Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Ville Kariola

SuomiAreenan puolustusmateriaalin vientiä käsitelleeseen keskusteluun osallistuivat vasemmalta lukien ulkoministeriön lähetystöneuvos Ilkka Rentola, eduskunnan puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Mika Kari (sd.), Puolustus- ja ilmailuteollisuus PIA ry:n pääsihteeri Tuija Karanko, puolustusministeriön kansliapäällikkö Jukka Juusti, SaferGlobe-ajatushautomon tutkija Kari Paasonen ja puolustusvälinevalmistaja Patrian toimitusjohtaja Olli isotalo.

Puolustusmateriaalin viejät arvostavat ennustettavaa linjaa – “Tämä ei ole ihan verrattavissa jouluarpojen myyntiin”

Juha Vuohelainen

SuomiAreenan keskustelu puolustusmateriaalin viennistä tarjosi monipuolisia näkökulmia mielipiteitä jakavaan aiheeseen.

Puolustusmateriaalin vienti on tarkkaan säänneltyä. Teemasta käytyyn SuomiAreenan keskusteluun tiistaina osallistuneet asiantuntijat pitävät nykyistä sääntelymallia hyvänä, mutta reagointikyky on hyvä säilyttää.

– Suomi on kuulunut pohjoismaiseen regiimiin, jossa säännellään johdonmukaisesti puolustusmateriaalin vientiä. Pidän sitä hyvänä, mutta samalla kysyn, mihin asti suomalainen reiluus menee, jos esimerkiksi Ruotsi ottaa kevyemmän kannan vientilinjoissaan, eduskunnan puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Mika Kari sanoi.

– Tämä ei ole ihan verrattavissa jouluarpojen myyntiin. Tämä on tosi kova laji, Kari huomautti.

Suomen suurimman puolustusteollisuusyhtiön Patrian järjestämässä keskustelussa nousi esiin, että materiaalin vienti saattaa joskus puhuttaa julkisuudessa enemmän kuin sen euromääräinen arvo antaisi syytä. Viime vuonna Suomi vei puolustusalan tarvikkeita 106 miljoonan euron arvosta.

Puolustusministeriön kansliapäällikkö Jukka Juusti kertoi, että Suomi myöntää vuosittain kaikkiaan noin 250 puolustusmateriaalin vientilupaa.

– Niistä ehkä yksi nostattaa vuosittain julkisen keskustelun, Juusti arvioi.

Puolustusmateriaalin viennissä riittää toki eettistä pohdittavaa, ja keskustelijat korostivat myös sen vaikutusta maamme huoltovarmuuteen.

– Huoltovarmuuskulma ja pohjoinen sijainti asettavat oman positiomme. Mahdollisessa kriisitilanteessa merialueiden sulkeutuessa olemme saareen verrattava, eristyksissä oleva maa, jonka sisällä pitää olla myös omaa osaamista. Ihan kaikkea ei kuitenkaan kannata itse alkaa tehdä, Kari huomautti.

Puolustusmateriaalin vientilupien myöntäminen on monipolvinen prosessi, jossa ulko- ja puolustusministeriö tekevät oman arvionsa ja lopullisen päätöksen tekee Suomessa valtioneuvosto – useimmiten yksimielisesti.

Lähetystöneuvos Ilkka Rentola ulkoministeriön asevalvontayksiköstä kertoi, että EU:ssa on yhteiset suuntaviivat siitä, millä perusteella vientilupapäätökset tehdään.

– Ulkoministeriön arviot perustuvat luottamukselliseen tiedonvaihtoon. Sama koskee valvottavia tuotteita. Aika pieni osa vientituotteista on ns. tappavia asioita. Osa voi olla suojamateriaalia tai vastaavia. Nykymaailmassa emme voi toimia kansalliselta pohjalta. Perusteet on yhteisesti sovittu, mutta päätökset tehdään kansallisesti, Rentola sanoi.

Patrian toimitusjohtaja Olli Isotalo ei haikaile Suomeen nykyistä löyhempää vientilupakäytäntöä, vaan korostaa puolustusteollisuuden arvostavan ennustettavuutta.

– Patrialle sopii hyvin pohjoismainen ja EU:n sääntely. Tärkeintä Patrialle ja teollisuudelle on se, että se linja on ennustettavaa ja se pysyy. Se, että on korkeat kriteerit, niin se kyllä Patrialle sopii.