Petri Saarelainen

Haastattelimme Kalle Rovanperää erikoiskokeesta tutuissa maisemissa. Kotikaupungin ralliin osallistuminen kuuluu hänen parhaimpiin rallimuistoihinsa.

Walesin sorateiltä Santahaminan hiekkateille

Niko Nordström

Suomen seuraavalla rallilupauksella on eväät nousta Tommi Mäkisten ja Markus Grönholmien seuraan. Ensin hän kuitenkin liittyy maastopukuisten varusmiesten joukkoon.

Kävelemme pitkin Jyväskylän katuja. Kalle Rovanperälle kadut ovat tuttuja niin rallin kuin arjenkin puolesta, sillä 18-vuotias nuorukainen asuu kaupungissa. Osa kaduista jopa hämmentää häntä hetkellisesti, sillä yli sadan kilometrin vauhdista ratin takaa mäet ja mutkat näyttävät hieman erilaisilta.

Rovanperä on juuri saapunut Turkin rallista takaisin Suomeen. Hän vastailee rauhalliseen ja omaan tyyneen tapaansa kysymyksiin. Äänestä ja eleistä huomaa, että vaikka ikää ei vielä paljon ole, on hän ehtinyt jo moneen otteeseen vastailla median uteluihin.

– Isän ja perheen kautta tuli varmaan innostus ralliin. Olen niin pienestä asti ajanut mopoilla, mönkijöillä ja sitten ralliautoilla, että en itse muista mistä se lähti, Rovanperä muistelee lapsuuttaan.

Hän onkin syntynyt bensa suonissaan, sillä myös hänen isänsä, Harri Rovanperä ajoi rallia WRC-luokassa aikoinaan.

– Kartturien mukaan meissä on samoja piirteitä auton ohjaamossa, vaikka ajotyylit ovat muuttuneet autojen mukana, hän vastaa kysyttäessä onko omena pudonnut kauas puusta.

Varhain rattiin tarttuminen kantaa nyt hedelmää. Kalle Rovanperä on jo lähellä pestiä WRC-pääluokassa. MM-rallidebyyttinsä hän teki WRC2-luokassa jo vuonna 2017, ja hän kuuluu maailman lupaavimpiin nouseviin rallikuskeihin.

– Alkukausi oli huono, loppukausikaan ei ole mennyt ihan nappiin, mutta siinä välissä meni hyvin. Tässä on ollut hieman epäonnea ja omia virheitä, mutta pääsäntöisesti kaudesta on jäänyt ihan hyvät fiilikset, hän analysoi kuluvaa kautta.

Mennyt kausi on ollut Rovanperältä ailahteleva. WRC2 Pro -luokkaa on ajettu ensimmäistä kertaa, ja uuteen sopeutuminen ei ole sujunut ilman virheitä. Luokka on saanut osakseen kritiikkiä muun muassa pienistä osallistujamääristä.

– Varsinkin alkukaudesta osallistujia oli tosi vähän, mutta viime aikoina taso on kyllä noussut. Silti siellä on liian vähän autoja, Rovanperä yhtyy kritiikkiin.

Lomatunnelmista Kalle ei ehdi nauttia pitkään, sillä edessä on Walesin MM-ralli, jossa hänellä on virheistä ja epäonnesta huolimatta mahdollisuus varmistaa historian ensimmäinen WRC2 Pro -luokan maailmanmestaruus.

– Toivottavasti nämä viimeiset kisat menevät myös hyvin, hän toivoo.

Walesin rallin ja mahdollisten mestaruusjuhlien jälkeen on Rovanperällä toinen merkkipaalu edessä, nimittäin asepalveluksen suorittaminen. Asevelvollisuuttaan hän on menossa suorittamaan Santahaminan Urheilukouluun. Kiireisen rallikalenterin ohessa hän ei sitä sen kummemmin ole vielä sanojensa mukaan ehtinyt stressata.

– Onhan ne normi inttitarinat kuultu, mutta olen myös kuullut kaikkea hyvää. Tosi moni kaveri on tykännyt ja kehunut hyväksi kokemukseksi. Mielenkiintoista nähdä millaista se on sitten, hän pohtii.

Rovanperä on saanut myös muutamalta muulta nuorelta rallikuljettajalta joitakin vinkkejä armeijaan. Santahaminaan hän suuntaa kuitenkin neutraalein mielin ja vailla odotuksia.

– Kyllä veikkaan, että siitä tulee olemaan hyötyä, ainakin siviilielämään.

Rovanperä ei ainakaan vielä myönnä suunnittelevansa aliupseerikurssin suorittamista, eikä siirtymistä WRC-pääluokkaan. Spekulaatiot ovat kauden aikana käyneet kuumina jyväskyläläisen siirtymisestä Tommi Mäkisen johtamalle Toyotalle.

– Se pysyy spekulaationa, virnistää Rovanperä salaperäisesti.

Palveluksen ohella hän jatkaa ralliuraansa. Rallikuskin kalenteriin kuuluu myös lukuisa määrä testejä ja erilaisia sponsoritapahtumia.

– Aletaan melkein heti testailemaan, kunhan ensi kauden kuviot selkenevät. Off season ei meillä ole kovin pitkä, hän jatkaa.

Seuraavaksi suomalaiseksi rallin maailmanmestariksi muiden ikonien rinnalle nuorella lupauksella on vielä aikaa nousta.

Ikuisesti hän ei sitä aio omien sanojensa mukaan tavoitella.

– Ei minulla tässä vaiheessa ole ainakaan semmoista fiilistä, että olisi pakko ajaa niin paljon kuin mahdollista. Maailmassa on kaikkea muutakin, ehkä sitä keksii jotain muutakin tekemistä, lapsuudesta asti soraa lennättänyt rallikuski pähkäilee.