Nea Holopainen

Kotiutuvat Ruotuväen johtajat, Leila Kauppila, Juho Alin ja Niko Nordstrom viettivät tänään viimeistä palveluspäiväänsä.

Toimituksen varusmiesjohtajat juhlivat aamujen päättymistä

Konsta Leikas

Ruotuväen varusmiesjohtajat siirtyvät tänään pitkän ja kunnialla suoritetun palveluksen jälkeen reserviin.

Alikersantti Leila Kauppila / Ruotuväen toimittaja / Kaartin jääkärirykmentti / TJ 0

Kotiin lähteminen on hienoa, mutta tällä hetkellä on hieman haikeat fiilikset. On todella outoa olla kasarmilla pitkästä aikaa, eikä komennuspaikalla. Oikeastaan aamuja voisi olla hieman enemmän jäljellä.

On tullut tehtyä todella paljon kaikkea hienoa intin aikana. Aliupseerikurssilla teimme tiedusteluretken korpeen kirkkaana loistavan tähtitaivaan alla. Emme nukkuneet ollenkaan, mutta kokemus oli todella mahtava.

Ruotuväen aikana hienointa on ollut päästä haastattelemaan Elisabeth Rehniä, sillä ihailen häntä. Hän on henkilö ketä pidän esikuvanani. Meillä on ollut myös paljon hauskoja keikkoja. Olemme käyneet Linnanmäellä, helikopterilennoilla ja massaräjäytysleirillä. Ruotuväki on todella voittava paikka palvella.

Siviilielämäni alkuvuosi on jo aikalailla suunniteltu. Reservissä lähden lomailemaan Madeiralle auringon alle, jonka jälkeen aloitan uudessa työpaikassani viherjohtajana vuoden pestissä. Olen maisemasuunnittelun hortonomi, joten työstä ei tarvitse stressata suuremmin.

Alikersantti Niko Nordström / Ruotuväen toimittaja / Kaartin jääkärirykmentti / TJ 0

Olen pohtinut hetken, miltä minusta tuntuu. Olen kuin innostunut vene, joka kiitää täyttä vauhtia läpi tyynen odottavaisuuden meren kohti tulevaisuutta. Toivottavasti haaksirikkoudun onnellisuuden saarelle.

Maastovaatteissa on monta eri vihreän sävyä. Aivan kuin armeijassa on monen sävyisiä muistoja. Minulla on hyviä ja huonoja muistoja, jotka sekoittuvat matkan varrella. Osasta huonoista muistoista tulee lopulta hyviä. Muistan itkeneeni kelojen yönä, koska vedimme koko yön kelaa. Tänään muistelen tapahtumaa kuitenkin hyvällä.

Nyt kun TJ on 0, näen takaumia alokasjaksoon ja muihin kokemuksiin tämän matkan varrella. Olen kasvanut armeijassa. Minusta tuntuu siltä, että lähden aivan eri ihmisenä siviiliin. Olen tutustunut todella erilaisiin ihmisiin, ja he ovat tehneet tästä kokemuksesta hienon. 

                                                                                                                                                                                                                                                                                               Siviilissä aion lentää vapaana taivaalla kuin linnut. Lomailen ensin hetken, mutta todennäköisesti päädyn rakennustyömaalle tai kassalle töihin.

Upseerikokelas Juho Alin / Ruotuväen toimittaja, toimituksen vanhin / Kaartin jääkärirykmentti / TJ 0

En osaa kuvailla tämän hetken olotilaani. Ei voi kuin ihmetellä kuinka nopeasti aika on kulunut. Minulla on erittäin hyvä elämä siviilissä, joten olen todella onnellinen kun pääsen täältä pois vihdoin ja viimein.

P-kausi oli palvelukseni aamuisinta aikaa. Sietokykyni kasvoi paljon alokasjaksolla. Jakaessani tuvan yhdeksän jampan kanssa, huomasin olevani sosiaalisempi kuin luulinkaan. Tupakavereiden kanssa hengaamista ja juttelua tulee varmasti ikävä siviilissä.

Asetin itselleni välitavoitteita intin aikana. Ensimmäinen tavoitteeni oli päästä aliupseerikouluun ja sen jälkeen reserviupseerikouluun. Molemmat olivat paljon mukavampia kuin alokas- ja koulutushaarajaksot. RUK:ssa oli todella samanhenkistä porukkaa ja sain sieltä paljon ystäviä. Se oli kokemuksena uskomaton. Pakko silti sanoa, että erityistehtävät Ruotuväessä ovat olleet palvelukseni parasta aikaa. Jos haluatte saada mahdollisimman paljon irti armeijasta, hakekaa erityistehtäviin. Olen päässyt pois omalta mukavuusalueeltani, esimerkiksi Ruotsin puolustusministerin haastatteleminen oli aikamoinen kokemus.

Aloitan opiskelut siviilissä ensi vuoden syksyllä. Ennen opiskeluja aioin matkustaa niin paljon, kuin kukkaro sallii. Tarkoituksena olisi myös mennä töihin matkustelun lomassa.