”Poika asento, se on kersantti Haberi”

Samu Haber kertoo, että hänen ja Sunrise Avenuen vuosi on ollut hyvä ja helppo. Sunrise Avenuen ensimmäinen keikka tänä vuonna oli muutamia viikkoja sitten ikään kuin bändin kotikentällä, eli Helsingin Telia 5G -areenalla.

– Oli todella hieno ilta ja tosi siistiä, kun kelikin oli kohdallaan. Ehkä hieman näkyi, että oli ollut pitkä keikkapaussi. Mekin olimme kaikki ihan kuin ketunpennut viidakossa ja oli todella siistiä. Keikalla oli myös todella hieno suomalainen yleisö ja oli hienoa huomata, että porukka oli hienosti mukana, Haber kehui.

Telia 5G -keikka olikin kaikin puolin menestys ja liput myytiin todella nopeasti. Haberin mukaan katsomopaikat myytiin kahdessa minuutissa kaikki ja noin kuukaudessa oli kaikki liput myyty, tosin myöhemmin niitä vielä vähän vapautui kun lavarakennelmat selvisivät.
Haber arvelee, että bändin pitkän taipaleen aikana, Suomessakin ihmiset ovat löytäneet heidät ja heidän musiikkinsa.

– Tietysti myös Vain Elämää auttoi todella paljon tekemällä meidän musiikin tutummaksi. En ilmeisesti ollut ihan kaikkien mielestä superärsyttävä siellä telkkarissa. Kaikki tuollainen on siis auttanut kyllä. On todella hienoa, että nyt me saamme soittaa Ruisrockin ja Ilosaarirockin päälavoilla ja soittaa omia stadionkeikkoja. Se tuntuu meistä todella raikkaalta päästä soittamaan noin isoja keikkoja Suomessa, Haber arvelee.

Haber tosin muistuttaa, että esimerkiksi JVG soittaa yhtäkkiä 15 areenaa putkeen Suomessa mikä on saavutus, johon Sunrise Avenue ei ehkä vielä pystyisi.

– Kuitenkin kun tekee promot ja muut huolellisesti ja panostaa niihin keikkoihin, niin sitten se on mahdollista. On se siistiä, kun voi lähtee kotoa keikalle tunti ennen keikan alkua, ajaa stadionin alle ja mennä soittelemaan jätkien kanssa, Haber iloitsee.

Telia 5G -keikalla toisena lämppärinä oli Leo Stillman, joka on nuori lauluntekijä ja yksi Haberin managementin tallissa olevista artisteista. Hänet nähtiin Sunrise Avenuen lämppärinä myös viime kesän Seinäjoen stadionkeikalla.  

– Mietin aluksi, että jos liput keikalle eivät lähde myymään niin sitten keikalle voisi kiinnittää jonkun ison suomalaisen artistin jonkun toisen kanssa, että saadaan myytyä lippuja.

Liput kuitenkin myytiin todella nopeasti, joten Sunrise Avenue päätti antaisi jollekin aloittelevalle bändille mahdollisuuden päästä vetämään stadionkeikan.
– Olen aina halunnut itsekin päästä seuraamaan junnubändin jännitystä ja kaikkea muuta, Haber kertoo.

Radio Nova, joka toimi mediakumppanina keikalla, lähti innoissaan ajatukseen mukaan. Tämän seurauksena järjestettiin kilpailu, jonka voittajabändi pääsi vetämään stadionkeikan Sunrise Avenuen lämppärinä.

– 119 bändiä haki kilpailuun, mikä oli todella siistiä. Kaikilta tuli musiikkivideot, systeemit ja myyntikirjeet, Haber paljastaa.

Voittajaksi valikoitui Planet Case -niminen bändi, joka on kotoisin Seinäjoelta. Haberin mukaan Planet Casen pojat olivat aivan loistavia tyyppejä, todella hyviä lavalla ja heillä oli todella hyvä meininki.

– Vähän tuli mieleen Sunrise Avenue 10–15 vuotta sitten alkutaipaleella. Ne jätkät olivat niin hyvän näköisiä, kun he olivat menossa lavalle. Kaikilla meillä oli omat takahuonealueet, mutta meillä oli yhteinen aula mistä mentiin niin sanotusti suden suuhun ja minun oli aivan pakko mennä siihen vähän nojailemaan limsapullon kanssa ja vetää nyrkit kaikkien kanssa, Haber kuvailee.

