Vaara vaanii koelentäjää

Jyrki Laukkanen on harrastanut ilmailua pienestä pitäen ja tehnyt ennätyksellisen pitkän uran ilmavoimissa. Hänen ilmavoimissa lentämänsä noin 10 000 tuntia on ennätys, jota tuskin tullaan rikkomaan.

– Eilen en saanut moottoria käyntiin kun ryypytin niin paljon että se kastui, mutta nyt olin viisaampi, Jyrki Laukkanen naurahtaa noustuaan Gloster Gauntletin ohjaamosta.

Laukkanen lensi ilmavoimissa noin 10 000 tuntia, mikä on edelleen kaikkien aikojen ennätys suomalaisten hävittäjälentäjien keskuudessa. Hän eläköityi 60-vuotiaana, mutta jatkaa lentämistä lentonäytöksissä ja harrastuksenaan. Erityisesti hänet tunnetaan koelentäjänä, jolla on kokemusta 153 eri konetyypistä. Silti ilmailu tarjoaa edelleen yllätyksiä.

Kysyttäessä, mistä kiinnostus ilmailuun on syntynyt, Laukkanen vastaa tottuneesti kertomalla tarinan lapsuudestaan.

– Se on vanha tarina. Sodan aikana äitini nukutti minua Stukan pienoismallilla ja tämä on ainoa selitys minkä olen kuullut. Ilmeisesti kun katselin jo vauvana lentokoneita, olen ollut kiinnostunut lentokoneista niin pitkään kuin muistan.

– Kun sain polkupyörän 12-vuotiaana, niin pääsin polkemaan Kymin lentokentälle ja katselemaan purjelentoa.
Tie vei lennokeista purjelentokoneisiin, ja Laukkanen lensi ensimmäisen yksinlentonsa Harakka-liitokoneella 15-vuotiaana Kotkan edustalta jäältä. Ylioppilaaksi pääsemisen jälkeen Laukkanen haki ilmavoimien ohjaajakurssille.

– Vasen silmä oli likinäköinen, enkä siksi päässyt kurssille. Päätin sitten, että kun ei pääse ilmavoimiin lentäjäksi, niin otin lykkäystä varusmiespalveluksesta ja menin Teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan lentokoneen rakennusta.

Vuodet kuluivat ja Laukkanen valmistui lentokoneinsinööriksi. Teekkarina hän oli koelentueessa töissä ja kuuli kokeilusta, josta olisi mahdollista päästä lentäjäksi ja palvella värvättynä vänrikkinä. Iän karttuessa näkökin oli korjaantunut, joten Laukkanen pääsi kurssille ja valmistui lopulta sen priimuksena. Seuraavat kaksi vuotta kuluivat Rissalassa MiG-lentueessa, sillä kurssin priimus sai valita paikan.

– He keksivät, että olen lentokoneinsinööri ja hävittäjälentäjä, joten minusta tulisi hyvä koelentäjä. Päädyin koelentäjäksi koelentueeseen Kuorevedelle ja olin koelentäjänä 32 vuotta. 60-vuotiaana potkittiin pois, mutta loppuun asti sain lentää, koska olin erikoisupseeri, Laukkanen muistelee.

Itseään hän kuvailee varovaiseksi lentäjäksi, mutta kaikesta huolimatta asiat eivät aina mene suunnitellusti. Pakkolaskuja on kertynyt seitsemän, mutta vain yhdessä laskeutumispaikka on ollut jokin muu kuin lentokenttä. Ne eivät silti ole olleet ainoat jännittävät hetket ilmailun parissa.

– Kolmesti on ollut hengenlähtö lähellä ja suojelusenkelillä hommia.
Yksi niistä tapahtui LEKO-70:llä, eli Valmet L-70 Vinkan prototyypillä, kun Laukkanen harjoitteli vieraille järjestettävää näytöstä varten. Syöksykierrettä tehdessään hän huomasi sivuperäsimen ohjauksen pettäneen, mutta Laukkasen onneksi kierre ei ollut ehtinyt vakautua.

