Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Antti Virtanen

Matruusi Halme palvelee miinalautta Pyhärannalla.

Laivakokki muonittaa ja suorittaa

Teemu Erho

Matruusi Teppo Halme päätyi laivakokiksi aivan sattumalta, mutta viihtyy tehtävässään koko ajan paremmin.

Matruusi Teppo Halme / Laivakokki, Pyhäranta / Rannikkoprikaati / TJ 155

"Ennen inttiä suoritin lukion loppuun. Kesällä olin kuukauden lomalla, kunnes astuin palvelukseen. Lukion ohella olin vartijan tehtävissä, joita olen suunnitellut jatkavani kotiutumisen jälkeen. Keväällä aion hakea opiskelemaan kauppatieteitä englanniksi.  

Arki intissä ei ole ollut lainkaan sellaista, kuin oletin. Kaikki mitä tiesin etukäteen, oli kavereilta kuultua tai sosiaalisesta mediasta luettua. Armeijan käyneet kertovat vain tarinoita kohokohdista, eivät oikeastaan päivittäisistä asioista, kuten herätyksistä, punkan teosta tai muusta sellaisesta. Yleinen arjen tahti yllätti, koska siitä ei tiennyt mitään etukäteen.  

Palvelus on sujunut tähän mennessä hyvin. P-kaudella ei aina ollut hauskaa, mutta laivastoon siirtymisen jälkeen on ollut mukavampaa. Alun perin halusin todella kovasti kansimieheksi, joten laivakokin tehtävä napsahti pienehkönä pettymyksenä. Olen kuitenkin huomannut, että näissä hommissa on ihan mukavaa.  

Olen laivakokkina Pyhärannalla, joka on melko pieni laiva. Täällä meitä laivakokkeja on kaksi. Teemme ruokaa vain, jos ollaan merellä. Kun laiva on satamassa, syömme muonituskeskuksessa ja kokit osallistuvat taisteluvälineoppilaiden ja -matruusien koulutukseen. Esimerkiksi huolletaan aseita ja käydään taisteluasemakoulutusta läpi.  

Merellä vuorotellen toinen laivakokeista herää aamulla tekemään aamiaista, jonka jälkeen korjataan ateria pois. Sama juttu lounaan sekä päivällisen kanssa, jonka jälkeen alkaa vapaa-aika. Toinen kokeista tekee sitten vielä iltapalaa. Ruoanlaiton välissä saattaa olla koulutuksia, mutta jos laiva on liikkeessä, on vapaa-aikaa.  

Parasta laivakokkina on se, että meillä on aivan vapaat kädet niin itse ruoanlaiton kuin aikataulujenkin suhteen. Puitteet ovat myös kunnossa, meillä on käytössä iso ammattikeittiö. Olin etukäteen kuullut laivakokin tehtävästä paljon hyvää, joten työtehtävät itsessään eivät tulleet yllätyksenä.  

Raskainta on, kun ollaan pitkiä aikoja merellä. Silloin meillä on monta päivää putkeen pannu lähes koko ajan kuumana. Alkuun teimme liian vaativia ruokia, joihin meni todella paljon aikaa. Sittemmin olemme oppineet säätelemään aikatauluja paremmin sekä tekemään ruokaa säästäväisemmin. Se on positiivinen taito, jonka vien mielellään siviiliin. Oma bravuurini on leivitetty kana riisillä, jonka kanssa tarjoillaan BBQ-majoneesia ja fetasalaattia.  

Laivakokki Upinniemen kauniissa maisemissa.

Intissä on tullut paljon hyviä muistoja. Alokaskauden lopulla oli hauskaa, kun meno vapaa-ajalla muuttui rennommaksi. Laivakokkiajoilta hieno muisto on yöllinen miinoitusharjoitus, jossa olin laivan perällä valjaissa pitelemässä vipua, joka simuloi miinojen tiputtamista. Siinä sitten makoilin kaksi tuntia katsellen kuohuvaa merta, tähtiä ja kuuta.  

Pyhärannalla on todella tiivis yhteishenki, koska meitä on niin vähän. Kaikki tulevat loistavasti toimeen keskenään. Hyvä yhteishenki on hieno asia, se ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys. Armeijassa olen saanut paljon uusia kavereita, ihan alokaskaudelta lähtien. Siviilissäkin tulee pyörittyä palvelustovereiden kanssa.  

Loppupalveluksen osalta minulla on odotukset korkealla. Yhteishenki kasvaa kasvamistaan koko ajan. Kun meille on koulutettu kaikki tarvittavat asiat, pääsemme tekemään hienoja juttuja. Uskon että loppua kohden meillä tulee sujumaan todella hyvin.

Laivakokin tehtävään kannattaa hakeutua, koska siinä pääsee kokemaan laivaston, mutta samalla saa kuitenkin omalaatuisen kokemuksen. Jos nauttii ruoanlaitosta, on se tietenkin plussaa. Laivastossa ylipäätään saa todella hienoja kokemuksia. Laivakokki on jokapaikanhöylä, joka tekee myös esimerkiksi kansi- ja  taisteluvälinehommia.  

Armeijassa olen oppinut jäpittämään, odottamaan ja toimimaan erilaisten ihmisten kanssa. Kun tullaan armeijaan, alokkaat ovat keskenään samannäköisiä. Kaikilla on lyhyet hiukset ja samanlaiset vaatteet päällä. Tämä helpottaa ihmisiin tutustumista, koska ulkonäön tai olemuksen perusteella ei voi muodostua minkäänlaisia ennakkoluuloja toisia kohtaan."