Haberin mukaan oli humoristista katsella, kun Planet Casen jäsenillä oli kaikilla ihan vakavat naamat ja he puhuivat aivan sekavia, kun he olivat menossa lavalle. Toisaalta, kun he myöhemmin  tulivat lavalta pois he olivat ihan tohkeissaan siitä, että he olivat nyt stadionbändi.

– Mielellään suo jollekin tuollaisen mahdollisuuden, kun eihän se meille mitään maksa. Oli todella hauskaa ja Planet Casen pojat olivat todella sympaattisia ja lahjakkaita jätkiä. Voitaisiin tehdä kyllä tuollaista uudelleenkin, Haber ylistää.

Tämä lisäksi Haberilla ja Sunrise Avenuella on vuoden aikana ollut aikaa myös muille projekteille. Yksi mielenkiintoinen projekti on ollut esimerkiksi Iron Sky -leffaan tehty kappale.

– Iron Sky -elokuvan tuottaja Tero Kaukomaa soitti, että kiinnostaako biisinteko leffaan. Sanoin ehkä, sillä on aika vaikea lähteä tekemään mitään tällaista mittatilausbiisiä mihinkään. Sitten Joonas Angeria -nimisen tuottajan kanssa oli sellainen sessio sovittu ja sanoin sitten kahvilla, että Iron Sky jätkät soittivat minulle, että haluaisivat biisin.

– Alettiin siinä sitten fiilistelemään ja laitettiin niin kuin mörkönaamarit päälle ja tuli ihan hauska biisi siitä lopputulokseksi. Lähetin sen heille ja he olivat heti sitä mieltä, että biisi oli todella hyvä. Mikäs siinä oli hengailtu ja soitettu musaa ja tuli siinä leffabiisi tehtyä, Haber naurahtaa.

Toinen merkittävä projekti, jossa Haber on ollut mukana tänä vuonna on varmasti monen odottama Vain Elämää -sarjan uusi kausi. Haberin mukaan uudelleen mukaan lähteminen oli ollut helppoa, kun ei oikein ollut mitään meneillään. Hänellä kuitenkin oli ollut vähän outo fiilis kun tuotantoyhtiöstä soitettiin ja kysyttiin, että haluaako hän lähteä mukaan.

– Mietin, että miksi minä nyt uudestaan menisin sinne, juurihan minä siellä olin. Sitten kerrottiin, että ketä muita sinne olisi tulossa ja siinä listassa oli paljon hyviä kavereita, kuten Antti Tuisku. Antti on todella hyvä ystävä jo vuosien takaa ja tottakai kaikki mukana olevista olivat jollain tavalla tuttuja. Me olemme Elastisen kanssa tehneet yhteistyötä paljon aikaisemminkin. Sitten otin vaan Erinin ja Tuiskun ja muiden kappaleita ja kitaran ja pianon ja aloin soittaa. Sanoin sitten, että tottakai minä lähden mukaan. Itse en myöskään ollut ikinä ollut Hirvensalmella Satulinnassa, niin sekin oli siistiä nähdä.

Haber kertoo myös, että sarjan kuvauksissa oli ollut todella kuuma. Kuvausten aikana oli ollut näet juuri se pahin kaksi viikkoa ja kuvaukset olivat olleet sisämaassa, jossa oli ollut noin kolmekymmentä astetta lämmintä aamusta iltaan. Esiintyjät olivat olleet Haberin mukaan helteen takia aivan pihalla koko kuvausten ajan, millä on hänen mukaansa ollut myös positiivisia vaikutuksia.

– Mielestäni hauskimmat versiot biiseistä, mitä on tehty tähän mennessä ovat tällä kaudella. Porukka laittoi siis kunnolla siaksi, varsinkin Ville-Galle. Ihan niinkuin tuhoten ihmisten elämäntöitä, mutta kuitenkin hyvällä tavalla. Tällä kaudella on luvassa aika paljon naurua ja vähemmän sitä, että nyt menette sinne telkkariin itkemään. Kyllä jengi putoili enemmän pöydältä, repeili ja sekoili.

Haber kertoo myös sarjan varsin hektisistä kuvauksista. Sarja kuvattiin varsin nopealla aikataululla ja intensiivisesti.

