Ääri-islamistinen terrorismi - Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti avaa jihadismin ilmiötä Suomessa

Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisu Karavaanin sotapolku: näkökulmia jihadismiin sukeltaa ääri-islamismin maailmaan ja tutkii jihadismia globaalina, myös Suomeen vaikuttavana ilmiönä.

Teoksen julkaisu tuli aikana, jona jihadistinen terrorismi on jälleen ylittänyt uutiskynnyksen länsimaisessa mediassa. Lokakuussa maailmaa järkytti ranskalaisen Samuel Patyn murha: yläasteen opettaja mestattiin keskellä kirkasta päivää hänen näytettyään oppilailleen pilapiirroksia muslimien profeetta Muhammedista.

18-vuotiaan tšetšeeninuoren tekoa seurasi Ranskassa sarja samankaltaisia veitsellä tehtyjä iskuja. Vastaavasti, viimeisen kuukauden aikana Isis-terrorijärjestölle uskollisuutta vannova hyökkääjä tappoi rynnäkkökiväärillä neljä ihmistä Wienin kaduilla, ja Iso-Britannia on kohottanut hälytystasonsa korkeimpaan, SEVERE (vakava), joka varoittaa terrori-iskun olevan hyvin todennäköinen.

Voidaanko nyt siis puhua uudesta terrorismin aallosta Euroopassa?

– Ei ihan vielä aallosta. Tällä tutkimusalalla se tarkoittaisi uutta heräämistä, uutta nousua tai vastaavaa tapahtumaketjujen sarjaa, ja siihen liittyvää tukitoimien ja erilaisten terroristien verkostojen aktivoitumista. Mutta selkeästi voidaan nähdä, että kyseessä on terrori-iskujen frekvenssin kiihtyminen, ja keskeinen selitys tässä on se, että yhdet iskut ruokkivat toisiansa, Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti, majuri Antti Paronen vastaa.

– Kaikista iskuistahan emme tiedä, mikä motiivi niiden takana on ollut, mutta tämänhetkinen tieto Ranskan iskuista viittaa siihen, että ne todellakin ovat Charlie Hebdo pilakuvaskandaalista juontuvia, hän jatkaa.

Paronen viittaa tammikuun 2015 tapaukseen, jossa kaksi aseistautunutta terroristia tunkeutui pariisilaisen satiirilehden Charlie Hebdon toimitukseen, surmaten 12 ihmistä. Isku oli kosto lehden julkaisemista pilakuvista profeetta Muhammedista.

Miten Euroopan tilanne heijastuu Suomeen?

Viimeaikaisista tapahtumista huolimatta terrorismin uhka ei Parosen mukaan ole Suomessa kasvanut. Suojelupoliisin asteikolla uhkataso on yhä toiseksi alin. Suomessa islamistinen terrori on ollutkin muihin länsimaihin verrattaen vähäistä: vuoden 2017 Turun puukotus oli maan ensimmäinen, ja toistaiseksi ainut jihadistisessa mielessä tehty isku.

Paronen kiinnittää sen sijaan huomiota muutokseen, joka havaitaan kun ilmiötä tarkastellaan pidemmällä aikavälillä.

– Kun aikoinani tätä tutkimusteemaa lähdin tarkemmin tarkastelemaan, vuosina 2012–2013, niin suojelupoliisin julkaisemalla terrorismintorjunnan kohdehenkilölistalla oli noin kaksisataa ihmistä, ja heistä noin 70-75 prosenttia ääri-islamistiseen tai jihadistiseen liikehdintään kytkeytyneitä henkilöitä. Nyt tämä lista on kasvanut lähestulkoon neljänsadan vahvuiseksi, hän selittää.

– Mitä tämä kaksinkertaistuminen osaltaan ei myöskään kerro, on se, että tällä listalla on yhä enemmän ihmisiä, joilla on taistelukokemusta ja/tai ovat saaneet aseellista koulutusta terrorististen organisaatioiden tai ryhmien riveissä.

Vuodesta 2011 raivonneen Syyrian sisällissodan myötä kasvanut terrorijärjestö Isis on houkutellut Suomestakin jäseniä riveihinsä: Irakin ja Syyrian konfliktialueille tiedetään matkustaneen noin 80 henkilöä.

Suomessa toimiviin terroristijärjestöihin kuuluu Parosen mukaan Isisin lisäksi muun muassa kurdiradikaaleja, ja nimellisesti somaliperäinen Al-Shabaab, jonka rahoituksesta käytiin Suomen ensimmäinen terrorismirikosoikeudenkäynti vuonna 2014.

– Suomessa on sekä tällaista vanhempaa ääri-islamistista liikehdintää että sitten nuorempia, nopeasti informaatioteknologian mahdollistamasta kehityksestä syntyneitä verkostoja, jotka ovat ajaneet Isisin valtaannousun yhteydessä esille noussutta agendaa.

