Sarjatulta yläilmoista
Kuljetushelikopterit tarvitsevat omasuoja-aseita turvakseen. Oviaseampujan tehtävä on suojata helikopteria mahdollisilta uhkatilanteilta tehtävän aikana.
Nousu ja lasku ovat hetkiä, jolloin puolustusvoimien NH90-kuljetushelikopterit ovat haavoittuvimmillaan vihollisen asevaikutukselle. Mikäli vihollisuhka on olemassa, otetaan lennolle mukaan Dillon Aero M-134D-H Minigun -konekivääri. Tämä niin kutsuttu oviase voidaan asentaa oviaukkoon helikopterin kummallekin puolelle.
Ensimmäiset minigunit otettiin koulutuskäyttöön Suomessa vuonna 2014. Päätös omasuoja-aseen hankinnasta tehtiin jo NH90-helikopterien oston yhteydessä, sillä kuljetushelikopterissa ei ole kiinteää aseistusta.
Utin jääkärirykmentin helikopteripataljoonan komentaja, majuri Kimmo Nordberg kertoo, että ase on suunniteltu pääasiassa puolustuskäyttöön.
– Aseen päätarkoitus on toimia helikopterin omasuoja-aseena erityisesti nousujen ja laskeutumisten yhteydessä. Oviaseella voidaan myös tarvittaessa antaa tulitukea maajoukoille, mutta se ei ole sen ensisijainen tarkoitus.
Valoisan aikaan omasuoja-aseessa ei yleensä käytetä lainkaan tähtäimiä, mutta pimeällä ampuja ottaa avukseen lasertähtäimen. Tuhat metriä on käytännössä pisin etäisyys, mihin kannattaa ampua, vaikka luoti kantaisi pidemmällekin. Tätä kauemmaksi ammuttaessa tarkkuus kärsii‚ ja osumien hajonta kasvaa merkittävästi.
Lennon aikana aseen tarkkuuteen vaikuttaa myös helikopterin suuri lentonopeus. Ampujan on otettava huomioon niin kutsuttu jättö. Jos kopteri lentää esimerkiksi 80 solmun nopeudella ja kohde sijaitsee suoraan sivulla 400 metrin päässä, on ampujan tähdättävä noin 18 metriä taakse lentosuuntaan nähden.
Minigun on niin äänekäs ase, että kaikkien helikopterin kyydissä olevien on käytettävä tuplakuulonsuojausta. Eräs oviaseampujaksi koulutettu aliupseeri kuitenkin uskoo, että äänekkyydestä on enemmän etua kuin haittaa.
– Aseen meteli peittää alleen kopterin pörinän. Ääni on myös selkeästi sarjatuliaseeseen yhdistettävä, joten sillä voi olla myös psykologisia vaikutuksia vihollisen toimintaan, hän arvelee.
Oviaseen käyttöä helikopterissa harjoitellaan muutamia kertoja kuukaudessa. Osa harjoituksista toteutetaan lataamattomalla aseella. Harjoitusammunnoissa maalit sijoitetaan yleensä veteen, koska laukausten nostattamien pärskeiden perusteella etenkin uuden ampujan on helppo korjata mahdollisia tähtäysvirheitään.
Kriisiaikana omasuoja-ase otetaan mukaan, mikäli arvioitu vihollisuhka sitä edellyttää. Tehtävän toteuttamisessa otetaan tällöin huomioon aseen paino ja sen tarvitsema tila helikopterissa. Lisäksi on muistettava, että aseen asentaminen kopteriin vie aikaa. Ennen koulutuslentoa kahdelta ihmiseltä kestää noin tunti asentaa ase ja sen jalusta kopteriin. Purkamisessa kuluu suunnilleen sama aika.
Kaikki oviaseampujiksi koulutettavat ovat palkattua henkilökuntaa. Nordbergin mukaan tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että varusmiehille täytyy kouluttaa niin monta muutakin asiaa, että palvelusaika ei riitä ammunnan opettamiseen ja harjoittelemiseen. Varusmiehet oppivat kuitenkin asentamaan aseen helikopteriin.
– Lisäksi on hyvä tiedostaa, että oviaseampuja on yksi helikopterimiehistön jäsenistä. Tämä tarkoittaa, että koulutukseen kuuluu paljon muutakin kuin pelkkä aseen käyttö, Nordberg kertoo.
Oviaseampujana työskentelevä aliupseeri on Nordbergin kanssa samoilla linjoilla helikopterimiehistön jäsenen tehtävän laajuudesta. Hän kertoo saavansa välillä kuulokkeisiinsa samaan aikaan informaatiota ja ohjeita neljästä eri radiosta.
Helikopteri ei ole ainoa paikka, jossa minigunia käytetään. Ase voidaan tarvittaessa asentaa esimerkiksi maavoimien käytössä olevaan RG32M-partioajoneuvoon. Ajoneuvossa haasteeksi saattaa kuitenkin muodostua aseen kuumeneminen.
Minigunilla pystyy ampumaan 3 000 laukausta minuutissa, joten ase kuumenee nopeasti. Sekään ei auta, että 4 400 laukauksen mahdollistava patruunasäiliö tyhjenee alle puolessatoista minuutissa, jos sarjatulta ammutaan tauotta.
Helikopterissa aseen kuumeneminen ei ole suuri haaste. Ilmasta ammutuilla sarjoilla saavutetaan yleensä haluttu tulos 3–5 sekunnissa. Lisäksi helikopterin roottorin pyörintä ja avonaisen oven sisään päästämä kylmä ilma viilentävät asetta.
Kylmä ilma tuo myös omat haasteensa erityisesti talvella. Vauhdilla kiitävän helikopterin oviaukossa tähystävä ampuja joutuu huolehtimaan toimintakykynsä säilyttämisestä purevassa pakkassessa. Muita ongelmia talvi ei kuitenkaan aiheuta.
– Ammuttaessa minulla on valjaat, vaijerit ja turvaköysi. En pääse putoamaan, kokenut oviaseampuja vakuuttaa.
Hän tähdentää erityisesti, että asetta käytetään helikopterin oman toiminnan suojaamiseen, sillä hyökkäyskäytössä ase on epäkäytännöllinen. Joissain tilanteissa aseella voidaan myös avustaa kuljetettavaa joukkoa pääsemään kohteeseensa tai turvaan kopterin kyytiin.
