”Jos annat kerran periksi, annat periksi aina”

Kenraaliluutnantti Petri Hulkko on pitkällä urallaan vaalinut ansiokkaasti Maavoimien perinteitä. Nyt kyseisen puolustushaaran komentajana hän pyrkii maksimoimaan joukkonsa kyvyt ennen joulukuussa koittavia eläkepäiviä.

Neljä  vuosikymmentä  sotilaan  suorituskyvyn  rajoja  kokeillut  ja  kouluttanut  maavoimien  komentaja, kenraaliluutnantti Petri  Hulkko, tuntee  sotilaskoulutuksen rankimmat  salat.  Hän  suoritti oman  varusmiespalveluksensa Utin    jääkärirykmentin    kunniakkaassa    laskuvarjojääkärikoulussa,  missä  hän  sai  myöhemmin   toimia   kouluttajan, joukkueenjohtajan  sekä  komppanian päällikön tehtävissä. Hulkko  kertoo,  että  oman  varusmiespalveluksen   positiiviset muistot  painoivat  vaakakupissa  paljon,  kun  nuori  kadetti  haki juuri  Uttiin  töihin.  Pääseminen erikoisjoukkojen   koulutusohjelman henkilökuntaan ei ollut kuitenkaan itsestäänselvyys.

–  Minun  kadettikurssillani  oli viisi  entistä  laskuvarjojääkäriä, jotka kaikki pyrkivät  valmistumisensa  jälkeen  sinne  [laskuvarjojääkärikouluun] kouluttajiksi.  Vain yhdelle oli paikka vapaana, ja se osui kohdalleni. 

Nykyinen kenraaliluutnantti  oli joukostaan paras valinta. Hän oli alkujaankin äärimmäisen motivoitunut, mitä kuvastaa halukkuuden syttyminen sotilasuralle jo ennen lukioikää.

–  Itse asiassa menin lukioon ainoastaan siksi,  koska se vaadittiin  Kadettikouluun  pääsemiseksi.

Laskuvarjojääkäritoiminnassa komentajaa kiehtoo sen raakuus. Ennen varusmiespalvelustaan Hulkko ajatteli,  että  hänen  on mentävä sieltä, mistä aita on korkein.  Raskaan  koulutuksen  asiantuntijana hän tietää, että jokainen ohjelmaan valittu varusmies
pystyy selviämään siitä.

–  Yksilöstä  otetaan  kaikki  irti, pistetään  niin  sanotusti  rajoittimen  äärirajoille.  Vaikka  joutuisi  koville,  ei  voi  luovuttaa,  sillä pienten   ryhmäkokojen   vuoksi  koko   homma   luhistuu   yhden  luovuttaessa.  Tämä kasvattaa ryhmän yhteishenkeä valtavasti.

99 prosenttia hyvää

41 vuotta katkeamatta Puolustusvoimien  kanssa  toiminut  Hulkko,  60,  ei  ole  koskaann pyrkinyt muualle töihin tai liiemmin katunut tuota päätöstä. Hän on ylentynyt maavoimien komentajaksi, kenraaliluutnantin arvoon. Ulkopuolisen  näkemyksen  mukaan hän  on pärjännyt urallaan erinomaisesti, vaikkakin kauneus onkatsojan silmissä.

– Menestys on subjektiivinen käsite,  mutta  ylenemiseni  keskeisessä osassa on ollut kykyni keskittyä  täysillä  senhetkiseen tehtävään.  Monet  tekevät  sen virheen,  että  he  pohtivat heti uuden  viran  alussa  jo  seuraavaa.  Sotilasuralla  pystyy  kyllä luottamaan   esimiehiin,   jotka huomaavat yrittämisen ja osaamisen varmasti.

Puolustushaaran   johtaminen vaatii  actionin  lisäksi  osallistumista sekä hallinto- että suunnitteluasioihin.  Minuuttiaikataulua noudattava kenraaliluutnantti  pääsee  onnekseen maavoimien komentajan  roolissa  tapaamaan joukkojaan korona-aikanakin.

