Edvin Ingman

Ruotuväen visuaalisen osaston kolme muskettisoturia.

Kova kolmikko kameran takana

Teemu Erho

Kaartinjääkärit Antti Virtanen, Petri Saarelainen ja Nea Holopainen huolehtivat siitä, että Ruotuväessä julkaistaan muutakin sisältöä kuin leipätekstiä. Valokuvaajien työpanos on elintärkeää jokaiselle lehdelle.

Kaartinjääkäri Antti Virtanen / Valokuvaaja, Ruotuväki / Kaartin jääkärirykmentti / TJ 56

Palveluksen alussa oli hieman haastavaa tottua uusiin käytäntöihin, rytmiin ja ympärillä oleviin ihmisiin. Säkylässä vietetyn alokasjakson jälkeen palvelus on kuitenkin ollut yhtä juhlaa. Ennen inttiä olin rehdisti hihnalla töissä, enkä vielä tiedä tarkkaan, mitä intin jälkeen tapahtuu. Armeijan arki on ollut sellaista kuin oletinkin. Valokuvaajan tehtävässä kaarnan raapimista ja sammaleen syömistä on kuitenkin tullut tehtyä aika vähän.

Aikani Ruotuväen valokuvaajana on ollut todella kokemusrikas. Välillä on tullut jopa useampi keikka yhteen päivään, eli työt eivät ole loppuneet kesken. Kuitenkaan työtahti ei ole ollut mahdoton, myös rennompia viikkoja on palvelukseen mahtunut. Satunnaisia teknisiä ongelmia lukuunottamatta varsinainen lyijyttäminen on Ruotuväessä jäänyt taka-alalle.

Matkan varrella on tullut koettua kaikenlaista, mutta hienoimmiksi kokemuksiksi nostaisin NH90-helikopterilennon Utissa ja vierailun Rajavartiolaitoksen Turva-laivalle Rauman telakalla. Vaikka keikat ovat keskenään todella erilaisia, työntekoa helpottaa, kun tietää koko toimituksen tekevän hyvässä hengessä töitä lehden painoon saamiseksi. Loppupalveluksen aikana pääsee vielä tekemään monia hienoja asioita, mutta rehellinen mies myöntää reservin auringon paistavan jo melko kutsuvana.

Kaartinjääkäri Petri Saarelainen / Valokuvaaja, Ruotuväki / Kaartin jääkärirykmentti / TJ 56

Kun siirryin alokasjakson jälkeen Ruotuväen valokuvaajaksi, pääsin takaisin omalle vahvuusalueelleni. Vaikka perinteisempikin armeija-aika Vekaranjärvellä sujui ilman ongelmia, on Ruotuväki ollut palveluspaikkana minulle optimaalinen. Tein jo lukioaikana valokuvaajan hommia ammatikseni pidemmän aikaa. Nyt olen pystynyt viikonloppulomilla tekemään jonkin verran töitä ja palveluksen jälkeen jatkan niitä jälleen täysipäiväisesti.

Tässä tehtävässä pääsee tasapainoisesti luomaan sisältöä sekä toimistolla että kentällä. Pidän eniten tilaneista, joissa on tiukat vaatimukset ja hieman kiire, niistä oppii eniten. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä Ruotuväessä on ollut ensimmäinen keikkani. Lähdimme Rannikkolaivaston tukikohdasta Pansiosta miinantorjunta-aluksen kyydissä seuraamaan merivoimien harjoitusta ulapalle. Tehtäväni monipuolisuudesta kertoo se, että työympäristöt ovat vaihdelleet Presidentinlinnasta Koli-vaaran jäisiin rinteisiin.

Alokasjaksolta lähtien olen saanut armeijasta uusia kavereita, jonka lisäksi oikeassa uutislehdessä työskentelyn myötä olen saanut arvokasta kokemusta uralleni. Omalta osaltani Ruotuväen öljylamppu alkaa hiljalleen himmetä, mutta tavoitteena on valmistella asiat niin, että uuden miehistön on mahdollisimman helppo aloittaa täällä. Jos valokuvaaminen kiinnostaa, en keksi parempaa tapaa suorittaa varusmiespalvelusta.

Kaartinjääkäri Nea Holopainen / Valokuvaaja, Ruotuväki / Kaartin jääkärirykmentti / TJ 56

Olen pienestä pitäen halunnut suorittaa varusmiespalveluksen. Lukion jälkeen olin ulkomailla töissä, ja palattuani Suomeen aloitin intin Parolassa. Ruotuväen valokuvaajaksi siirtyminen heti alokaskauden jälkeen ei ollut suunnitelmissani, mutta täällä vietetty aika on kuitenkin mennyt hyvin. Palveluksen jälkeen aion hakea opiskelemaan kuvajournalismia yliopistoon.

Alokasjaksolla oikein mikään ei yllättänyt, mutta Ruotuväen valokuvaajana olen päätynyt tilanteisiin, joihin en etukäteen olisi uskonut päätyväni. Etenkin vierailu Elisabeth Rehnin luona oli hieno kokemus. Palveluksen aikana olen tavannut useita mukavia ihmisiä, keihin en todennäköisesti siviilielämässä olisi tutustunut. Alokaskauden tupakavereideni kanssa olen edelleen päivittäin yhteydessä.

Harvoin valokuvaajan arki on ikävältä tuntunut. Kuvaavaa on se, että Ruotuväessä vietetyn ajan aikana minua on harmittanut enemmän Helsingin lumeton talvi kuin itse palvelukseen liittyvät asiat. Suosittelen hakemaan vapaaehtoiseen asepalvelukseen, täällä oppii yhteistyötaitoja, mutta myös paljon itsestään. Välillä pitkäksi venyneiden työpäivien myötä olen yllättänyt positiivisesti, miten vähän väsymys on vaikuttanut suoritustasooni. Etenkin Ruotuväessä olen päässyt kehittymään monipuolisesti sekä ihmisenä että valokuvaajana.