–  Aamu yhdeksältä alkoi kuvaukset, eli kello soi puoli yhdeksältä aamulla ja pesit hampaat ja vähän oleilit ja sitten tuli kamerat naamaan, kun syöt puuroa. Kamerat ovat siinä päivän päättymiseen asti eli noin kello kahteentoista yöllä. Sen jälkeen nousi jo höyryä päästä. Siitä suoraan järveen uimaan, saunaan ja nukkumaan. Sitten taas seuraavana aamuna sama juttu.

Haber kertoo, että tästä johtuen kuvauksista ei edes paljoa muista, kun siellä hänen mukaansa menee niin vaistolla koko ajan ja sitä vaan keskittyy siihen omaan päivän esiintymiseen tai sitten siihen, että pitää olla koko ajan kameran edessä.

–  Minulla on se ensimmäinen jakso. Se lähettiin minulle ja voisin katsoa sen jos haluaisin, mutta katson sen ehkä vasta telkkarista miltä se näyttää. Hieno kausi on tulossa, varmaan aina sanotaan, että oli parasta ikinä, mutta minulle jäi ainakin todella hyvä fiilis, Haber iloitsee.

Monelle intissä olevalle on varmasti jäänyt mieleen Haberin edelliseltä Vain Elämää kaudelta hänen versionsa Nikke Ankaran Perjantai 13. biisistä ja sen inttiin liittyvät sanoitukset. Vain Elämää ohjelmassa artistien pitää ottaa jokaiselta mukana olevalta artistilta jokin kappale tulkittavaksi.

– Minä en itse hirveästi tuntenut Nikke Ankaran tuotantoa, vaikka mukava ja hauska hahmo hän on ja myös kunnon hämmentäjä. Kuuntelin hänen musiikkiaan autossa ja aloin miettimään Perjantai 13. kappaleen kuullessani, että mikä on se perjantain juttu. Näin artistina ei pysty oikein samaistumaan, kun minulle perjantai on aina siisti juttu. Sitten tuli mieleen, että tietenkin intissä perjantai oli mahtava juttu. Sitä aina laski tiistaina, että kolme yötä vielä ja sitten pääsee kotiin, kavereiden luo ja kaupungille.

Haber kertoo, että kirjoittaessaan tekstiä kappaleeseen hän tavallaan palasi omaan inttiaikaansa kolmoskomppaniaan ja omaan tupaan. Hän kertoo muistaneensa miltä tuvan patteri näytti ja miltä tuntui kun viikkaili tavaroita kaappiin ja kun laittoi punkkaa kuntoon.

– En tiedä tehdäänkö sellaista enää nykyään. Ajetaan niitä kolmea partakarvaa ja mietitään, että ketä mimmejä on kaupungilla liikenteessä. Siitähän se biisi kertoo pelkästään, Haber muistelee

Kun Haber oli tehnyt biisin valmiiksi omasta mielestään ja sitä oltiin tuottaja Jukka Immosen kanssa vääntämässä, hänelle tuli todella outo fiilis siitä biisistä ja hän soitti Elastiselle.

– Kysyin, että kun sinä olet tätä räppiä tehnyt vähän enemmän elämässäsi, niin tuletko käymään, kun minulla olisi yksi juttu. Sitten hän tuli paikalle ihmeissään, että mikä meininki. Sitten vedin hänelle minun räpit ja hänen reaktionsa oli, että vähän tarvitsisi muuttaa biisiä. Kimmo auttoi minua itse asiassa tekemään sen lopullisen version biisistä, Haber selventää.

Haber epäilee, että myös moni varusmies pystyy samaistumaan biisin sanoituksiin.

– Onhan se nyt hyvä fiilis, kun voi laulaa kasarmille bye bye ja lähteä viikonlopun viettoon.

Viikonlopun viettoon lähtöön liittyy myös Haberin mieleenpainuvin inttimuisto. Haber kertoo olleensa pitkällä kahdeksan päivän leirillä AUK:ssa ja heillä oli normaali poterovuorot. Oli kesä ja kaunista aikaa vuodesta kesäkuun ja heinäkuun vaihteessa. Haber oli ollut poterovuorossa ja havahtunut sellaiseen hetkeen, että oli perjantai ja seuraavana päivänä oltiin lähdössä takaisin kasarmille, jonka jälkeen alkoi pidennetty viikonloppu, sillä maanantaikin oli vapaa.

