Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Tommy Koponen

Puolustusministeriö on pyrkinyt lisäämään vientivalvonnan avoimuutta. Vuosiraportti on ensimmäinen laatuaan.

Puolustustarvikkeita vietiin 106 miljoonalla eurolla

Ville Riihonen

Puolustusministeriö on julkaissut puolustustarvikkeiden vientivalvonnan vuosiraportin vuodelta 2017. Raportti sisältää tiedot vuonna 2017 myönnetyistä vienti- ja siirtoluvista sekä samana vuonna toteutuneista vienneistä ja siirroista.

Valtioneuvoston linnan tiedotussalissa torstaina 7. kesäkuuta pidetyssä tilaisuudessa oli läsnä usean tiedotusvälineen sekä kansalaisjärjestöjen edustajia. Raporttia esittelemään olivat saapuneet puolustusministeriön materiaaliyksikön johtaja Tarja Jaakkola, erityisasiantuntija Riikka Pitkänen sekä ulkoministeriön asevalvontayksikön lähetystöneuvos Ilkka Rentola.

Vuonna 2017 puolustustarvikkeiden pysyville vienneille myönnettiin yhteensä 256 lupaa, joiden yhteenlaskettu arvo oli 196,3 miljoonaa euroa. Huomionarvoista on, että varsinaiset viennit toteutuvat lähtökohtaisesti muutaman seuraavan vuoden aikana vientiluvan myöntämisestä. Siksi esimerkiksi kuluvan vuoden 2018 toteutunut vienti tulee olemaan eri kuin tuo pyöreä 200 miljoonaa euroa.

Alueellisesti tarkasteltuna eniten vientilupia myönnettiin sekä arvo- että kappalemääräisesti Euroopan unionin ja muun Euroopan alueelle – tosin arvomääräisesti lupia myönnettiin eniten Arabiemiirikuntiin, yhteensä reilun 36 miljoonan euron arvosta. Suurin ryhmä arvoltaan olivat erilaiset pinta- ja vedenalaiset sota-alukset, kun taas kappalemääriltään Suomi myönsi vientilupia eniten ampuma-aseille ja -tarvikkeille sekä suojavarusteille.

Toteutunut vienti oli viime vuonna arvoltaan 106,4 miljoonaa euroa. Alueellisesti tarkasteltuna yli puolet viennistä toteutui Euroopan unionin alueelle, ja kolme suurinta vientikohdetta olivat Puola (21,1 miljoonaa euroa), Ruotsi (17,2 miljoonaa euroa) sekä Turkki (13,6 miljoonaa euroa). Eniten vietiin maakulkuneuvoja ja niiden komponentteja, suojavarusteita sekä ajoneuvojen suojaukseen käytettävää suojausterästä.

Kielteisiä päätöksiä tehtiin viime vuonna neljä kappaletta. Ne koskivat Bangladeshia, Taiwania, Thaimaata sekä Ukrainaa. Lisäksi esimerkiksi Venäjälle ja Kiinaan Suomi ei harjoita puolustustarvikkeiden vientiä.

Raportti puolustustarvikkeiden vientivalvonnasta julkaistiin tällaisenaan ensimmäistä kertaa. Puolustusministeriö onkin pyrkinyt lisäämään avoimuutta tällä alueella aiheen puhuttavuuden myötä.

– Tietääksemme olemme ainut Euroopan maa, jossa yksittäiset lupapäätökset ovat julkisia. Useiden maiden vastaavat koonnosraportit sisältävät useimmiten tiedot vain toteutuneista vienneistä. Avoimuus mahdollistaa julkisen keskustelun aiheesta, mitä pidämme ministeriön puolelta hyvin tärkeänä, puolustusministeriön materiaaliyksikön johtaja Tarja Jaakkola painotti.

Lupapäätökset valmistellaan hyvässä viranomaisyhteistyössä. Ulko- ja turvallisuuspoliittisesta arviosta vastaa ulkoministeriö. Valtaosan vienti- ja siirtoluvista myöntää puolustusministeriö, mutta valtioneuvoston yleisistunto ratkaisee asian puolustusministeriön esittelystä, jos vietävä tuote sisältyy tiettyihin tarvikeluokkiin, viennin arvo on huomattava tai asian ulko- ja turvallisuuspoliittinen merkitys sitä edellyttää.

Lupaprosessi, samoin kuin luvan myöntämisen edellytykset ovat laissa määritellyt. Keskeisessä asemassa ovat myös Euroopan unionin yhteisen kannan mukaiset kriteerit ja muiden EU-maiden konsultointi. Lisäksi Suomea velvoittaa puolustustarvikkeiden viennissä, siirrossa, kauttakuljetuksessa ja välityksessä liuta kansainvälisiä sopimuksia. Lähtökohtana on, että lupa myönnetään, jos se on Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan mukaista eikä vaaranna Suomen turvallisuutta.

– Ehdoton edellytys luvan myöntämiselle on aina luotettava selvitys tuotteen loppukäytöstä silloin, kun on kyse pysyvästä viennistä. Loppukäyttäjältä tulee saada loppukäyttäjätodistus, jossa loppukäyttäjä sitoutuu vastaanottamaan tuotteet omaan käyttöönsä. Tällöin loppukäyttäjä ei vie tarvikkeita edelleen ilman Suomen valtion lupaa, erityisasiantuntija Pitkänen valotti.

– Toinen asia, mihin sitoudutaan, on, ettei tuotetta käytetä missään yhteydessä ydin-, kemiallisten tai biologisten aseiden kehittämiseen, Pitkänen alleviivasi.

Ulkoministeriön asevalvontayksikön lähetystöneuvos Ilkka Renkola nosti oman puheenvuoronsa aikana esille diversioriskin eli aseiden vääriin käsiin päätymisen riskin huomioimisen ulko- ja turvallisuuspoliittista tarkastelua ja arviota tehtäessä.

– Meidän kuten varmasti kaikkien muidenkin intresseissä diversioriskin pienentäminen on yksi keskeisimpiä kysymyksiä. Valvonnan kehittäminen on keskiössä valtioiden välisessä yhteistyössä. Keskeinen osa on myös EU-maiden välisellä tiedonvaihdolla, Renkola korosti.

Puolustustarvikkeiden viennin vuosiraportti 2017 löytyy kokonaisuudessaan puolustusministeriön verkkosivuilta osoitteesta  http://www.defmin.fi/files/4279/PLM_Vientivalvontaraportti_2017.pdf