"Maanpuolustustahto on yksi syy, mutta haluaisin myös haastaa itseäni" – 16-vuotias Väinö Lampinen tähtää erikoisjoukkoihin
Kun Väinö Lampinen lähtee lenkille, hän pakkaa reppuun eväitä ja 25 kiloa painoja.
Nuori mies heittää rinkkaansa sadetakin, vaihtosukat ja urheiluteippiä. Mukaan tulee myös vettä, välipalapatukoita ja termospullollinen kahvia, jonka hän laskee retkivarusteista tärkeimmäksi. Näiden jälkeen hän ottaa mukaan vielä 25 kilon verran painoja.
Reppuaan pakkaa Perhossa, kahdentuhannen asukkaan Keski-Pohjanmaalla sijaitsevassa kylässä asuva kuusitoistavuotias Väinö Lampinen.
Lampinen pakkaa, koska luonnossa marssimisesta on tullut hänen harrastuksensa. Hän käy pitkillä lenkeillä, joskus yöpyykin ulkona. Tavoitteena on kunnon kehitys. Kipinä syttyi kolme ja puoli vuotta sitten, kun Venäjä aloitti laajan hyökkäyksen Ukrainaan.
Perheen yhteinen projekti
Lampinen laittaa maihinnousukengät jalkaan ja astuu ulos. Mysti-koira hyppii innostuneena ja olisi mielellään tulossa mukaan, mutta jää tällä kertaa sisään pitämään vanhemmille ja perheen nuorimmalle, yhdeksänvuotiaalle Eetulle, seuraa. Ulkona Väinö kiristää reppunsa hihnat kunnolla niin, että se tuntuu tasapainoiselta. Matka voi alkaa.
Nykyään lähtö reissuun on jo rutiinia. Lampinen tietää, mihin suuntaan haluaa lähteä, miten tiukaksi maiharit haluaa ja kuinka aikaisin hän ensimmäisen taukonsa pitää.
Vuosien aikana Lampisen kunto on kohonnut huikean paljon.
– Aloitin käymällä juoksulenkeillä. Yläasteelle mennessä en pystynyt juoksemaan kilometriä pidempään. Nyt pisin juoksemani matka on puolimaraton. Siinä meni vähän alle kaksi tuntia.
Päivän reitti kulkee tuttuun lähimetsään. Puoli kilometriä hiekkaista tietä jää taakse ja edessä on traktorin renkaiden mylläämä väylä. Tänään Väinön mukana on kaksi nuorempaa veljeä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta.
Väinö on saanut veljensäkin innostumaan patikoinnista. 14-vuotias Otto on tänä vuonna alkanut tulla pidemmille marsseille mukaan Väinön kanssa, eikä hän ole veljeskatraan ainut innostunut.
– Ensi vuonna minäkin lähden mukaan, ilmoittaa 11-vuotias pikkuveli Niilo.
Vanhemmat tukevat Väinöä hänen tavoitteissaan. Vanhemmat liittyvät seuraan pyörälenkeille, joita hän tekee lähinnä palautumispäivinä. Pidempikin matka on tosin suunnitteilla.
– Olemme kavereiden kanssa ajatelleet, että voisimme tehdä lenkin Penninkilammelle. Sinne olisi matkaa noin neljäkymmentä kilometriä ja toinen samanlainen takaisin. Siellä olisi nättiä luontoa.
Kotimetsän tutussa maastossa lähestytään loppua. Kaunis suoalue polun vieressä ei enää hetkauta, mielessä on koti ja iltaruoka. Se on muistutus siitä, mikä sai Lampisen tälle monen vuoden matkalleen: tahto varmistaa, että koti, perheen tila ja kaunis Suomi pysyvät turvassa.
Lampinen on ostanut suuren osan varusteistaan käytettynä netistä. Kuva: Niila Haapakoski
Tavoitteena erikoisjoukot
Lampinen alkoi pohtia omaa rooliaan maanpuolustuksessa sen jälkeen, kun Venäjä aloitti brutaalin hyökkäyssotansa Ukrainaan. Alkuun hän oli vain sivustaseuraaja. Pikkuhiljaa tuli ymmärrys, että aina näin ei ehkä olisi.
– Sodan alussa ajattelin pääasiassa vain Ukrainan tilannetta. Jossain vaiheessa tajusin, että tämä voisi käydä myös Suomelle. Aloin seuraamaan sotaa tarkemmin ja ottaa asian tosissani.
Lampisesta on kiinnostavaa seurata, miten sodankäynti Ukrainassa on muuttunut kolmen vuoden aikana. Hän arvioi, ettei sotaa tänä vuonna juuri tunnista kolmen vuoden takaisesta, koska taistelutavat ovat muuttuneet niin paljon.
Sotaa ei kuitenkaan käydä paperilla, vaan asepalveluksen käynti ja erikoisjoukkoihin liittyminen osoittaisivat myös omaa valmiutta uhrautua. Tätäkin Lampinen on pohtinut. Hän ei vaikuta pelkäävän ajatusta rintamalle joutumisesta tai henkensä laittamista likoon.
– Vähän on kyllä herännyt huolta siitä, jos Venäjä hyökkäisi. Toisaalta tiedän Suomen olevan turvassa juuri asevoimien vahvuuden vuoksi, Lampinen pohtii.
Lähimetsät ovat tulleet Lampisen harrastuksen myötä tutuiksi. Kuva: Niila Haapakoski
Kaikki suomalaiset ovat kuulleet joitain tarinoita sotien ajoilta. Se voi olla omien perheenjäsenten tai kirjojen kautta. Lampinen pitää historian opiskelusta, joten ei ole yllätys, että hänen esikuvansa löytyvät 80 vuoden takaa.
Hän nostaa esiin kaksi jälkikäteen legendaarisiksi hahmoiksi noussutta toisessa maailmansodassa taistellutta suomalaista: yhtenä kaikkien aikojen tehokkaimmista tarkka-ampujista tunnetun Simo Häyhän ja kolmessa armeijassa kapteeniksi nousseen Lauri Törnin.
– Molemmat taistelivat Neuvostoliittoa vastaan. He eivät luovuttaneet ylivoiman edessä, vaan jatkoivat taistelua loppuun asti.
Toivo on, ettei Suomeen samanlaisia tarinoita enää synny, mutta jos tarve olisi, Lampinen haluaa olla valmis tekemään kaiken voitavansa. Siksi hän haluaisi suorittaa varusmiespalveluksensa erikoisjoukoissa. Erityisesti laskuvarjojääkäriksi tai erikoisrajajääkäriksi kouluttautuminen kiinnostaa häntä.
– Maanpuolustustahto on yksi syy, mutta haluaisin myös haastaa itseäni. Siellä sitten näkisi, mihin oikeasti pystyn.
Päivän lenkki lähestyy maaliaan. Veljekset loikkaavat ojan yli vielä kerran, takaisin tutulle hiekkatielle. Tänään ei rikottu ennätyksiä eikä jalkapohjia. Muutaman kuukauden päästä kenties nekin, jos Lampisen suunnittelema 24 tunnin marssi toteutuu.