Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Henri Sorsa

Ulkomailla valtaosan elämästään asuneen Sierran mielestä on mukavaa, että hän pystyy jakamaan isänmaallisuuden tunteitaan ja inttikokemuksiaan muiden kanssa.

"Nousimme merestä uusina sankareina"

Patrik Haverinen

Aliupseerikurssille valittu kaartinjääkäri Sierra toivoo, että naisten asepalveluksen aloittamisesta tehtäisiin nykyistä helpompaa. Hän haluaa oppia johtamaan laajoja ihmisjoukkoja järjestelmällisellä ja tavoitteellisella tavalla.

Kaartinjääkäri Maria del Mar Garcia Sierra (2.4. alkaen aliupseerioppilas) / Kaartin jääkärirykmentti / Esikunta- ja viestikomppania / TJ 267

"Tähänastinen palvelus on ollut aivan mieletön kokemus. Olen oppinut todella paljon ja kasvanut sekä sotilaana että ihmisenä; olemme edenneet alkuviikkojen kädestä pitäen ohjatuista aamutoimista taitavaan aseenkäsittelyyn ja haastaviin ammuntoihin. Olen huomannut, että kehoni ja mieleni kestävät paljon kovempia haasteita kuin olisin aiemmin uskonutkaan.

Aloitan viikon päästä tiedustelun aliupseerikurssin. Aselajina se tuntuu täysin omalta. Minua kiinnostaa kokonaiskuvan luominen taistelukentällä, ja on siistiä ajatella, että esimerkiksi viestimiehet sitten välittävät eteenpäin meidän tuottamaamme tiedustelutietoa perinteisille jääkärijoukoille. Meidän tarvitseekin osata useiden aselajien perusteet. On myös hienoa päästä harjoittelemaan johtamista. Uskon, että siitä on minulle valtavasti hyötyä siviilielämässäkin, sillä olen menossa opiskelemaan kauppatieteitä. Haluan oppia, miten niin suuria määriä ihmisiä voidaan johtaa järjestelmällisesti ja tavoitteellisesti.

Mieleenpainuvimpia ovat ehdottomasti kaikista rankimmat päivät. Eräänkin viiden päivän harjoituksen päätteeksi saimme väsyneinä keskellä yötä tiedustelutehtävän. Vietimme yön metsässä tehtävää toteuttamassa partiomme kesken, ja aamulla pääsimme pulahtamaan avantoon. En tule koskaan unohtamaan sitä valvotun yön jälkeistä upeaa aamuaurinkoa. Kouluttajamme totesi, että nousimme merestä uusina sankareina.

Olen asunut valtaosan elämästäni Suomen ulkopuolella, mutta koen itseni hyvin ylpeäksi suomalaiseksi. Tämä maa on antanut minulle paljon, joten tämä on yksi tapa antaa hieman takaisin. Kielitaitoni on kehittynyt täällä merkittävästi, ja nyt voin jutella vaikka bussissa tuntemattomien kanssa jaetuista inttikokemuksista. 

Haluaisin kannustaa myös muita naisia kokeilemaan siipiään maanpuolustuksen parissa. Moni, jonka kanssa olen jutellut aiheesta, tietää toki, että naisillakin on tähän teoreettinen mahdollisuus. Harva kuitenkaan suunnittelee elämäänsä sen mukaan tai miettii tätä realistisena vaihtoehtona, kun lukiossakin kaikki inttiin liittyvät viestit suunnataan ensisijaisesti miehille. Mielestäni kynnystä hakeutua vapaaehtoiseen asepalvelukseen tulisi madaltaa entisestään esimerkiksi laajentamalla kutsunnat koskemaan myös naisia."