Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Amos Kautto

Nainen seisoo oven vieressä.

Armeija on opettanut Nea Kapaselle omien rajojen tunnistamista.

"Kannan tänään reppuni ulos itsevarmasti ja hymyssä suin" – 255 vuorokautta palvelleet kotiutuvat

Johannes Ylimäki

Kaartin jääkärirykmentistä siirrytään tänään reserviin iloisissa tunnelmissa.

Aamu valkenee aurinkoisena 2. sotilaspoliisikomppaniassa. Saapumiserän 1/24 hartaasti odottama päivä on vihdoin koittanut. Kotiutuvilla sotilaspoliiseilla on takana tänään yhteensä 255 aamua varusmiespalveluksessa.

Nea Kapanen siirtyy reserviin iloisissa, mutta haikeissa tunnelmissa. Kapanen lähtee armeijan jälkeen töihin päiväkotiin.

– Olen odottanut pitkään sitä, että pääsee tekemään töitä. Toisaalta jään kaipaamaan ystäviä, joita olen saanut täällä.

Kapanen kertoo, että hän on oppinut itsestään paljon armeijan aikana.

– Reissasin Italiassa ennen inttiin tuloa puoli vuotta, sielläkään ei oppinut itsestään niin paljon kuin täällä.

Kapanen kertoo, että reppu painaa edelleen yhtä paljon kuin palveluksen alussa

– Erona on se, että ensimmäisenä päivänä armeijassa kannoin reppuani vähän ujosti. Tänään kannan reppuni ulos itsevarmasti ja hymyssä suin.

Kapanen aikoo lähteä illalla lääkintämiesten kanssa syömään ja pelaamaan lasersotaa Megazoneen. 

– Voi olla, että ilta vie vielä Helsingin yöelämään, Kapanen kertoo.


Aaro Säilän mukaan reppu tuntuu tänään kevyeltä kantaa. Kuva: Amos Kautto

Käytävälle kuuluvat tutut kotiutumiskappaleet: Suurlähettiläiden Kun Tänään lähden ja Sannin Sit ku mä oon vapaa. Musiikin ääni kantautuu tuvasta, jossa kotiutuva sotilaspoliisi Aaro Säilä pakkaa tavaroita.

– Repun pakkaaminen tuntuu hienolta ja kaappi näyttää kyllä hyvältä tyhjänä. Tavaroita palautettaessa on aivan voittajafiilis, Säilä iloitsee.

Säilällä illan suunnitelmat ovat jo selvät. Hän lähtee juhlistamaan armeijan päättymistä yhdessä tupalaisten kanssa.

– Lähdemme tuvan kesken mökille Hankoon juhlimaan palveluksen loppumista. Aiomme grillata ja saunoa sekä tietenkin muistella inttiaikaa.

Säilä kertoo jäävänsä kaipaamaan eniten ihmisiä, joihin hän on armeija-aikana tutustunut. Yhdessä tupalaisten kanssa on koettu myös unohtumattomia hetkiä.

– Helikopterilento ryhmätaitokilpailussa ja harjoitukset yöllä kauppakeskuksissa ovat jääneet päällimmäisinä mieleeni, Säilä muistelee.

Säilä odottaa eniten reservissä vapautta ja sitä, että aamulla voi nukkua pitkään. 


Kosti Halonen joutui lankkaamaan maiharit vielä viimeisen kerran. Kuva: Amos Kautto

Säilän kanssa samassa tuvassa tavaroita on pakkaamassa myös Kosti Halonen.

– Vaikka viimeiset palveluspäivät ovat olleet rentoja, odotan eniten siviilielämän vapautta. En aio ainakaan pedata sänkyä joka päivä, Halonen tokaisee.

Halonen on nauttinut armeijassa etenkin uusien asioiden oppimisesta. Jatkoa varten hänellä on selvät suunnitelmat.

– Armeijan jälkeen lähden ensin töihin. Sen jälkeen haen alkuvuodesta lennonjohtokouluun, Halonen kertoo.

Reserviin siirtyvät 18.9. erityistehtäviin koulutetut varusmiehet, joita ovat sotilaspoliisien lisäksi esimerkiksi viestintävarusmiehet ja lääkintämiehet.