Selvitys vapaaehtoisesta maanpuolustuskoulutuksesta valmistui – ”suurin epävarmuustekijä rahoitus”

Selvitys syntyi puolustusministeri Jussi Niinistön antaman jatkoselvitystehtävän pohjalta, ja hän päättää jatkotoimista alkuvuoden aikana.

Syyskuussa 2017 työryhmä esitti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) kehittämistä entiseen tapaan julkisoikeudellisena yhdistyksenä. Nyt valmistuneessa selvityksessä työryhmä tutki toistakin vaihtoehtoa ­– MPK:n sotilaallisen koulutuksen siirtämistä puolustusvoimille ja MPK:n kehittämistä jäljelle jäävien tehtävien kautta.

MPK:n puheenjohtaja Tapio Peltomäki suhtautuu selvitykseen lähtökohtaisesti myönteisesti, mutta näkee myös erityishuomiota vaativia asioita. Suurimpana huolenaiheena ovat taloudelliset järjestelyt.

– Valtionapu on pysynyt lähes samana MPK:n perustamisvuodesta lähtien, vaikka koulutusvuorokaudet ovat lisääntyneet lähes 80 prosentilla. Tämän takia näen toimintamallin edellyttämän 5,1 miljoonan euron lisärahoituksen hankkimisessa haasteita, Peltomäki sanoo.

Suomen Reserviupseeriliiton toiminnanjohtajan Janne Kososen mukaan selvityksen tulosten perusteella on mahdollista kehittää merkittävästi vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen vaikuttavuutta, kunhan muutamat ehdot otetaan huomioon. Hänen mielestään on tärkeää, että kehittämistä pohditaan aktiivisesti.

– Suurin epävarmuustekijä on uudistuksen rahoitus. Olisi toisaalta myös hyödyllistä selvittää, kuinka paljon yhtä tasokasta koulutusta saataisiin, jos tuo lisärahoitus ohjattaisiin suoraan nykyiselle MPK:lle sen toiminnan kehittämiseen, Kosonen pohtii.

Osa lisärahoituksesta kuluisi ammattisotilaiden palkkoihin, sillä tällä hetkellä MPK:n vapaaehtoiset tekevät paljon töitä, jotka mallin toteutuessa siirtyisivät puolustusvoimille.

– On itsestään selvää, että nykyisellä henkilöstömäärällä tällaista tehtävää ei voida hoitaa. Kouluttajamäärä on tälläkin hetkellä alimitoitettu niihin tehtäviin, joita puolustusvoimilla on, arvioi Aliupseeriliiton puheenjohtaja Mika Oranen.

Uudelleenjärjestämisen toteuttaminen vaatisi selvityksen mukaan 40 tehtävän lisäämistä puolustusvoimien tehtäväkokoonpanoon.

Peltomäen mukaan MPK:n vastuulle jäävän sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen (Sotva) sisältö on nykyisessä lainsäädännössä määritelty epätarkasti. Hänen mielestään Sotvan tulee olla riittävän haastavaa, jotta se kohottaa osallistujan sotilaallista valmiutta ja kiinnostaa osallistujia.

– Koulutuksen pitäisi edistää halukkaiden ja kyvykkäiden sotilaallisia valmiuksia, jotta he voivat osoittaa osaamistaan. Oikeanlainen harjoittelu parantaisi reserviläisten motivaatiota osallistua vapaaehtoisiin koulutuksiin, Peltomäki arvioi.

Samaa mieltä on Kosonen, jota huolettaa jäljelle jäävän MPK:n elinvoimaisuus ja sen kurssien haluttavuus.

– MPK:n tulee jatkossakin pystyä tarjoamaan sotilaallista valmiutta kohottavaa koulutusta – myös sijoittamattomalle reserville. On myös varmistettava, että varautumis- ja turvallisuuskoulutukselle riittää resursseja ja kouluttajia jatkossakin, Kosonen esittää.

Kosonen kantaa huolta myös reserviläisten ampumataidosta. Hänen mukaansa kertausharjoitusten yhteydessä toteutettavat ammunnat eivät riitä ampumataidon ylläpitämiseen – puhumattakaan sen kehittämisestä.

– On tärkeää, että myös sotilaallisia valmiuksia palvelevassa koulutuksessa pystyttäisiin jatkossa nykyistä paremmin kehittämään reserviläisten ampumataitoa – muutenkin kuin reserviläisten omilla aseilla ja patruunoilla, Kosonen toivoo.

Selvityksen mukaan nykyisen toimintamallin haasteena on se, ettei varautumis- ja turvallisuuskoulutus (Vartu) ole MPK:n julkinen hallintotehtävä. Tämän takia sen järjestämisessä ei voida käyttää valtionavustusta, vaan sen kustannukset katetaan osallistumismaksuilla ja säätiörahoituksella. Yli puolet Vartun osallistujista on naisia.

Peltomäki toivoo myös, ettei mahdollinen uudistus jätä alleen reservin koulutuksen kehittämissuunnitelman mukaista hyvää yhteistyötä, jota MPK ja puolustusvoimat ovat tehneet.

– Mennään eteenpäin sovittua linjaa, ja siinä sivussa voidaan selvittää muita vaihtoehtoja, jotta olemassa oleva hyvä työ ei katoaisi, Peltomäki kiteyttää.