Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Peetu Oksanen

Jääkäri Halttunen kokee ylpeyttä rinnassa sotilasarvostaan.

"Joskus ei voi tehdä muuta kuin nauraa"

Topias Mikkonen

Lahtelainen Anton Halttunen suorittaa puolen vuoden mittaista varusmiespalvelustaan Karjalan prikaatissa. Hän pyrki Vekaranjärvelle, jotta voisi suorittaa palveluksensa lähellä Kouvolassa asuvaa tyttöystäväänsä.

Jääkäri Anton Halttunen / Karjalan prikaati / 2. huoltokomppania / TJ 108

"Palvelus on sujunut ihan menevästi ja odotuksia vastaavasti. Paljon on ollut tekemistä ja vähän vapaa-aikaa tai mitään vapauksia ylipäätään. Meillä oli tiukka aikataulu, kun alokasjakso kiristettiin neljään viikkoon, niin siinä oli aikamoinen ryminä päällä. Odotin intiltä sitä, että täällä tulee tavattua paljon erilaisia persoonia. 

Täällä pitää usein sopeutua tilanteisiin, joihin ei ole tuolla siviilissä tottunut. Palveluksessa pääsee opettelemaan sodankäyntiä ja ampumaan aseilla, minkä ajattelin etukäteenkin jo olevan tosi jännittävää. Sitten tietenkin odotin sitä, miten kaikki palkitaan lopulta. Ennen inttiä elin huoletonta elämää koripallon ja liikuntaneuvonnan parissa, joten muutos aikataulutettuun arkeen oli suuri.

Intin parhaita hetkiä tulee parikin mieleen. Yksi oli ainakin se, kun herra kapteeni huusi meille ensimmäistä kertaa: 'Lomille mars!' Voi jestas, kuinka syöty fiilis siinä vaiheessa oli. Toinen juttu, joka on jäänyt mieleen, on valapäivä. Hornetit lensivät ylitsemme, ja tuli kylmiä väreitä ja kuuliainen olo, kun ylennyimme jääkäreiksi.

Pahin hetki oli, kun olimme viettäneet ensimmäisen yön ulkona. Yön aikana nukuin kokonaiset 45 minuuttia, ja seuraava päivä tuntui sitäkin rapeammalta. Selviytymis- ja ampumaharjoituksen jälkeen saavuimme kasarmille, missä eräs VMTL-taistelija vinoili harjoituksen rankkuudelle, mistä sitten hieman jopa kilahdin.

Rankoista kokemuksista olen kyllä oppinut sen, että joskus ei voi tehdä muuta kuin nauraa. Silloin, kun hajottaa kaikista eniten, on turha lähteä vänkäämään vastaan. Kannattaa vain antaa olla.

Loppupalvelukselta toivon, että päivät vähenisivät nopeammin. Onneksi sain puolen vuoden täydennysmiehen paikan, kun hinku siviiliin on jo aika kova. Kun koronan takia en ole edes ehtinyt nähdä tyttöystävääni, jonka takia halusin Vekaralle, oli mahtava kuulla tieto siitä, että tosiaan palvelen vain kuusi kuukautta.

Tärkein tavara intissä lienee kaapin avain. Sanotaan näin, että jos sen hukkaa – saa sen kyllä muutenkin auki –, kaappi, jossa on koko omaisuus, ei ole avattavissa. Kaapissa on myös sellaista kamaa, joka on lainassa, joten ovi kannattaa pitää visusti lukossa."