Aamuja morkula – onko varusmies siviilien sylkykuppi?

– Aamuja! 
– Tiedätkös mitä silloin tehtiin, kun minä olin armeijassa?

Tällaiset kommentit ovat varusmiehille arkipäivää, kun liikumme ihmisten ilmoilla. Tarvitaan vain julkinen paikka ja paljon ihmisiä, niin olemme kuittailun maalitauluja. Aina löytyy ainakin se yksi kiusanhenki. Itse olen erityistehtäväni puolesta jatkuvasti altis kurkkusalaatista kiinnostuneille ihmisille periaatteessa päivittäin, kun liikun komennuspaikalle ja sieltä takaisin varuskuntaan.

Yleisesti ottaen varusmiehen saama julkisuus näkyy ohikulkijoiden pitkinä katseina sekä yksittäisinä kommenteina ja huudahduksina. Yleisin näistä on "Aamuja". 

Yksi mieleenpainuvimmista muistoista tapahtui Espoossa. Kun kävelin päiväkodin ohi, taaperoikäiset lapset alkoivat aamutella. Aloin miettiä, voisiko varusmiesten aamuttelu olla geeneissä, kun jo pienet lapsetkin tietävät mitä tehdä nähdessään kävelevän kurkkusalaatin. 

Ilmiö on lähes suoraan verrannollinen postinjakajaa haukkuvaan koiraan. Olen itse ollut kokemassa tämänkin ilmiön, kun olin postilla töissä ennen armeijaan tuloa. Voin todeta, että koirat todella haukkuvat postinjakajia, kuten myös ohikulkijat aamuttelevat varusmiehiä.

Olen huomannut, että varusmiesten loma maastopuku toimii magneetin tavoin. Erityisesti maastopuku vetää puoleensa päihtyneitä. Pahimmat piinaajat lymyävät usein metroasemilla. Kerran minulta kysyttiin metrossa, olenko ilmavoimista. Vastasin en, mutta en panisi yhtään pahitteeksi.

Toki monet ovat itseasiassa aika mukaviakin, etenkin tavalliset humalaiset, jotka tekevät kunniakujia ja lipattavat varusmiehiä. Näin tapahtuu etenkin Sörnäisten metroaseman läntisen uloskäynnin viereisellä Vaasanaukiolla eli kansan termein "Piritorilla". 

Varusmies väsyy puhetulvan määrään, jos rupattelijoita on paljon. Kurkkusalaatit ovat ihmisiä siinä missä tavalliset siviilitkin ja kaipaavat välillä omaa rauhaa.

Tietty ihmisryhmä on varusmiehille aina mukava, nimittäin vanhat ihmiset. Heiltä saa välillä hymyileviä katseita ja jopa tervehdyksiä. Tämä johtuu varmaan siitä, että heillä on kokemusta sodasta tai ainakin sodanjälkeisestä ajasta, jossa sodan pelko oli jatkuvasti läsnä. He tietävät, että oma armeija on itsenäisyyden elinehto ja nähdessään varusmiehiä, heille tulee turvallinen olo. 

Monen mielestä varusmiehille huutelu on hauskaa ja harmitonta. Niin se usein onkin, sillä aamuttelua kuulee myös varuskuntien sisällä ja omalla tavallaan siitä on tullut osa varusmieskulttuuria. 

Toisaalta kaikki huutelu ei tunnu huvittavalta, vaan härnäämiseltä. Kerran kävi tilanne, jossa ohikulkija huusi "ajoneuvo", joka sai minut ja muutaman muun valpastumaan ja etsimään huudettua ajoneuvoa, koska näin on opetettu peruskoulutuskaudella. 

Tilanteesta teki ärsyttävän se, että huutelija nauroi päälle. Jälkikäteen ajateltuna tilanne oli hulvaton sen absurdiuden takia. Voi olla, että hän halusi kertoa, että hän on ollut itsekin intissä. Tai sitten hän halusi saada päivän naurut.