200 aamua takana
Kirjoittaja pohtii ajan kulumista varusmiespalveluksessa.
Eilen koitti se päivä, kun palveluksen aloittamisesta on aikaa jo 200 päivää. Ajantajun hukkuessa ja päivien sekoittuessa toisiinsa on vaikeaa kuvitella, että kylmästä tammikuun alusta voi olla tosiaan niin pitkä aika.
Yli 200 aamua takana ja lähes 80 prosenttia palveluksesta on nyt suoritettu. Voiko tämä pitää paikkaansa? Sanonta "päivä intissä kestää viikon ja viikko päivän" on nähtävästi hyvin todenmukainen. Pitkät perjantaipäivät lomien alkamista odotellessa tuntuvat matelevan hitaasti, mutta toisaalta usean viikon takaiset tapahtumat tuntuvat aivan eiliseltä.
Uudet alokkaat ovat pian suorittaneet jo kolmannen palvelusviikkonsa. Vieläkin ajatus siitä, että uusi saapumiserä on aloittanut palveluksen, tuntuu omalla tavallaan absurdilta. Kuulun nyt itse siihen vanhaan erään, joka vaikutti alokas Komoselle aluksi lähes ylijumalilta.
Olen siis päässyt palveluksessa pidemmälle kuin vanhat varusmiesjohtajani oman varusmiepalveluksen polun alussa. He vaikuttivat silloin niin kaikkitietäväisiltä ja osasivat toimia osana järjestelmää saumattomasti. Saman pisteen saavuttaneena en ajattele päässeeni heidän tasolleen, mutta ehkä sama tunne on vallannut heidätkin aikoinaan.
Tilanteen outous nousi mieleeni erityisesti seuratessani Sodankylässä uusien alokkaiden majoitusharjoitusta. Muistan kirkkaasti ensimmäisen yöni maastossa, ja kuinka siinä vaiheessa olin päässyt selkeästi osaksi Puolustusvoimien järjestelmää. Alokkaiden toimintaa todistaessa huomasin, että jälleen uusi saapumiserä on etenemässä reipasta vauhtia palveluksessaan.
Vaikka paljon on jo takana, aamuja löytyy vielä edestäkin ihan tarpeeksi. Hieman yli 50 päivää kuulostaa vain pieneltä aikahypyltä, mutta siihen sisältyy jopa lähes kahden kuukauden päivät.
Tylsää ei onneksi ehdi tulla, koska toimittajalle löytyy kyllä aina jotain kirjoitettavaa. Muutoksia on myös tulossa, sillä uudet Ruotuväen varusmiehet saapuvat keskuuteemme vain muutaman viikon päästä.
Viimeisen parin kuukauden ajan täytyy yrittää, että hulluus ei ehdi iskeä liikaa pollaan. Kun palvelusta on kuitenkin jo näin paljon takana, eiköhän jonkinlainen hulluus ole tarttunut itse kuhunkin.
