Otto Puhakka

Sotilaslääketieteen professori Matti Lehto toivoo, että sosiaali- ja terveysalojen valmiuskurssi otettaisiin tulevaisuudessa osaksi maanpuolustuskurssien organisaatiota.

Professori valmistautuu pahimpaan

Ronni Läpinen

Matti Lehto oli mukana rakentamassa julkisen terveydenhuollon ja puolustusvoimien kumppanuutta. Nyt hän haluaa parantaa tämän yhteistyön poikkeusolojen valmiutta.

Matti Lehdolla on missio.

– Luoda sellainen sosiaali- ja terveysalan valmiuteen ja varautumiseen liittyvä kokonaissuunnitelma, jossa toteutuvat yhteiskunnan turvallisuusstrategian ja puolustusselonteon vaatimat asiat, Lehto tiivistää.

Missiolla on kunnianhimoa, mutta se sopiikin Lehdolle, joka on muun muassa lääketieteen ja kirurgian tohtori sekä ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri. Hänen ansioluettelostaan löytyy tehtäviä Tampereen yliopiston lääketieteen yksikön johtajasta ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ja Tampereen yliopistollisen sairaalan johtajaylilääkäristä Tekonivelsairaala Coxan toimitusjohtajaksi. Tällä hetkellä Lehto toimii Tampereen yliopistossa sotilaslääketieteen professorina. Kun tätä nykyistä tehtävää tarjottiin Lehdolle, hän otti sen vastaan yhdellä ehdolla.

– Halusin professuurin keskeiseksi tehtäväksi sosiaali- ja terveysalan maanpuolustuskurssin suunnittelemisen.

Näin sovittiin ja nyt Lehdon suunnittelema valtakunnallinen sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskurssi on toteuttamista vaille valmis.

– Päivät on sovittu ja tilat varattu, Lehto kertoo tyytyväisenä.

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskurssin tavoitteena on lisätä alalla toimivien ymmärrystä normaaliolojen valmiudesta sekä varautumisesta häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin.

– Minulla oli hyvin yksinkertainen ajatus siitä, että pitää tuoda ihmisiä yhteen tältä alalta niin, että he tuntevat toinen toisensa ja jakavat saman ymmärryksen. Tällöin syntyy verkosto, joka kykenee toimimaan myös poikkeusoloissa, Lehto selostaa valmiuskurssin taustoja.

Hän on vakaasti sitä mieltä, että vain normaaliolojen hyvä valmius takaa sen, että pystytään toimimaan poikkeusoloissa.

 

Päävastuu kurssin toteuttamisesta on juuri asetetulla sosiaali- ja terveysalojen poikkeusolojen neuvottelukunnalla, joka toimii sosiaali- ja terveysministeriön alaisena. Neuvottelukunnalla on jaostoja ja yksi niistä on koulutusjaosto, jonka puheenjohtajaksi Lehtoa esitetään.

Valmiuskurssin suunnitelma on saanut siunauksensa sekä sosiaali- ja terveysministeriön että puolustusministeriön kansliapäälliköiltä. Ensimmäinen kurssi järjestetään lokakuussa. Osallistujia on noin neljäkymmentä ja tapahtumasta on tarkoitus tehdä vuotuinen.

– Jos hyvin käy, valmiuskurssi voitaisiin tulevaisuudessa mahdollisesti siirtää maanpuolustuskurssien organisaation alle erityiskurssina. Siten saataisiin käyttöön maanpuolustuskurssiyhdistyksen hieno brändi, osaaminen ja infra. Nykyisellään maanpuolustuskursseilla koulutetaan vain hyvin vähäinen määrä sosiaali- ja terveydenhuollon vastuutehtävissä olevia, Matti Lehto sanoo.

Koulutusjaosto vastaa myös osallistujien kutsumisesta kurssille. Sosiaali- ja terveysalojen asiantuntijoiden lisäksi kutsuttujen listalla on poikkeusolojen toiminnassa keskeisten viranomaistahojen edustajia.

– Puolustusvoimat, Huoltovarmuuskeskus, Suomen Punainen Risti, eri ministeriöt, Lehto luettelee.

