Lasikatto murtuu - Meri Vaaranmaa ylentyi sotilasmestariksi ensimmäisenä naispuolisena Maavoimissa

Sotilasmestari Meri Vaaranmaan mielestä kaikilla on annettavaa Suomen puolustamisen eteen.

Ensimmäisenä naisena Maavoimissa sotilasmestariksi ylentynyt Meri Vaaranmaa on esimerkki siitä, mitä vapaaehtoisen asepalveluksen suorittamalla voi saavuttaa. 

27-vuotisella sotilasurallaan Vaaranmaa on päässyt palvelemaan muun muassa suomalaisessa kriisinhallintajoukossa Libanonissa (SKJL).

– Ainoa tie, miten ajattelin kriisinhallintatehtäviin pääseväni, oli kun kuulin, että naiset pääsevät suorittamaan vapaaehtoista asepalvelusta, Vaaranmaa muistelee.

Vaaranmaa aloitti palveluksensa samaan aikaan pikkusiskonsa kanssa heinäkuussa 1998, haaveenaan kriisinhallintatehtävät. Silloin naisia aloitti palveluksessa suhteessa paljon vähemmän kuin nykyään, ja keskeyttämisprosentti palveluksen alussa oli suuri.

– Nykyään palveluksessa aloittaa yhä enemmän naisia, ja varusmiesten kesken ryhmäydytään paremmin. Nainen palveluksessa ei ole enää niin ihmeellinen asia kuin reilut parikymmentä vuotta sitten.

Vaaranmaa korostaa, että naisten palvelusmotivaatio on edelleen vahva, vaikka eriarvoista kohtelua nousee yhä ajoittain esiin julkisuudessa.

– Joukkoon mahtuu aina ihmisiä, joille nainen sotilaana on jotenkin erikoista, ja suusta saattaa lipsahtaa asioita, joita myöhemmin sitten pahoitellaan.

Vaaranmaa arvostaa korkealle sellaisia kollegoita ja esimiehiä, jotka arvioivat ihmisiä henkilöinä, eivätkä sukupuoleen katsoen.

– Olen aina ollut oma itseni ja tehnyt parhaani missä tahansa tehtävässä olenkaan toiminut. Se toimintatapa on auttanut ajamaan minua sisään eri työporukoihin.

Vaaranmaa pitää tärkeänä, että tänä päivänä eri aselajikoulutuksiin haetaan valintakokeilla tai haastatteluilla. Ei ole enää sukupuolen perusteella rajattu, voiko nainen tai mies hakeutua toivomaansa koulutukseen.

– Kaikilla on annettavaa Suomen puolustuksen eteen, yhtä lailla niin vapaaehtoista palvelusta suorittavilla kuin asevelvollisillakin. Maanpuolustus on yhteinen asia.

Kansainvälistä oppia

Vaaranmaa toimii sektorijohtajana Jääkäriprikaatin esikunnassa Sodankylässä. Sektori suunnittelee, toteuttaa ja osallistuu kaikkiin kansallisiin ja kansainvälisiin vierailuihin, tarkastuksiin ja tapahtumiin, joita prikaati järjestää.

– Yhteistyö liittolaisvaltioiden sotilaiden kanssa antaa arvokasta tietoa eri maiden kulttuureista ja toimintatavoista. Mukavaa uudenlaista tekemistä, jota aliupseeriuran alussa ei vielä osannut edes kuvitella, Vaaranmaa kertoo.

Työskenteleminen muun muassa ”vääpelin painekattilassa” sekä samanaikaisesti joukkueenjohtajana ovat antaneet Vaaranmaalle kokemuksia, joista on ollut paljon hyötyä uralla. Vaihtelevat olosuhteet, nopeat sopeutumiset ja perusyksikön värikäs varusmiesjoukko ovat tuoneet oman erityisen sävynsä päivittäiseen työhön.

Haave kansainvälisestä työstä sai alkunsa Vaaranmaalla jo varhain, kun isä oli tehnyt töitä ulkomailla, ja kotona vieraili ulkomaalaisia kollegoita. Vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaminen loi vahvan perustan sotilasuralle, jonka aikana unelma kriisinhallintatehtävistäkin toteutui.

Vaaranmaa palveli Suomalaisessa kriisinhallintajoukossa Libanonissa (SKJL) 13 kuukauden ajan vuosina 2013–2014. Silloin tilanne Libanonissa oli nykyistä rauhallisempi, mutta pieniä levottomuuksia tapahtui varsinkin Syyrian ja Israelin rajaseuduilla.

– Oli rankkaa todeta, minkälaiset elin-olot Etelä-Libanonissa paikallisilla ihmisillä ja varsinkin lapsilla oli. Arjessa heillä oli tuolloin voimakkaasti läsnä eri väestöryhmien jännittyneet välit, alueellinen köyhyys, huono infrastruktuuri ja epävakaat elinolosuhteet.

Libanonissa hän myös huomasi, että suomalaisia sotilaita arvostetaan maailmalla paljon. Yhteistyö paikallisten ja UNIFILin palveluksessa olevien sotilaiden kanssa sujui niin ikään mallikkaasti.

– Opin arvostamaan vielä astetta enemmän omaa kotimaata, sen siisteyttä, järjestystä ja turvallisuutta. Toiminta eri kansallisuuksien kanssa englannin kielellä antoi myös hyvän pohjan vuosiksi eteenpäin.

Sotilastaidot siviilielämään

Vaaranmaa neuvoo, että palvelus kannattaa suorittaa hyvin ja hakeutua johtajakoulutukseen, sillä sotilaan perustaidoista on hänen kohdallaan ollut hyötyä myös siviilielämässä.

– Toimintavalmius ja rohkeus toimia eri tilanteissa on hyvällä tasolla. Ampuma- ja suunnistustaidosta sekä liikunnallisesta elämäntavasta on ollut suuresti hyötyä. Luonnossa olen aina viihtynyt, mikä kuuluukin olennaisena osana ammattisotilaan arkeen, Vaaranmaa painottaa.

Fyysinen toimintakyky ja juoksukunto kannattaa myös pitää hyvänä koko palveluksen ja uran ajan.

– Työ aika-ajoittain sitouttaa henkilökuntaa olemaan poissa kotoa. Sotaharjoituksien aikana työtehtävissä ollaan useita vuorokausia putkeen. Työ on vaihtelevaa, mikä pitää mielenkiinnon yllä. Saa olla paljon ulkona eri vuodenaikoina.

Vapaa-ajan merkitys korostuu varsinkin pitkien työrupeamien keskellä. Vapaapäivinään sotilasmestari metsästää, kalastaa ja retkeilee puolisonsa sekä koiriensa kanssa Pohjois-Norjassa asuntovaunulla.

– Rakastan Lapin selkeitä vuodenaikoja, tilaa, omaa rauhaa ja maisemia. Sodankylästä on lyhyt matka harrastuksiini ja Jäämeren rannalle. Norjan Altaan ajelee kotoa viidessä ja puolessa tunnissa viikonlopuksi kalastusreissulle.