Porin prikaatissa johdetaan ihmistä

Säkylän varuskunnan esikuntakomppaniaan astuu sisään uusi alokas. Hymyilevä alikersantti toivottaa uuden alokkaan lämpimästi tervetulleeksi ja ohjaa tämän oikeaan tupaan. Ei huutamista, ei räyhäämistä vaan normaalia kanssakäymistä ihmisten välillä.

Porin prikaatissa on nostettu jalustalle uusien alokkaiden sopeutuminen. Se koostuu turhien käytänteiden karsimisesta ja yksilön kohtaamisesta.

Vastaanotto ei ensimmäisinä päivinä ole kylmä ja tunteeton. Jokaista alokasta pyritään ohjaamaan ja opastamaan.

Iso tekijä, jolla helpotetaan alokkaiden sopeutumista, on turhien, lähinnä sisäjärjestykseen liittyvien käytänteiden karsiminen. Esikuntakomppanian päällikkö, kapteeni Petteri Viitanen kertoo, että esimerkiksi ohjatuista aamu- ja iltatoimista on saatettu aiemmin tehdä liian iso numero.

– Kaikki ylimääräinen, mikä ei palvele sotilaskoulutusta, karsitaan, hän kertoo.

Turhista käytänteistä on Porin prikaatissa pyritty eroon jo tammikuun saapumiserällä. Pinkkaa ei Säkylän tai Niinisalon varuskunnissa ole viilattu enää tänä vuonna.

– Ehkä parempi aikuinen alokkaasta saattaa tulla, jos hän osaa pedata sängyn todella tarkasti. Se ei kuitenkaan ole puolustusvoimien pääpaino. Voimakkaana teemana on ollut myös se, että siivouspalvelu ei ole se, missä pitää olla älyttömän hyvä, vaan sotilaskoulutus, Viitanen kertoo.

Porin prikaatin komentajan, eversti Rami Saaren mukaan turhat käytännöt ovat periytyneet edelliseltä saapumiserältä aina seuraavalle. Kierteen pysäyttämisessä tärkeää on varusmiesjohtajien opastaminen ja ohjaaminen.

– Jos varusmiesjohtajia on kohdeltu jollain tavalla heidän alokasaikanaan, he toimivat itse samalla tavalla uusia alokkaita johtaessa. Kulttuuri jatkuu tai jopa vahvistuu, jos siihen ei puututa. Ei auta, että kirjoitetaan joku uusi ohje. Kaikilta johtotasoilta, niin prikaatin komentajasta varusmiesjohtajiin asti, pitää välittyä se sama, että nyt toimimme näin, Saari kertoo.

Aikaisemmin varusmiesjohtajat ovat saattaneet etenkin illalla harjoittaa edelliseltä saapumiserältä perittyjä käytäntöjä, kun yksikössä ei ole ollut enää henkilökuntaa paikalla.

– Olemmeko edes tienneet, mitä siellä iltaisin tapahtuu? Voi olla, että emme. Vika ei ole ollut varsinaisesti varusmiesjohtajissa vaan henkilökunnassa, kun emme ole pystyneet välittämään asiaa, että jotain pitää nyt muuttaa, Saari kertoo.

Nyt johtajakautensa aloittaneilla johtajilla on jo hieman kokemusta uudenlaisesta toimintamallista omalta alokasajaltaan. Saaren mukaan kierre voisi pysähtyä varsin pian.

– Tavoite on, että vuoden aikana se pitäisi saada katkaistua. Aloitimme jo hiukan maltillisemmin tammikuussa, jolloin nykyiset johtajat astuivat palvelukseen. Jos saamme kierteen tällä saapumiserällä katkaistua, seuraavalla saapumiserällä menee jo helpommin. Sitten näemme, millaisia vaikutuksia tällä on.

Alokas Ilmari Jeskanen Porin prikaatin esikuntakomppaniasta kertoo, että vastaanotto on ollut lämmin ja mukava ensimmäisenä päivänä.

 

Vapaa-aika ja palvelus pyritään erottamaan selkeästi toisistaan. Kun on vapaa-aikaa, silloin se myös on vapaa-aikaa.