 

Vaikka Matti Lehto on nyt sotilaslääketieteen professorina ja toimii valmiuskurssin puitteissa läheisessä yhteistyössä puolustusvoimien lääkintähuollon kanssa, hän on tehnyt koko uransa siviilimaailmassa. Maanpuolustushenkinen verenperintö sai hänet kuitenkin nopeasti motivoitumaan, kun puolustusvoimalliset asiat ilmestyivät työpöydälle.

– Isä oli sodassa hävittäjälentäjä ja aktiivinen lentäjien veteraanitoiminnassa. Äiti taas oli lottana ja myöhemmin sotilaskotisisarena, Lehto kertoo.

 

Oman varusmiespalveluksensa Lehto aloitti ensin Vekaranjärvellä ja päätyi sitten musiikkiharrastuksensa kautta Kaartin soittokuntaan. Ammattia valitessa Lehto päätyi valitsemaan lääketieteen musiikin sijaan. Lopulta lääkärin tehtävät toivat hänet takaisin maanpuolustuksen pariin. Vuonna 2007 samaan aikaan, kun Lehto aloitti Pirkanmaan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkärinä, puolustusvoimat ryhtyi rakentamaan poikkeusolojen kumppanuusjärjestelmää julkisen sektorin terveydenhuollon kanssa.

– Meitä oli viisi yliopistollisen sairaalan johtajaylilääkäriä. Minä otin vastuulleni tämän homman juoksemisen, Lehto muistelee.

Puolustusvoimien ylilääkärinä toimi tuolloin lääkintäkenraalimajuri Pentti Kuronen. Lehdon ja Kurosen johdolla luotiin pohja puolustusvoimien ja julkisen terveydenhuollon yhteistyölle. Myöhemmin Lehto siirtyi Tampereen yliopiston lääketieteen yksikön johtajaksi, mutta jatkoi valmiusasioiden parissa sairaanhoitopiirin puolella. Hänen mielestään oli erinomaista, että rakenteet saatiin toimimaan, mutta silti jäi paljon tekemättä.

– Jos on paha kahakka jossain Kuopion yliopistollisen sairaalan liepeillä ja sairaala joudutaan tyhjentämään tai se on toimintakyvytön, niin kuka sitten sopii kuopiolaisten kanssa, että missä ne hommat tehdään? Lehto kertoo esimerkkinä.

Tältä pohjalta alkoi syntyä ajatus sosiaali- ja terveysalojen valmiuskurssista ja valtakunnallisen järjestelmän luomisesta.

 

Julkista terveydenhuoltoa ja puolustusvoimien lääkintähuoltoa Lehto kuvailee toisiaan täydentäviksi systeemeiksi.

– Puolustusvoimat tukeutuu julkiseen sektoriin erikoissairaanhoidon palveluissa, ja poikkeusolojen toiminta turvautuu täysin viiteen yliopistolliseen sairaalaan ja kuuteentoista keskussairaalaan, Lehto muistuttaa.

Vastikään kaatunut sote-uudistus olisi Lehdon mukaan tuonut haasteita puolustusvoimille. Nyt kun eduskuntavaalien jälkeen sotea ryhdytään taas kerran suunnittelemaan uudelleen, Lehto toivoo puolustusvoimien tarpeiden otettavan huomioon. Sipilän hallituksen sote-uudistuksen maakuntamalli, valinnanvapaus ja yksityistämistrendi olisivat Lehdon mukaan olleet erityisen ongelmallisia puolustusvoimien poikkeusolojen lääkintähuollolle.

– Iso osa lääkintäpuolen reserviläisistä olisi siirtynyt yksityisten firmojen palvelukseen. Puolustusvoimilla taas ei ole oikeutta määrätä yksityisen firman työntekijöitä toimimaan valmiustehtävissä. Se olisi ollut iso ongelma, Lehto sanoo.

– Yksityispuolella myös osaaminen kapeutuu, kun vaativimmat erikoissairaanhoidon tehtävät ja toimenpiteet tehdään aina julkisissa sairaaloissa.

Osa Lehdon missiota onkin nyt suunnitella malli, joka on sekä toimintakyvyn että tulevan lainsäädännön mukainen.