereen suuret maat ovat olleet aliedustettuina puolustusta koskevassa diskurssissa.

Lisää kahdenvälistä yhteistyötä

Särkkä arvioi, että parhaimmillaan bi- ja trilateraalinen toiminta vahvistaa Naton puolustuskykyä ja rakentaa luottamusta liittolaisten välille.

– Tutkimuksessa argumentoimme, että kahdenvälinen alueellinen yhteistyö ei tee Natosta hajanaista, vaan pikemminkin vahvistaa liittoumaa, Särkkä avaa.

– Suomen tilanteessa alueellinen yhteistyöjärjestely edistää Nato integraatiota, hän jatkaa.

Tutkimuksessa todetaan, että Suomen ei pidä enää selitellä, miksi se päätti ylläpitää alueellista puolustuskykyään kylmän sodan päätyttyä. Suomea on rajamaana ohjannut tietynlainen realismi esimerkiksi pakollisen asepalveluksen suhteen, minkä Ukrainan sota on todistanut tarpeelliseksi.

Monet liittolaiset ovat kiinnostuneita oppimaan Suomelta käytänteitä muun muassa arktisen alueen tärkeyden kasvaessa.

Särkkä kuitenkin huomauttaa, että Suomen sotilaallinen toiminta ja kansainvälinen yhteistyö on kustannus- ja resurssikysymys.

Globaali Ranska, solmukohta Saksa

Särkkä sanoo, että turvallisuustilanteen raju muutos Euroopassa on havahduttanut Ranskan keskittymään yhä enemmän Natoon.

– Ranskassa on aito kiinnostus ottaa oppia Suomelta. Keskiössä on suomalainen kokonaismaanpuolustuksen toimintamalli, Särkkä arvioi.

Myös arktinen alue kiinnostaa suurvaltaa.

Aikaisemmin Ranskaa ovat ohjanneet globaalit intressit sekä maan sisäisen terrorismin torjuminen. Yhteistyön esteenä Ranskalla ja Suomella on etäisyys.

Toisaalta Saksan puolustuspolitiikkaa on ohjannut diplomatia sekä Nato-liittolaisuus. Saksassa on ennestään vallinnut epäluulo maan sotilaallistumista kohtaan.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Minna Ålander kuvailee Saksaa kääntyväksi tankkeriksi – Saksa kääntyy hitaasti, mutta varsin pysyvästi. 

Ålander pohtii, että Saksan lauhkeaan strategiseen kulttuuriin on kuulunut pitkään vahvasti sodanvastaisuus. Poikkeuksellisesti Saksa joutuu hakemaan selvyyttä rooliinsa vahvasti muuttuneessa turvallisuusympäristössä.

–  Puolustusministeri Boris Pistorius aiheutti skandaalin sanomalla, että Saksan asevoimien tulisi olla kyvykkäitä sotimaan, Ålander havainnollistaa.

Ålander päättelee, että tähän vaikuttaa ratkaisevasti Saksan historia. Vaikka maan Suomi-kuva on ollut positiivinen, merkittävämpää yhteistyötä Suomen kanssa on Saksan ollut vaikea hakea itse.

Puolustusministeri Pistorius on muun muassa kehunut Suomen asevelvollisuusjärjestelmää.

Ålanderin mukaan puolustuspolitiikassa Saksalta puuttuu halu tehdä aktiivisesti aloitteita.

– Tällainen byrokraattinen ilmiö on, että Saksan on helpompi tulla harjoittelemaan Suomeen, jos se saa ensin selkeän kutsun tehdäkseen niin.

 

Ulkopoliittisen instituutin tutkijat esittelivät tutkimustaan Pikkuparlamentissa Helsingissä tiistaina 25. kesäkuuta.