"Ei ole ollut sellaista kiirettä, mitä odotin" – saapumiserän 2/25 alokkaat aloittivat palveluksen Vekaranjärvellä

Karjalan prikaatissa tulokkaille jaettiin ranneke, jonka väri kertoo oman yksikön.

Vekaranjärven varuskunnan porttien ulkopuolisella parkkipaikalla joukko nuoria odottaa bussia. Kuljettaja ajaa heidät porteista sisään kuljetuskeskuksen edustalle, josta uudet alokkaat aloittavat varusmiespalveluksensa Karjalan prikaatissa.

Niko Pöyry odottaa kuljetuskeskuksessa varusvarastolle siirtymistä. Hän sai muiden alokkaiden tapaan paperisen rannekkeen käteensä, jonka väristä voi tunnistaa, missä yksikössä alokaskausi käydään.

Alokkaiden ensiaskeleet sujuivat hyvin, kun asiat ehdittiin käydä rauhallisesti läpi. Kuva: Eetu Kolehmainen

Pöyry kertoo käyttäneensä Puolustusvoimien MarsMars-sovellusta kunnon kohottamiseen ennen palvelusta. Kunto-ohjelmia hän piti hyvinä, vaikka juoksulenkit onnistuvatkin ilman sovellusta.

Pöyry aikoo hakeutua erityistehtäviin suorittamaan palvelustaan. Niiden hakuaika on alokaskauden alkupuolella 7.–27. heinäkuuta.

– Tietotekniikka kiinnostaa, täällä on ohjelmointia. Virtuaalikoulutustukihenkilö on yksi vaihtoehto.

Niko Pöyry haluaa hyödyntää tietotekniikan osaamista erityistehtävissä. Kuva: Eetu Kolehmainen

Seuraavaa siirtymistä odottava Saku Immonen oli ennalta hoitanut ulkoasunsa kuntoon ottamalla parturisakset omiin käsiinsä.

– Leikkasin vahingossa hiukset vähän liian lyhyeksi.

Immonen ei liioin ole pohtinut tulevaa palvelustehtäväänsä. Hänellä on kuitenkin kunnianhimoinen suunnitelma siitä, mitä hän aikoo tehdä inttivuoden aikana.

– Tavoitteena on päästä Reserviupseerikouluun. Kunhan nyt ensin lähtee katsomaan, mikä tuo meininki on.

Keskusvarastolla jaetaan suurin osa henkilökohtaisesta materiaalista. Tuvassa alokkaat tarkistavat johtajien kanssa, että kaikki on tullut mukaan. Kuva: Eetu Kolehmainen

Hän ei suinkaan ole ainoa alokas, joka jo ensimmäisenä palveluspäivänä haaveilee johtajakoulutuksesta.

Vieno Pekkala ja Siina Lanki tähtäävät varusmiesjohtajaksi.

– Tultiin hyvillä fiiliksillä. Odotan vain, mitä tulee vastaan, Pekkala sanoo.

Hänellä on laukussa mukana hygieniatarvikkeiden lisäksi omat kengänpohjalliset. 

– Kaikkea tällaista, mitä ajattelin, että tarvitsee. Ekojen viikkojen jälkeen näkee, mitä sitten tulee tarvitsemaan.

Lenkkeilyn lisäksi Lanki on valmistautunut palveluun henkisesti.

– Vaikka varmasti tulee olemaan raskasta välillä. Sosiaalinen patteri on täynnä.

Siina Lanki (vas.) ja Vieno Pekkala ovat motivoituneita ponnistelemaan pitkälle. Kuva: Eetu Kolehmainen

Varusvarastolta alokkaat siirtyvät palvelusreppuineen omiin yksikköihinsä. Sten Firrer on kaatanut jaetut varusteet punkalleen 1. Huoltokomppaniassa, ja ryhtyy käymään niitä läpi. Aamupäivän kulku on ollut positiivinen yllätys.

– Luulin, että olisi ollut hirveä kiire, mutta tässä on rauhallisesti käyty kaikki läpi. On pysynyt hyvin mukana.

Firrer kertoo, että ongelmatilanteissa varusmiesjohtajilta on saanut apua. Paperien täyttämisessä on neuvottu ja jaetut varusteet on tarkastettu, jotta mitään ei puutu.

– Oletin, että olisi tiukempaa ja rankempaa mutta tuntuu, että se muuttuu varmaan huomenna.

Firrer on pohtinut haluavansa kuljettajaksi. Siitä hän uskoo saavansa kokemusta työelämää varten. Ajokortin korotus on houkutteleva etu, mutta Firrerillä on vielä tarkempi käsitys siitä, mitä ajoneuvoa hän haluaa ajaa.

– Lääkintämies on ensimmäinen vaihtoehto. Tarkensin, että ambulanssikuskiksi. Kaveriporukassa tulee sitten hyvä fiilis, kun äijä tietää, mitä tehdä.

Suomen ja Viron kaksoiskansalaiselle Suomen puolustusvoimat tuntuu sopivammalta paikalta suorittaa yleinen asevelvollisuus, joka on käytössä molemmissa maissa. 

– Olen asunut täällä pidempään. Tuntuu kotimaalta. 

Sten Firrer haluaa sairasajoneuvon kuljettajaksi. Ensiaputaidoista hän kokee olevan hyötyä, jos pahin sattuu. Kuva: Eetu Kolehmainen