– Pyrimme ottamaan ihmisen huomioon, kapteeni Viitanen toteaa.

Eversti Saaren mukaan alokkaiden vapautta on saatettu rajoittaa ilman järkevää syytä. Alokkaat eivät esimerkiksi ole saaneet mennä omin päin sotilaskotiin tai kuntosalille ennen muodollista opetustapahtumaa.

Siihen on tullut Porin prikaatissa muutos, sillä uusilla alokkailla on ollut mahdollisuus mennä sotilaskotiin tai kuntoilemaan jopa heti ensimmäisenä iltana.

– Ei meidän tarvitse opettaa ihmistä, miten toimitaan kahvilassa. Rajoitamme ihmisten oikeuksia ihan turhaan. Se ei palvele sodan ajan toimintaa millään tavalla, Saari kertoo.

Viitanen muistuttaa, että vaikka yksilöä kohdataan ja käytänteitä karsitaan, sotilaskoulutus pysyy ennallaan. Samat asiat on koulutettava kuin ennenkin. Hyviä tapoja ja sotilaallista käyttäytymistä noudatetaan.

– Oveen edelleen koputetaan, ja esimiehiä puhutellaan, hän sanoo.

 

Varusmiesjohtajille vahvempi yksilön ja ihmisen johtaminen asettaa omat, erilaiset haasteensa.

Viitasen mukaan varusmiesjohtajien on ansaittava alokkaiden arvostus olemalla yksinkertaisesti hyviä sotilaita. Auktoriteetti tulee siitä, että varusmiesjohtajat ovat alokkaiden silmissä ammattilaisia omassa hommassaan

– Kuri ei tule kurjuudesta, Viitanen sanoo.

Varusmiesjohtajat majoittuvat alokkaiden kanssa samoissa tuvissa, jolloin he ovat koko ajan läsnä.

– Ryhmänjohtajille ei ole semmoista norsunluutornia, jota pitää pelätä koko ajan, Viitanen sanoo.

Saaren mukaan syväjohtamisen perusteet, kuten ihmisen yksilöllinen kohtaaminen ja inspiroiva tapa motivoida, pääsevät vahvemmin esiin. Se vaatii varusmiesjohtajilta ennen kaikkea valmistautumista etukäteen.

Varusmiesjohtajien rooli muuttuu kaavamaisista käytänteiden noudattamisesta aitoon ihmisten johtamiseen.

– Kun varusmiesjohtaja asuu itse tuvassa sisällä, hänen pitää olla luova ja hänellä täytyy olla jokin linja, mitä hän noudattaa, Saari sanoo.

Käytännössä varusmiesjohtajilla vähenee pinkkojen, punkkien ja siivouksen syynääminen. Sen sijaan varusmiesjohtajat pyrkivät ohjaamaan ja opastamaan sekä löytämään jokaisen vahvuudet ja heikkoudet.

Heidän tulee myös löytää tuvastaan ne ihmiset, jotka tarvitsevat enemmän apua ja tukea. Varusmiesjohtajien tulee varmistaa, että kaikki tietävät esimerkiksi, mitkä varusteet tulee laittaa ylle.

Saari kertoo kiertäneensä Porin prikaatin varuskunnissa alokkaiden saavuttua. Hän on huomannut, että käytännöt ovat vielä joissakin paikoissa yllättävän tiukassa.

Hän on kuitenkin tehnyt alokkaiden ensimmäisten päivien aikana paljon positiivisia havaintoja.

– Ryhmänjohtajille on nostettava hattua. On ollut havaittavissa yksilön kohtaamista. Sellainen huutelu, mitä on ollut aikaisemmin valitettavasti aika paljon, on vähentynyt. Asioita kerrotaan ja opetetaan, Saari sanoo.

Säkylän varuskunnan sosiaalikuraattorilla Mirjami Flemmichillä on muutama vinkki johtajakautensa alottaneille varusmiesjohtajille.

– Kuuntele oikeasti, mitä alokkaalla on sanottavaa. Myös sitä omaa ryhmää kannattaa tarkkailla. Tuntuuko, että joku voi huonosti? Pitää uskaltaa myös kysyä suoraan, miten voit ja onko joku hätänä.