Aina kylmä, aina kuuma! Kuka opettaisi varusmiehelle oikeinpukeutumisen salat?
Kirjoittaja pohtii, miksi pukeutumisen opit jäivät alokaskaudella vähiin.
Tammikuun 6. päivänä Helsingin Santahaminassa oli luminen talvisää. Pääsin ensimmäistä kertaa varuskunnan porttien läpi Kaartin Jääkärirykmenttiin, ja lähdin kävelemään sotilaspoliisin perässä kohti tuntematonta.
Kävelymatka tuntui tavattoman pitkältä. En tiennyt mitä odottaa, mutta mielessäni pyörivät kuulemani kauhukuvat tammikuun alokaskaudesta. Tulisi kuulemma kylmä.
Niin tulikin. Tuli tosin myös kuuma. Tarkemmin ajatellen en muista, että lämpötila olisi ollut sopiva montaakaan kertaa koko kuuden viikon alokasjakson aikana.
Kävellessäni aamun pimeydessä kohti ampumarataa alkoi hiki virrata selässä. Ampumaradalla tuntien paikallaanolo aiheutti kuitenkin jäätymisen ja kateellisuuden kesän saapumiserää kohtaan.
Kesällä palvelukseen astuneet alikersantit taas huomauttivat, kuinka kuuma tuli heinäkuun helteellä tetsatessa. Ainakaan tuolloin en pitänyt ongelmaa juuri minään.
Kylmyys ei myöskään rajoittunut ainoastaan päiväsaikaan, vaan keskellä yötä heräsimme siihen puolijoukkueteltassa. Jostain kumman syystä teltta viileni yön pikkutunneilla kuin mortti ampumaradalla.
Jäljellä olevat aamut vähenivät hitaasti yksi kerrallaan. Jokaisena aamuna pyrin pukeutumaan optimaalisesti, mutta harvemmin tuli onnistuttua. Aloinkin pohtia, miksei sitä varsinaisesti kouluteta.
Pukeutumisen opit jäivät melko vähiin. Taukotakin merkitystä korostettiin, ja ohjeistettiin, että paikallaan ollessa olisi hyvä olla hieman viileä, jotta liikkeessä ei tule turhan kuuma.
On toki selvää, että pukeutumisen tarvekin on yksilöllistä. Yleispäteviä ohjeita siitä, mitä kannattaa laittaa päälle ja missä järjestyksessä olisi kuitenkin varmasti olemassa.
Tarvetta osoittaa sekin, että muutama innokas alokas laittoi lyhyelle metsäleirille päälleen käytännössä koko kaappinsa – sadetakkia myöten. Latomalla päälleen loputtomasti kerroksia sattumanvaraisessa järjestyksessä, tuskin mukavaa oloa saavuttaa.
Tositilanteessa olisi varmasti merkittävää hyötyä siitä, että joukot osaisivat huoltaa ja pukeutua oikein. Kerrospukeutumisen saloja perusteluineen soisi jaettavan nuorille morteille enemmän.
On kuitenkin myönnettävä, että omalle kohdalleni osui hyvin leuto talvi. Sen pohjoisempana kuin Helsingin eteläisimpiin kärkiin kuuluvassa Santahaminassa en muutenkaan joutunut kovimpien pakkasten armoille.
Helsinkiläisenä pullamössösukupolven edustajana ryhdyinkin pohtimaan, kuinka pahasti varusmiespalveluksessa voi laitostua, jos rupean jo vaatimaan pukeutumisen kouluttamista valtion piikkiin.
Toisaalta, onhan tässä vielä syksyyn asti aikaa kasvaa mieheksi.
