”Hienoa muistella myöhemmin” – Vahterpää palasi Nato-komennukselta uusien kokemuksien rikastamana

Hienot paikat ja miinantorjunta Suomenlahdella jäivät reservin kersantti Juuso Käkösen mieleen.

Huhtikuun alussa Naton pysyvään miinantorjuntaosastoon liittyneen miinantorjunta-alus Vahterpään kahden kuukauden komennus on tullut päätökseensä. Kyseessä oli Merivoimien historian ensimmäinen komennus pysyvässä Nato-osastossa.

Osasto on Vahterpään komennuksen aikana liikkunut tehtävissä Itämerellä, Pohjanmerellä ja Norjanmerellä. Kyseessä on Katanpää-luokan historian pitkäkestoisin ja kauimmas Suomesta suuntautunut ulkomaankomennus. 

Komennus päättyi virallisesti 31. toukokuuta, jonka jälkeen alus palasi takaisin kotitukikohtaansa Pansioon.

Vahterpää vieraili komennuksen aikana useissa Euroopan maissa. Kuva: Merivoimat

Varusmiespalveluksen opit käytössä

Komennukselle osallistui aluksen palkatun henkilöstön lisäksi kaksitoista sopimussotilasta, jotka ovat suorittaneet varusmiespalveluksensa aluksella edellisvuosien saapumiserissä. Komennuksella taistelukeskusaliupseerina toiminut 20-vuotias reservin kersantti Juuso Käkönen kertoo kokemuksen olleen ikimuistoinen.

– Päällimmäisenä mieleen jäävät hienot paikat ja uudet maat, joita on päässyt näkemään. Kaikki ammunnat ja miinantorjunnat ovat myös sellaisia, joita on varmasti hienoa muistella myöhemmin, Käkönen kertoo.

Vuoden 2023 ensimmäisessä saapumiserässä varusmiespalveluksensa suorittanut Käkönen kertoo aluksen vierailleen Ruotsissa, Virossa, Saksassa, Alankomaissa ja Skotlannissa. Kumppanimaiden aluksiin ja henkilöstöön tutustuminen sekä toimintatapojen vertailu painuivat Käkösen mieleen. Eniten yhteistyötä komennuksella tehtiin virolaisten ja saksalaisten kanssa.

Arki osana Nato-osastoa näkyi Käkösen mukaan etenkin yhteistoimintana harjoitusten suunnittelussa sekä käskynjaon muutoksissa.

– Toimintamalli oli loppujen lopuksi aika tuttu. Käskyt ovat ennen tulleet esikunnasta, kun nyt ne tulivat osaston johtoalukselta. Harjoituksiin on myös tullut uusia ulottuvuuksia, kun kaikki on täytynyt suunnitella useamman aluksen kokonaisuutena, Käkönen avaa.

Käytännön toimet aluksella olivat turkulaiselle tuttuja jo varusmiespalveluksen ajalta, mutta komennuksella taitoja pääsi soveltamaan aiempaa todellisemmassa ympäristössä. Komennuspäivät sisälsivät kansitöitä, pohjan kartoitusta, pelastusharjoituksia ja miinantorjuntaa. Käkönen kertoo, että miehistö tunnisti ja raivasi monia ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaisia miinoja Suomenlahdella. 

Vertaistuki auttoi sopeutumaan

Päättynyt komennus oli Käköselle pisin tähän mennessä. Vaikka varusmiespalveluksessa kertyikin kokemusta noin viikon pituisista komennuksista poissa kotisatamasta, vaati pidempi aika samojen seinien ympäröimänä totuttelua. Laivaelämän säännöllinen rytmi ja henkinen tuki muilta sotilailta kuitenkin auttoivat.

– Hirveästi helpotti se, että kaikille mukana olleille sopimussotilaille pisin aika merillä on ollut suunnilleen se viikko tai pari. Siinä sai muilta hyvää vertaistukea, kun oltiin kaikki samassa veneessä, Käkönen sanailee.

Nyt Käkönen on tyytyväinen päästessään viettämään kesää kotiin yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Vaikka paluu siviilielämään maistuukin, löytää Käkönen laivaelämästä myös ikävöitävää.

– Yhteisöllisyys sekä se, että on koko ajan jotain tekemistä ja joku, jonka kanssa jutella, Käkönen kiteyttää.