Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Puolustusvoimat

Suojausryhmä suorittaa tehtävää Afganistanissa.

Suomalaisjoukot vedetään Afganistanin RS-operaatiosta Naton jäsenmaiden huhtikuussa tekemään päätökseen pohjautuen. Tilanne on kuitenkin ollut nähtävissä jo pidempään.

Suomalaissotilaat poistuvat Afganistanin operaatiosta lähes 20 vuoden jälkeen

Patrik Haverinen

Ensimmäiset Puolustusvoimien joukot kotiutetaan tänään Nato-johtoisesta Afganistanin Resolute Support -kriisinhallintaoperaatiosta. Arvokkaat kokemukset ovat antaneet suuntaviivoja suomalaiselle sotilaskoulutukselle jo vuosien ajan.

Suomi on osallistunut Afganistanin rauhanturvaoperaatioihin vuodesta 2002 alkaen. Vuoteen 2014 asti käynnissä oli ISAF-operaatio (International Security Assistance Force), jolloin yhteensä 350 000 sotilasta ja poliisia koulutettiin valvomaan alueen turvallisuutta. Tällöin myös kriisinhallintajoukot olivat aseellisen uhan kohteena. 

Vuonna 2015 aloitettiin uudentyyppinen RS-operaatio (Resolute Support), jossa Suomi on ollut mukana alusta lähtien. Suomalaisten rooli kohdistui tästä lähtien erityisesti valtionhallinnon ja korkean tason turvallisuusviranomaisten tukemiseen. Tehtävälistalla ei ollut missään vaiheessa varsinaiseen taistelutoimintaan osallistuminen; suomalainen osasto muodostui lähinnä neuvonantajista, esikuntaupseereista sekä kansallisesta huolto- ja tukiosastosta. Tavoitteena oli luoda edellytykset sille, että Afganistanin hallitus voi saavuttaa turvallisen toimintaympäristön ja ylläpitää sitä maan jälleenrakennusta ja demokratiaa vahvistaakseen.

Suomalaissotilaat päätettiin kotiuttaa Afganistanista, kun Naton jäsenmaat tulivat huhtikuussa yhteisymmärrykseen koko operaation lopettamisesta. Ensimmäiset joukot palaavat Suomeen tänään 25.5. ja viimeiset viikon 23 aikana. Pääesikunnan osastoesiupseerin, majuri Aki Leinon mukaan RS-operaation oli tarkoitus päättyä kokonaan jo vuoden 2016 lopussa.

– Samalla, kun kansainvälinen sotilaallinen läsnäolo väheni, suuri määrä afgaaneja lähti maasta heikentyneen turvallisuustilanteen takia ja päätyi turvapaikanhakijoiksi EU-maihin.  Kansainvälinen yhteisö vaati Afganistanin hallitukselta tiukempaa otetta poliittisen tilanteen sekä turvallisuus- ja talousnäkymien vakauttamiseksi mutta sitoutui samalla tukemaan maan turvallisuussektoria vuoteen 2020 asti, Leino avaa.

Suomi on tukenut näitä toimia Afganistanissa osana kansainvälistä yhteisöä. Poistuminen ei tule yllätyksenä, vaan se on toteutettu operaation suunnitelman mukaisesti. 

Suomalaisia maastoajoneuvoja Afganistanin solissa.

Suomalaiset pääsivät Afganistanissa vaikuttamaan konkreettisesti alueen turvallisuuskehitykseen ja edistämään samalla omien joukkojensa toimintaa. Kuva: Puolustusvoimat.

Kehitystä kenttälääkinnästä ergonomiaan

Leinon mukaan Suomen panos Afganistanissa on ollut tärkeä. Vuosien varrella on muun muassa parannettu paikallisen hallinnon läpinäkyvyyttä, vastuullisuutta ja valvontaa sekä tuettu armeijan esikuntaa esimerkiksi henkilöstön kehittämisessä ja joukkojen muodostamisessa.

– Olemme pystyneet osana kansainvälisiä joukkoja parantamaan naisten asemaa ja mahdollisuutta opiskeluun, kouluttautumiseen ja työssäkäyntiin.

Kohdemaan tilanteen parantamisen ohella Afganistanista on saatu Puolustusvoimille tärkeää kokemusta kansainvälisestä yhteistoiminnasta operaatioissa, joissa kokoonpanot vaihtelevat ja toiminta on pitkäjänteistä. Omien joukkojen suorityskykyä on päästy myös mittaamaan kansainvälistä vertailupohjaa vasten.

– Puolustusvoimien henkilöstön ja reserviläisten osaaminen on kehittynyt operaatioiden aikana etenkin vaativissa suunnittelu- ja toimeenpanotehtävissä kansainvälisessä ympäristössä, Leino korostaa.

Reserviläisten osalta toiminta operaatiossa on kehittänyt yksittäisen sotilaan suorituskykyä, mikä on hyödynnettävissä monella tavalla kotimaan puolustuksessa. Leinon mukaan Afganistanin-kokemukset ovat antaneet merkittäviä suuntaviivoja myös sotilaskoulutukseen erityisesti pienryhmän taistelutekniikan ja yksittäisen taistelijan toimien osalta.

Samalla on kehitetty myös varusteiden ergonomiaa ja suojaa sekä kenttälääkintää. Rauhanturvaajille nykypäivänä tarjottavat psykososiaalisen tuen ja hoidon järjestelyt on kehitetty operaatiossa esiintyneiden tarpeiden perusteella.

Vaikka operaatio päättyy, eivät siihen osallistuneet maat voi Leinon näkemyksen mukaan jättää Afganistania oman onnensa nojaan.

– Maan tuleva kehitys on ensisijaisesti afgaanien omissa käsissä, mutta se vaatii edelleen merkittävästi länsimaiden tukea eri muodoissaan.