kuva: Petteri Leino

Latvian puolustusministeri Raimonds Bergmanis ja Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö osallistuivat sotilasvalan 100-vuotisjuhlaan Liepajassa.

Jääkärien Suomen lailliselle hallitukselle vannomaa valaa juhlittiin Liepajassa

Joonas Niemi

Latvian Liepajassa sijaitsee Pyhän kolminaisuuden kirkko, Trinitatis. Tiistaina 13. helmikuuta siellä järjestettiin suomalaisen sotilasvalan ja Jääkärilipun vihkimisen 100-vuotisjuhlatilaisuus ja -jumalanpalvelus.

Kirkon seinällä on muistolaatta, jossa lukee latviaksi, suomeksi ja ruotsiksi: "Suomalaiset jääkärit vannoivat täällä 13. helmikuuta 1918 uskollisuutta Suomen lailliselle hallitukselle lippunsa vihkimistilaisuudessa ennen lähtöään maansa vapaustaisteluun".

Valatilaisuus loi Liepajassa 100 vuotta sitten mallin sotilasvalan vannomiselle, ja sitä noudatetaan pitkälti vielä tänäkin päivänä. Valan kautta sotilaat sitoutuivat jo tuolloin sotilaan velvoittaviin sääntöihin. Vasta itsenäistyneelle Suomelle tieto valasta oli osoitus siitä, että jääkäreiden viralliset siteet Saksaan oli katkaistu ja he toimivat nyt Suomen hyväksi.

– Vala vannottiin silloin, niin kuin tänäkin päivänä isänmaalle, lailliselle hallitukselle ja omalle joukolle. Jääkäreille oli tärkeää, että Suomi oli itsenäistynyt ja oli olemassa isänmaa, jolle vala voitiin vannoa. Samalla se oli jääkäreiden lähes kolmen vuoden tavoitteen täyttymys – he pääsivät Suomeen takaisin ja vahvistamaan sen vastikään saavuttamaa itsenäisyyttä, Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistys ry:n puheenjohtaja Pertti Laatikainen tiivistää.

100-vuotisjuhlan Liepajassa järjestivät Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistys, puolustusvoimat, Latvian Kansallisarkisto ja Suomen suurlähetystö.

Juhlaan toi tervehdyksen maavoimien komentaja, kenraalimajuri Petri Hulkko. (kuva: Arno Hakkarainen)

Jääkärit vannoivat valan ensimmäisinä sotilaina Suomen lailliselle hallitukselle. Samalla vihittiin Jääkärilippu, ensimmäinen itsenäisen Suomen joukko-osastolippu. Jääkärit aloittivat valaa seuraavana päivänä paluumatkansa itsenäistyneeseen Suomeen Liepajasta laivoilla.
Suomen julistauduttua itsenäiseksi oli jääkäreiden paluuhetki koittanut.

– Saksalaiset viivyttivät jääkärien paluuta, jotta Venäjän ja Saksan välillä Brest-Litovskissa käynnissä olleet rauhanneuvottelut eivät olisi vaarantuneet. Tilanne selkiintyi sekä Venäjän bolsevikkihallituksen että Saksan tunnustettua Suomen itsenäisyyden. Nyt ei jääkäreiden paluuta voitu pitää Venäjälle vihamielisenä tekona, Laatikainen huomauttaa.

Vapaussodan sytyttyä Liepajaan kiirehtinyt, Suomen hallituksen edustajana toiminut everstiluutnantti Wilhelm Thesleff nimitti 403 jääkäriä Suomen armeijan upseereiksi ja 727 jääkäriä aliupseereiksi. Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 lakkautettiin 13. helmikuuta.

– Saksan sotaministeriö käski 5.2.1918 hajottaa Jääkäripataljoona 27:n. Hajoituspäiväksi määrättiin 13.2. Uudeksi esimiehekseen jääkärit saivat suomalaisen everstiluutnantti Wilhelm Thesleffin, joka saapui Libauhun (Liepajaan) Suomen hallituksen valtuutettuna. Jääkärit allekirjoittivat sitoumuksen palvella Suomen armeijassa vähintään vuoden ajan ja he saivat suomalaiset sotilasarvot, Laatikainen kertoo.

Jääkärit olivat Suomesta pois lähes kolme vuotta.

Liepajassa täydessä kirkossa valan vannoi arviolta 1 200 jääkäriä. Osa oli tullut jo etukomennuskuntien mukana Suomeen kouluttamaan Vimpelin ja Vöyrin sotakoulun oppilaita, tuomaan aseita sekä valmistelemaan muutoin jääkäreiden tuloa Suomeen. Liepajaan ja Saksaan jäi eri syistä noin 400 jääkäriä. Suurin osa heistä oli siviilityöpaikoissa ja osa sairaaloissa tai toipilaina. Pääosa palasi Suomeen vuosina 1918 tai 1919.
– Valatilaisuudella Liepajassa haluttiin selkeästi osoittaa, että jääkärit sekä yksilöinä että Jääkäripataljoona 27:ään kuuluvina olivat sitoutuneet toimimaan Suomen hyväksi ja vannoivat omalle isänmaalle uskollisuutta. Varmasti haluttiin myös osoittaa, että siteet Saksaan olivat katkaistu, Laatikainen arvioi.

Lipunkantajana vuoden 1918 valatilaisuudessa toimi varavääpeli Antti Isotalo sekä lippu-upseereina majurit Ahlroth ja Sundman. Kun ensin oli laulettu Martti Lutherin taisteluvirsi "Jumala ompi linnamme", varavääpeli Isotalo kantoi jääkärilipun alttarille. Lipunvihkimispuheen ja valasaarnan piti pastori ja jääkäri Hannes Anttila.

– Vala tehtiin siten, että kustakin komppaniasta oli lipun ääressä kaksi miestä. Nämä vannoivat valan ja muut kuuntelivat oikea käsi kohotettuna. Anttila piti jääkärilipusta kiinni ja osa laittoi sormensa toisen olkapäälle saattaen yhteyden Jääkärilippuun. Jean Sibeliuksen Jääkärimarssista soitettiin muutama sävel uruilla, Laatikainen kertoo.

– Minä vannon ja vakuutan Jumalan ja pyhän evankeliuminsa kautta olevani uskollinen tälle lipulle ja uskollisesti palvelevani Suomen laillista hallitusta, jääkärit toistivat.

Juhlajumalanpalveluksessa saarnasi kenttäpiispa Pekka Särkiö. (kuva: Arno Hakkarainen)

Tiistaina 13. helmikuuta pidettyä 100-vuotisjuhlaa kunnioittivat läsnäolollaan muiden muassa Suomen ja Latvian puolustusministerit Jussi Niinistö ja Raimonds Bergmanis ja Panssariprikaatin lippuvartio.