–  Me olimme silloin lähdössä vielä jollekin festareille ja nautiskelemaan vapaista. Soitin rynnäkkökivääriä, kuin kitaraa siinä fiilistellen ja laulaen Mariah Careyn Always be my baby biisiä ja katsoin kun joutsenet uivat Suomenlahdella. Tämän jälkeen kuitenkin havahduin tupakan hajuun ja yhtäkkiä kuului: "Kestääkös se Haberin konsertti vielä pitkäänkin?"

Luutnantti oli tullut katsomaan mitä Haber oli tekemässä ja sitten Haber äkkiä paniikissa käänsi aseen eteenpäin. Edellä mainittu oli kuitenkin Haberin mukaan mahtava muisto, kun oli aivan puhki sen leirin jälkeen, nukkunut tosi huonosti, syöty ruokaa pakista ja roudailtu miinoja metsässä ja vedetty kaiken maailman kaapeleita.

–  Niin sitten, kun oli viimeinen aamu ja tiesi, että kohta pääsee himaan ja siellä on kaverit valmiina festareille lähtöön. Silloin alkoi kitaran soitto. Minä en ollut ikinä mikään sissityyppinen jätkä vaan minulla ehkä lähti välillä vähän taiteelliselle laukalle intissä olo. Rynkky on muuten yllättävän hyvä ilmakitaran soittoon, Haber naurahtaa.

Kysyttäessä Haberin saavutuksista intissä hän kertoo, että hän ei ainakaan ollut missään priimus. Häneltä löytyy kertomansa mukaan kultaiset juoksu-, ammunta- ja uintimerkit, jotka olivat vähän tavoitteenakin. Lisäksi hänen joukkueensa saavutti suunnistuspronssin, jota hän pitää haastavampana saavutuksena. Ehkä parhaalta tuntunut saavutus Haberin mukaan oli "kuudenkympin kessunatsat" eli kersantin ylennys

– Luulin, että olimme jääneet kiinni jostain pahanteosta, kun meidät komennettiin Upinniemen miinalaivueen laiturille. Meidän kokelas oli myös tuolloin poissa, joten olin vanhin meistä varusmiehistä ja tein ilmoituksen laivueen päällikölle normaalisti. Olin ihan varma, että hölmöilystä oli tulossa pekkaa, mutta sitten päällikkö rupesikin latelemaan: "Tällä päivämäärällä puolustusvoimain komentaja on ylentänyt …"

Haber kertoo, että sotilasuralle hän ei kuitenkaan lähtenyt, vaikka sitä kovasti ehdotettiin ja pyydettiin. Hän kuitenkin kertoo myös, että jos ei olisi suorittanut varusmiespalvelusta, niin hänelle ehkä olisi voinut jäädä sellainen tunne, että jotain on jäänyt tekemättä.

– Minulla vähän oma suku tulee siltä taustalta, että moni on ollut puolustamassa Suomea. En siis ehkä olisi voinut mennä isovanhempien eteen, jos en olisi hoitanut palvelusta. Lisäksi myös se, että olen reservissä kertoo osaltaan siitä, että Suomella on puolustus olemassa ja tänne on hankalampi jonkun hyökätä tai perustella hyökkäystä.

Haber kertoo myös, että palveluksen suorittaminen on tullut vastaan monessa työhaastattelussa ja se on aikanaan ollut aina hyvä laittaa CV:hen. Lisäksi hän pitää hyvänä sitä, että palvelus on suoritettu aikanaan ja sitä ei tarvitse vältellä asiana. Monella vielä 26–27 vuotiaana on mietittävänä, että miten se asia tulisi hoitaa. Haber kertoo, että hänellä on monta muusikkokaveria, joilla on ollut paljon keikkaa ja ei sen takia mahdollisuutta lähteä inttiin ja tästä syystä heillä se asia on jäänyt hieman roikkumaan.

– Itse olin kuitenkin 19, kun menin inttiin. Intti oli myös ehkä ensimmäinen asia, jonka tein kunnolla elämässäni, mikä on ihan hyvä asia. Äitini sanoi joskus, että hän oli ensimmäistä kertaa minusta ylpeä, kun sain hoidettua intin. Hän oli kuulemma ollut ihan varma, että tulisin sieltä kesken pois, Haber kertoo.