Miten jihadismin ilmiöön ja sen tuomiin haasteisiin vastataan Suomessa? Paronen kertoo, millainen rooli Puolustusvoimilla on terrorismin vastaisessa sodassa.

– Puolustusvoimissa on erilaisia sisäisen turvallisuuden viranomaisia, jotka tukevat suomalaisia tiedusteluviranomaisia. Eli meillä on siinä oma roolimme, mutta erityisesti Puolustusvoimissa tämä näkyy kansainvälisen toiminnan ja kriisinhallinnan osissa.

–　Jos otetaan esimerkiksi Suomen kriisinhallintajoukko Irakissa tai Afganistanissa, niin molemmille on keskeisesti, vähintään välillisenä tavoitteena, ehkäistä kansainvälisen terrorismin leviämistä näiltä konfliktialueilta, esimerkiksi Eurooppaan, ja sitä myötä myös Suomeen.

Mitä Suomessa voidaan tehdä paremmin?

Paronen kertoo, kuinka Suomessa jihadismi on tutkimuksen alana jäänyt auttamatta jälkeen pohjoismaisten naapureidemme rinnalla. Suomi on yksi harvoista länsimaista, jossa ei ole poliittisen väkivallan tutkimukseen keskittynyttä tutkimuslaitosta.

– Tällainen oli mielestäni erittäin hyvä nähdä: Esimerkiksi säätiörahoituksella tai vaihtoehtoisesti valtion tuilla toimiva, mahdollisimman paljon tieteellistä vapautta nauttiva tutkimuslaitos, joka pystyisi tarkastelemaan tätä ilmiötä mahdollisimman objektiivisesti ja puuttumaan akuuttiin tutkimustarpeeseen, joka Suomessa hyvistä yrityksistä huolimatta systemaattisesti meitä vaivaa, hän perustelee.

– Mikä se paikka suomalaisessa keskustelussa tai suomalaisessa tieteen tekemisen kentässä sitten olisi, on toinen juttu. Olisiko se sitten jokin tietty yliopisto, esimerkiksi Maanpuolustuskorkeakoulu taikka Poliisiammattikorkeakoulu, johon tämä pystyttäisiin muodostamaan.

Esimerkiksi hän nostaa tunnetun norjalaisen FFI- instituutin (Forsvarets forskningsinstitutt).

– Me suomalaisethan tuppaamme yleensä kaikissa asioissa ottamaan mallia ruotsalaisista: tässä tapauksessa suuntaisin kyllä katsetta vielä hieman pidemmälle länteen, ja katsoisin Norjaa.

Jihadismi ja jihad - Myyttejä ja väärinkäsityksiä

Tutkimukseen panostaminen on Parosen mielestä tärkeää, sillä sen puute on luonut julkiseen keskusteluun myyttejä ja väärinkäsityksiä jihadismista: Sen luonteesta, merkityksestä ja tulkinnasta. Nämä väärinkäsitykset vuorostaan vaikeuttavat tutkijoiden pyrkimyksiä ymmärtää ilmiötä, joka kasvavissa määrin tulee vaikuttamaan Suomeen myös tulevaisuudessa.

– Pitkään on ollut valloillaan sellainen näkemys, että jihadismi sellaisenaan olisi suoraan rinnastettavissa islaminuskoisten ihmisten käsitykseen jihadista, eli pyhästä sodasta. Valtaosalla sunnalaisista muslimeistahan on luonnollisesti käsitys siitä, mitä tällainen pyhä sota on, ja että se on henkilökohtaista kamppailua kohti parempaa elämää, Paronen avaa.

– Jihad on, esimerkiksi, muslimimaissa miehen nimi. Se on myös monesti käytetty termi vaikkapa sosiaalisen uudistuksen kampanjoissa. Se sekoitetaan usein siihen, että on olemassa tämä maailmanvallankumousta tavoitteleva ja pyrkimyksissään väkivallan käyttöä korostava sosiaalinen liike, ja poliittinen aate, nimeltään jihadismi.

– Toinen kokonaisuus väärinkäsityksissä tuntuu tällä hetkellä olevan se, että länsimaissa usein katsotaan voiton saamista ikään kuin loputtomana tai peruuttamattomana tilanteena. Esimerkiksi kun Mosulin kaupunki Irakissa vallattiin, niin se on sitten vallattu. Isisille tämä asia ei ole aivan näin: Sille se on vain uusi muodonmuutos. Toki se on merkittävä tappio, mutta ihan vastaavasti tällainen organisaatio tietää, että sitä vastaan kohdistetaan valtavia vastatoimia, ja että se joutuu hyvin nopealla aikajänteellä mukautumaan näihin haasteisiin.

– Mikään voitto, jonka saamme tällaisesta ryhmästä, ei ole mitenkään yksiselitteinen. Tämä kamppailu on hyvin pitkällinen ja sukupolvimainen. Ei pelkästään jihadisteille, vaan miksei myös meille itsellemmekin.