– Työnsin sauvaa eteenpäin ja kone oikeni niin, että oli pari sataa metriä korkeutta. Noin viisi sekuntia ja kone olisi ollut maassa. Taidon kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä, vaan se oli enemmän tuuria, että siitä selvittiin.

Kuusi MiG-21-hävittäjää menetettiin moottorin turbiinikiekon hajotessa lennolla, jolloin lentäjän oli käytettävä heittoistuinta. Laukkasen kohdalle vastaavaa ei osunut, eikä hän ole joutunut koskaan käyttämään heittoistuinta, mutta moottoriongelmista hänellä kyllä on kokemusta myös kyseisellä konetyypillä. Lentoonlähdössä MiG-21-hävittäjällä sattui moottorihäiriö, mutta Laukkaselle oli selvää, miten tilanteessa tulisi toimia ja maksimijarrutuksella kone pysähtyikin kiitotielle.

– Silloin aina painotettiin, että jos lentoonlähdössä tulee jokin moottorihäiriö, niin pysykää maassa. Lentuepäällikkö sanoi vain, että hyvä kun keskeytit, ei olisi noussut, vaan olisi mennyt 400 kilometriä tunnissa kiitotien päästä metsään.

Kolmannella kerralla kahden Fouga CM.170 Magisterin yhteentörmäys ilmassa oli lähellä.

– Lensimme Fougalla ja yhtäkkiä kärkisäiliö meni pään vierestä. Toinen kone tuli takaa ja sen siipi meni meidän siiven yli, mutta V-peräsimen ali. Aivan vierestä. Jos olisi ollut metrin vasemmalla tai alempana niin olisi ollut kaksi Fougaa ja neljä kuolonuhria, Laukkanen sanoo näyttäessään samalla käsillään, kuinka toinen kone ohitti heidät.

Huippuhetkeksi lentäjän urallaan Laukkanen mainitsee kaksi yksinlentoa toisen maailmansodan aikaisella North American P-51 Mustang -hävittäjällä. Laukkanen kuvailee Mustangilla lentämisen tunnelmaa uskomattomaksi sekä hehkuttaa kokemuksen ainutlaatuisuutta.

Hieman yllättävää on, että parhaaksi lentämäkseen koneeksi Laukkanen ei nimeä harvinaista konetyyppiä, kuten Gloster Gauntlet, tai muuten joukosta erottuvaa konetta. Kyse on niinkin arkipäiväisestä koneesta, kuin BAE Systems Hawk -suihkuharjoituskone, jota Suomen ilmavoimatkin käyttää. Sillä hän onkin ehtinyt lentämään niin koelentoja kuin näytöslentojakin, joissa kone Laukkasen mukaan erottuu edukseen.

– Kokonaisuutena Hawk on paras, se on juuri passeli. Riittävän vikkelä, että se on kiva lentää ja ohjaus on hyvä. Näytöksissä se on todella hyvä osastotaitolentoon ja moottorista saa tehoa nopeasti lisää, Laukkanen summaa.

Laukkanen oli mukana, kun Suomelle edellisen kerran etsittiin uutta hävittäjää.

– Kyllä silloin paras kone valittiin, Laukkanen toteaa ja toivoo, että poliittiset päättäjät luottavat HX-hankkeen asiantuntijoiden antamaan selvitykseen.

Niille, jotka puolestaan toivovat tulevaisuudessa pääsevänsä lentämään hävittäjällä, Laukkanen antaa mielellään muutaman vinkin.

– Pitäkää yllä hyvää fyysistä kuntoa ja opiskelkaa ahkerasti. Hyvä englanti on nykyään ilmailussa välttämättömyys. Ilmailun harrastaminen nuorena antaa mielestäni hyvän pohjan asioiden myöhemmälle omaksumiselle.