Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Kuva: Petteri Hentilä, Grafiikka: Sakari Saukkonen

Varusmiespalveluksen aikana tapaturmia sattuu yli kolmannes vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Jatkuva kehittäminen on keskiössä, kun vammoja halutaan vähentää entisestään.

Varusmiesten tapaturmat ovat vähentyneet merkittävästi

Arttu Toivonen

Varusmiesten tapaturmien määrä on laskenut merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tilastojen mukaan varusmiehille tehtiin vuonna 2015 yli 33 prosenttia vähemmän tapaturmadiagnooseja kuin vuonna 2006.

Varusmiespalveluksen aikaiset tapaturmadiagnoosit ovat vähentyneet vuositasolla kuudella tuhannella kymmennessä vuodessa. Vuonna 2015 niitä tehtiin enää noin 12 000. Viime vuoden tilastot eivät ole vielä saatavilla. Työ- ja palvelusturvallisuuden kehittämiseksi on tehty määrätietoista työtä ja koulutusta on suunniteltu uudelleen nousujohteisemmaksi, jotta näihin lukuihin on päästy.

Johtava työ- ja palvelusturvallisuuspäällikkö, majuri Timo Ryynänen korostaa tapaturmien vähenemisen johtuvan turvallisuustietoisuuden lisääntymistä puolustusvoimissa ja eri tasoilla turvallisuuden eteen tehdystä hyvästä työstä.

Turvallisuustietoisuuden lisääntyminen ei ole sattumaa. Viime vuosikymmenen lopulla käynnistetty työ- ja henkilöturvallisuushanke on viety loppuun ja uusi tapa toimia työ- ja palvelusturvallisuuden eteen on otettu puolustusvoimissa portaittain käyttöön vuosien 2013–2015 aikana.

– Uuden työ- ja palvelusturvallisuusjärjestelmän myötä vaarojen tunnistamiseen kiinnitetään enemmän huomiota ja tämä on avaintekijä toiminnan turvallisuudessa. Ymmärrys toimintaan liittyvistä vaaroista mahdollistaa myös esimerkiksi sopivien suojavälineiden hankinnat, Ryynänen selittää.

Uusien työ- ja palvelusturvallisuuden toimintatapojen oleellisena osana on nolla tapaturmaa -ajattelu. Ajatusmalli halutaan muuttaa siten, että yksikin tapaturma on liikaa ja ennaltaehkäistävissä. Avoimella ja aloitteellisella ilmoituskulttuurilla puolestaan pyritään parantamaan tietoutta vaaroista sekä tapaturmien syistä. Analysoimalla syyt ja suunnittelemalla korjaavat toimenpiteet voidaan ennaltaehkäistä tapaturmia.

 

Tapaturmien väheneminen näkyy myös tapaturmaperäisten palveluksen keskeytymisten laskussa. Vuonna 2009 palveluksen keskeytti tapaturmista johtuen 279 ja viime vuonna 193 varusmiestä. Keskeytyksissä on huomioitu yli kaksi viikkoa palveluksen alun jälkeen tapahtuneet keskeytykset, jotta vanhojen vammojen vaikutukset näkyisivät vähemmän.

Merkittävimpänä tekijänä tapaturmista syntyvien keskeytysten vähenemiselle Ryynänen näkee koulutuksen suunnittelun nousujohteiseksi. Nousujohteisuudella tarkoitetaan esimerkiksi fyysisen rasituksen lisääntymistä asteittain palveluksen edetessä. Lisäksi kutsuntojen hieman tiukempi seula on Ryynäsen mukaan vähentänyt keskeytyksiä.

– Koulutusta on järkiperäistetty, jaksotettu ja se on selkeästi nousujohteinen. Tällä on suuri merkitys tapaturmien aiheuttamien palveluksen keskeytysten vähentymiseen, Ryynänen kertoo.

Sotilaslääketieteen keskuksen kenttälääkinnän palveluyksikön apulaisjohtaja, lääkintäkapteeniluutnantti Jarno Gauffin näkee koulutuksen sisällön paremman suunnittelun etenkin palveluksen alussa merkittävänä syynä tapaturmien vähenemiselle ylipäänsä.

 

Sotilaslääketieteen keskuksen tilastojen mukaan varusmiespalveluksen aikaiset tapaturmat ovat olleet laskussa viimeisen kymmenen vuoden aikana.

 

Nollan tapaturman tavoitteesta ollaan kuitenkin vielä kaukana. Toissa vuonna varusmiehille sattui vielä Valtiokonttorin mukaan yli 1200 toimenpiteisiin johtanutta tapaturmaa. Luku on alle yhdeksäsosa saman vuoden tapaturmadiagnoosien määrästä. Gauffin selittää, että saman vamman takia voi syntyä useampi diagnoosi. Diagnoosi voi syntyä pienistä vammoista, jotka siviilissä paranneltaisiin kotona levolla.

Pienistä vammoista osa voi aiheutua huolimattomuudesta, mutta Gauffin arvelee suurimman osan sattuvan olosuhteiden takia. Ryynänen kertoo yli joka viidennen varusmiehen vastaavan palveluksen lopussa olevaan kyselyyn olevansa valmiita ottamaan turvallisuusriskejä tehtävän täyttämiseksi. Parempaa asennoitumista palvelusturvallisuuteen saadaan tuotua arkeen esimiesten kautta.

– Motivointi ja esimiesten esimerkki sekä sopivat tietoiskut ja toimintaan liittyvien vaarojen arviointi koulutuksen ohessa, voisivat auttaa varusmiesten tapaturmien vähentämisessä entisestään – jaksetaan muistuttaa turvallisuudesta ja vaikutetaan asenteisiin, Ryynänen pohtii.

 

Tulevaisuudessa puolustusvoimat haluaa vähentää tapaturmia entisestään. Nykyisestä toiminnasta haetaan sekä positiivista oppia vietäväksi muualle että kehitettävää. Pääesikunta onkin alkanut auditoida hallintoyksiköitä, eli selvittää, miten uusi järjestelmä on otettu käyttöön.

– Auditoinneissa on haettu hyviä käytänteitä ja myös kehitettäviä kohteita sekä vaadittu toimenpiteitä näiden pohjalta, Ryynänen sanoo.

Lisäksi tulevaisuudessa puolustusvoimat ottaa käyttöön sähköisen riskienhallinta- ja poikkeamien ilmoitusjärjestelmän. Sen avulla toivotaan saavan koottua tietoa paremmin, sitä voidaan analysoida tehokkaammin ja ilmoituksia läheltä piti- ja vaaratilanteista toivotaan tulevaan enemmän.

Turvallisuuden kehittämiseen pyritään useilla keinoilla, mistä kertoo Ryynäsen mainitsemat materiaaleihin liittyvät kehityshankkeet. Esimerkiksi paukkupatruunoille etsitään korvaajaa meluvammojen vähentämiseksi. Sekä Gauffin että Ryynänen peräävät jatkuvaa kehittämistä työ- ja palvelusturvallisuuteen liittyvissä prosesseissa tapaturmien vähentämiseksi.

– Hyvät prosessit eivät koskaan ole lopullisesti valmiita ja tavoitteet pitääkin olla niin kovia, ettei niihin koskaan päästä kiinni. Tapaturmia ei kokonaisuudessaan varmasti saada pois, mutta ainakin kaikista palveluksen keskeyttävistä tapaturmista pitäisi päästä eroon, Gauffin toteaa.