Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Tomi Edwards

Kuvassa alikersantti Akseli Inkeroinen tornikanuunan edessä.

Rannikkotykistössä työskennellään isojen aseiden kanssa.

Valmiusyksikön johtaja olisi "harmaana aikana" ensimmäisenä paikalla

Lauri Höyssä

Alikersantti Akseli Inkeroinen toimii tykinjohtajana rannikkotykistössä. Rannikkotykistö on valmiusyksikkö, joten sen varusmiehet ovat valmiina siirtymään tositoimiin tilanteen vaatiessa.

"Olen Akseli Inkeroinen ja toimin tykinjohtajana Rannikkoprikaatin Valmiusyksikössä, eli alikersantin hommia teen. Pääasiallisena aseena meillä toimii 130 millinen tornikanuuna, sen kanssa toimitaan aika paljon. 

Kun ollaan Valmiusyksikössä, niin tehdään myös muita juttuja, eli harjoitellaan jalkaväen toimintaa. Olemme päässeet toimimaan kansainvälisissä harjoituksissa: puolustimme saarta, kun jenkit hyökkäsivät sinne.

Olemme harjoitelleet myös Dragsvikin valmiusyksikön kanssa, kun he ovat hyökänneet meitä vastaan. Se oli aika tasavertaista vääntöä loppupeleissä. Toimittiin kasiliivijärjestelmän kanssa, niin siinä saa oikeasti fiilistä siihen touhuun, kun pitää varoa mistä sitä kuulaa tulee. Kasiliivijärjestelmässä liivi siis ilmoittaa, jos on osunut johonkin. Harjoituksessa minä esimerkiksi sain osuman oikeaan käteen, mutta jatkoin sitten yhdellä kädellä eteenpäin.

Ollaan päästy ampumaan myös erilaisilla aseilla: tykillä, ilmatorjuntakonekiväärillä, konekiväärillä ja tietysti ihan perus rynnäkkökiväärillä. Saadaan myös erilaista optiikkaa aseisiin. Erilaisia tähtäimiä: 3x:ää, pimeänäkölaitteita ja muuta. 

Valmiusyksikön varusmiehet saavat varustuksen, johon kuuluu esimerkiksi optiikkaa, jota moni ei pääse palveluksessaan käyttämään. Kuva Tomi Edwards

Tykissä sisällä pyöritään paljon. Rannikkotykistössä kun ollaan, niin se on kiinteä asema. Se on jaettu kahteen osaan: tykkipiha ja putkikerros. Putkikerroksessa tapahtuu itsessään tykin laukaisu ja lataaminen. Putkikerroksessa on neljä ihmistä, eli tykinjohtajan lisäksi kolme. Tykkipihalta löytyy loppumiehistö, eli kuusi miehistön jäsentä. 

Putkikerroksessa on suuntaaja, joka suuntaa tykin putkea sivuttais suunnassa ja korottaja joka suuntaa putken korkeussuunnassa. Sitten siellä on panoslataaja, joka laittaa panospussin putkeen, kun sinne on kranaatti mennyt sisään. Sen jälkeen panoslataaja virittää sen tykin ja tykinjohtaja päättää milloin sillä tykillä ammutaan. Eli minä käsken tykin laukaisun komennolla 'tulta'.

Rannikkotykillä ammutaan kaiken näköisiä aluksia, mitä tuolta mereltä tulee. Ilmatorjuntaa sillä on oikeastaan turha lähteä edes yrittämään, ellei joku helikopteri nyt satu juuri olemaan ilmassa paikallaan.

Valmiusyksikkönähän olemme koko ajan valmiudessa ja jos tulee "harmaa aika" niin me olemme ensimmäisenä paikalla. Käytännössä harmaa aika tarkoittaisi meille sitä, että lähdettäisiin monipuolisesti erilaisiin valmiudellisiin tehtäviin, joita meille on koulutettu palveluksen aikana. Näinä aikoina Valmiusyksikössä oleminen on tuntunut jännittävältä ja merkitykselliseltä.

Oli onnekasta, että päästiin kansainvälisten joukkojen kanssa toimimaan. Siinä jenkit tuli hyökkäämään meidän saarelle ja me puolustettiin. Heistä oli paljon auttavaa kättä osaamiseen ja opittiin heiltä paljon. Huomasi kyllä sen, että he ovat vuosia harjoitelleet samassa porukassa ja me ollaan alle vuosi oltu täällä. Harjoitus meni hyvin vaikka koulutus on ollut meillä huomattavasti lyhyempi. Jenkeiltä saatiin hyvää palautetta maaston käytöstä ja he olivat yllättyneitä koulutuksen tasosta siihen nähden kuinka vähän olemme harjoitelleet ajallisesti. 

Hienoimpia kokemuksia intissä ovat olleet helikopterikyyti, jenkkien kanssa sotiminen ja tykillä ampuminen. Helikopterikyyti on sellainen, että sen pääsevät kaikki Valmiusyksikössä kokemaan. Sitä varten oli ihan koulutus, että miten toimitaan helikopterin kyydissä. Jenkkien kanssa harjoitellessa he halusivat lennättää meitä heidän kopterillaan, niin saimme kyydin Hangosta Upinniemeen jenkkikopterilla.

Raskainta on ollut varmaan se, kun on ollut joitain viikkoja harjoituksessa ja jää unet vähän vähälle. Toki on myös fyysisesti raskasta koulutusta. Esimerkiksi kun ollaan tykillä ampumassa niin kranaattien kantaminen. Yksi painaa sen nelisenkymmentä kiloa, niin kun niitä joutuu parikymmentä kantamaan niin alkaa olemaan aika raskasta.

Johtajakoulutus Valmiusyksikössä on myös ehdottomasti sen arvoista. Sekä johtopuoli että miehistöpuoli on koettu ja olen siitä tyytyväinen."