Jussi Pohjavirta

Ulkoministeriön protokollapäällikkö Matti Heimosen mukaan sotilassoittokunnat nostavat tunnelmaa ja antavat tilaisuuksille juhlavan leiman.

Tyylikästä, muttei pompöösiä

Ronni Läpinen

Valtiollinen seremonia ja sotilassoittokunnat kulkevat tiiviisti käsi kädessä. Sotilassoittokunnat ovat tuttu näky valtiovierailuilla, presidentin virkaanastujaisissa, valtiollisissa hautajaisissa ja Linnan juhlissa. Monet seremonioista periytyvät jo Ruotsin ja Venäjän vallan ajoilta.

Ulkoministeriön protokollapäällikkö, suurlähettiläs Matti Heimonen on tekemisissä sotilassoittokuntien kanssa miltei viikoittain.

– Juuri näin Kaartin soittokunnan esiintyvän Euroopan neuvoston 70-vuotisjuhlassa Finlandia-talossa. Ja samalla viikolla, itse asiassa samana päivänä, he esiintyivät myös Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 100-vuotisjuhlassa Presidentinlinnassa, Heimonen listaa.

Useimmiten seremonioissa nähdään Kaartin soittokunta, joka on tasavallan presidentin, eduskunnan, valtioneuvoston ja ulkoministeriön edustussoittokunta.  Ulkoministeriön protokollapäällikkö ohjaa valtiollisten juhlamenojen suunnittelua ja järjestelyä. Matti Heimonen toimii tässä tehtävässä nyt kolmatta vuotta. Hän on itsekin usein ällistynyt, kuinka monissa yhteyksissä protokollapäällikkö ja sotilassoittokunnat törmäävät.

Säännöllisesti protokollapäällikön ja sotilassoittokunnan tiet kohtaavat suurlähettiläiden esittelyssä, joita järjestetään useamman kerran vuodessa. Ulkoministeriön protokollapäällikkö, entiseltä nimeltään ulkovaltojen lähettiläiden esittelijä, esittelee uudet Suomeen lähetetyt suurlähettiläät tasavallan presidentille, kun he jättävät valtuuskirjeensä.

–  Esittelyyn liittyy seremonia, joka pidetään sään salliessa Presidentinlinnan pihassa, Heimonen kertoo.
Seremoniassa Helsingin varuskunnan komentaja ja komendantti ottavat suurlähettilään vastaan ja Kaartin soittokunta soittaa kyseisen maan kansallislaulun.

– Suurlähettiläät ovat usein otettuja kansallislaulunsa esityksestä. Seremonia on tyylikäs, mutta ei ollenkaan pompöösi, Heimonen sanoo. 

Ajoittain järjestetään niin kutsuttu joukkoseremonia, jolloin useampi uusi suurlähettiläs saapuu esiteltäväksi presidentille samaan aikaan.

– Silloin ei ehditä esittää kaikkien maiden kansallislaulua, vaan soitetaan Porilaisten marssi.

Valtiollisissa seremonioissa sotilassoittokunnilla on myös tärkeä rooli signaalien antajana. Valtiovierailujen juhlapäivällisillä Presidentinlinnan Valtiosalissa soittokunnan soittama Porilaisten marssi on merkki siitä, että presidenttipari vieraineen astuu sisään. Maljojen nostojen ja puheiden yhteydessä soivat fanfaarit.

– Päivälliset loppuvat Suomalaisen ratsuväen marssiin. Se on aina viimeinen kappale, joka tarkoittaa, että noustaan pöydästä ja valtionpäämiehet poistuvat, Heimonen avaa juhlapäivällisten käytäntöjä.
Päivällisillä Kaartin soittokunta vastaa myös taustamusiikista.

– Kappaleet on mietitty vierasta ajatellen, protokollapäällikkö selittää.

– Musiikki on pääosin suomalaista, mutta joukkoon on usein sovitettu vierailevan valtion musiikkia.

Juhlapäivällisten ohella kiinteä osa valtiovierailuja on seppeleenlasku Hietaniemen hautausmaalla Sankariristille ja marsalkka Mannerheimin haudalle. Heimosen mielestä tällaisissa seremonioissa sotilassoittokuntien rooli korostuu.

– Tilaisuus on koruton, siellä ei puhuta mitään. Ainoastaan musiikki johdattaa tilaisuuden kulkua, hän kuvailee.

– Hietaniemi on paikkana rauhallinen ja hiljainen. Musiikki on siellä hyvin vahva elementti.

Yksi seremonia on jäänyt erityisesti Matti Heimosen mieleen.

– Saatoimme yhtä ulkovaltain suurlähettilästä sinkkiarkussa lentokentällä koneeseen, hän muistelee.
Kentällä järjestettiin sotilaalliset seremoniat ja Kaartin soittokunta soitti Narvan marssin, jonka tahdissa arkkua kuljetettiin.

– Kentällä ei pidetty mitään puheita. Soittokunta tietyllä tavalla toi sisällön tuohon tilaisuuteen, Heimonen kertoo.

– Kiitoradalla ei yleensä hiljennytä. Se oli hyvin vaikuttavaa.

Suurelle yleisölle soittokuntien edustustehtävistä kaikkein tutuin on Linnan juhlat. Itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton musiikissa on tietyt perinteiset kuviot, joista ei poiketa. Mariankadun puoleinen kättely alkaa perinteisesti aina Jääkärimarssilla.

Kun Pohjois-Esplanadin puolelta kättelyyn saapuvat korkein virkamiehistö, hallitus, diplomaattikunta ja entiset presidentit, soitetaan aina samat neljä kappaletta: Joulukuun kuudes, Schubertin sotilasmarssi, Chopinin Sotilaspoloneesi ja Rákóczi-marssi.

– Muuten kättelymusiikkia varioidaan ja on tasavallan presidentin kanslian kädessä mitä soitetaan, Heimonen
kertoo.

Vuosikymmenten ajan itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton tanssi avattiin Tonava kaunoisella. Tarja Halonen ja Sauli Niinistö ovat kuitenkin suosineet suomalaisia kappaleita. Kaartin soittokunta kokonaisuudessaan vastaa kättelymusiikista ja tanssin aloituksesta, mutta myöhemmin estradille astuu pienempi kokoonpano Kaartin Combo. Heimosen mukaan se on luotu soittamaan kevyempää ja nykyaikaisempaa musiikkia.

– Musiikki vastaa tilaisuuden luonnetta.

Protokollapäällikkönä Matti Heimonen matkustaa virallisissa yhteyksissä tasavallan presidentin mukana myös ulkomaille. Siellä hän on päässyt näkemään ulkomaisia sotilassoittokuntia toimessaan.

– Viimeisin vierailu oli Kiinassa, jossa puitteet olivat massiiviset ja myös sotilassoittokunnat sitä luokkaa, Heimonen toteaa.

Hänen mielestään suomalaiset sotilassoittokunnat eivät kalpene ulkomaisten vastinpariensa rinnalla.

– Meillä soittajat ja kapellimestarit ovat niin kunnianhimoisia, että kaikki on aina viimeisen päälle harjoiteltua. Suomen edustajana saa olla ylpeä.