–  Olen  tavannut  sanoa,  että aina   kun   tapaan   varusmiehiä, saan lisäenergiaa  toimistotöihin. Palveluksenalaisten   palaute   on  99  prosenttisesti  positiivista,  ja erityisesti ryhmäytymisen ja ystävyyden tunteet ovat voimakkaita.

Myös   komentaja   itse  antaa alaisilleen ruusuja.

–  Hämmästymiseni    nykynuorten   älykkyyteen   ja   avoimuuteen on loputon; 40 vuotta sitten  ei  saanut  avata  suutaan esimiesten   edessä.   Mielestäni  tämä  onkin  reserviläisarmeijan suurin vahvuus, sillä ammattiarmeijassa  esimiehen  ja  alaisen suhde on hyvin hatara. Siitä on tullut  ulkomaat  mukaan  lukien hyvää palautetta.

Joukkueenjohtajana    Hulkon  slogan  oli  ”Jos  annat  kerran  periksi,  annat  periksi  aina.” Avoimuuden  ja  omatoimisuuden   ohella  loppuun  asti  yrittäminen tekevät hyvän sotilaan.

– Kun antaa aina parhaansa, se riittää. Sotilaiden koulutus perustuu siihen.

Korona on toki hidastanut Maavoimien toimintaa,   mutta  esimerkiksi  toukokuun pääsotaharjoitus tullaan järjestämään.

– Kouluttamista   ei   koronan  takia lopeteta. Otamme tietenkin käyttöömme kaikki koronaa estävät toimet, eli esimerkiksi varusmiehet  ja  reserviläiset  pidetään erossa toisistaan. 

Harjoituksen painopisteenä on Hulkon mukaan pohjoinen alue, missä riviin tulee ruotsalaisia joukkoja.

– Suomi–Ruotsi yhteistyön syventäminen on yksi päätarkoituksista.  Kansainvälisten  joukkojen osallistuminen  luo  suurelle  harjoitukselle hyvän viitekehyksen.

Utin henki pihisee

Huhut  Hulkon  äimistyttävästä aamurutiinista pitävät paikkansa:  kenraaliluutnantti   herää Mikkelissä joka aamu puoli neljän aikaan ja aloittaa työnsä kuudelta.

–  Olen  noudattanut  tätä  rytmiä noin 35 vuotta enkä tarvitse välttämättä yli kuutta tuntia unta taikka herätyskelloa aamuisin. Käyn ennen töihin menoa koiran kanssa lenkillä, jonka aikana pystyn  rauhoittumaan.  Pitää  muistaa huolehtia sekä fyysisestä että henkisestä terveydestä.

Lakimääräinen  eläkeikä täyttyy  komentajalla kalenterivuoden   lopussa. Hän aikoo luonnollisesti   pysyä   maanpuolustushenkisenä mutta lupaa jättää seuraajansa rauhaan.

– Paras teko, jonka eläköitynyt kenraali  tai  amiraali  voi  tehdä, on antaa seuraajilleen työrauhan. Kun lähes kokopäiväisestä työstä jää  sivuun,  tippuu  nopeasti  tuoreimpien faktojen kelkasta.

Aikanaan Utissa palveltu pitkä jakso  on  jättänyt  jälkensä.  Viimeinen  joukko-osastoissa suoritettu tehtävä, rykmentin komentaja,  kruunasi  merkittävän uran.  Eritoten ”Utin  henki” kultaa komentajan muistoja.

– On hieno tuntea, kuinka Utin henki  kasvaa  sisällä.  Se  näkyy parhaiten  koko  rykmentin toimintatavoissa:  kun  yksilö  tukee ryhmää   ja   ryhmä   joukkuetta, syntyy  ainutlaatuinen  joukkokoheesio, jota ei muualla ole.