Karhulinnakkeen suojissa – Venäjä taistelee kyberuhkien keskellä

Pitkän uran puolustusvoimissa luonut Martti J. Kari on tehnyt väitöskirjatutkimuksen Venäjän kyberpuolustuksesta. Hänen kiinnostuksensa venäjän kieleen, historiaan ja kulttuuriin, sekä informaatioon keskittyvä sotilasuransa ovat tuoneet valtavasti kokemusta ja tietoa itänaapurimme ajatuksista. Venäjä on linnake, joka suojelee rajojaan ja tarvitsee puskurivyöhykkeensä. Jos se ei pysty siihen tankeilla, asia hoidetaan verkossa.

Vladimir Putin palasi Venäjän johtoon vuoden 2012 presidentinvaalien tuloksena ja otti ensitöikseen haltuunsa maan radioasemat, sanomalehdet ja television.  Putinin järkytykseksi kansalaiset järjestäytyivät presidentin vastaisiin mielenosoituksiin joukkotiedotusvälineiden hallinnasta huolimatta. Häneltä oli unohtunut jotain kriittisen tärkeää: internet ja sosiaalinen media.

– Tämä oli käännekohta Venäjän suhtautumisessa kyberuhkiin. Kreml ei vielä silloin ymmärtänyt internetin voimaa, mutta nyt he ymmärtävät, kertoo Venäjän kyberturvallisuudesta tohtoriksi väitellyt Martti J. Kari.

Karin mukaan Venäjä on edelleen järkyttynyt arabikevään mielenosoituksista, kansannousuista ja väkivaltaisuuksista, joiden järjestämisessä ja leviämisessä sosiaalisella medialla ja internetillä oli ratkaiseva rooli.

– Venäläisessä ajattelussa ei ole sotaa ja rauhaa, vaan niiden välissä on monta eri tasoa, joilla operoidaan. Venäläisillä on jatkuvan ja pysyvän sodan käsite. Informaatioulottuvuudessa ne käyvät koko ajan sotaa länttä vastaan ja yrittävät estää ulkoa tulevan informaation ja vaikuttamisen.

Venäjä on viehättänyt Karia nuoruudesta asti. Nuorten kiinnostus venäjän kieltä kohtaan oli 1980-luvulla aika pitkälti poliittinen ja aatteellinen. Jos oli vasemmistolainen ja kannatti Neuvostoliittoa, niin yhtälöön kuului usein myös venäjän kielen opiskelu.

– Kielen opiskelu ei ollut mulle poliittinen valinta, vaan operatiivinen valinta, koska tarvitsin sitä työssäni, Kari avaa kiinnostustaan venäjän kieleen. Kari opiskeli venäjää sekä lukiossa että myöhemmin kääntäjäkoulutuslaitoksessa olleessaan yliluutnanttina Kouvolassa.

Martti J. Kari arvostaa myös venäläistä kirjallisuutta. Hänen lempikirjansa on Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan vuodelta 1937.

– Kirja on satiiri siitä, miten saatana laittaa Moskovan sekaisin. Luin kirjan ensimmäisen kerran venäjäksi yhtenä tenttikirjana, Kari muistelee.

Kari on tehnyt pitkän uran upseerina puolustusvoimien palveluksessa. Työuraan mahtuu haasteelliset tehtävät Bosniassa suomalaisen kriisinhallintajoukon komentajana sekä vuosien  2004­–2007 aikana työskentely puolustusasiamiehenä Puolassa, Liettuassa ja Ukrainassa. Keskeisinä tehtävinä olivat tiedonhankinta, viennin tukeminen ja yhteistoiminta.

Ukrainassa Kari pääsi seuraamaan läheltä oranssia vallankumousta, jossa vuoden 2004 presidentinvaalien toinen kierros mitätöitiin. Vaalit oli voittanut Venäjän tukema Viktor Janukovytš. Vaaleissa tapahtuneiden väärinkäytösten takia käytiin toinen vaalikierros, jonka voitti länsimielinen Viktor Juštšhenko.  

– Venäläiset ovat kärsivällistä shakinpelaajakansaa. Samalla kärsivällisyydellä Venäjä otti menetetyn tilan takaisin hävittyään poliittisesti. Ukraina on kuitenkin Venäjän turvallisuuden kannalta äärimmäisen tärkeä puskurivaltio, jonka slaavilaista veljeskansaansa se ei halua päästää irtautumaan länteen.

Pitkäaikaisessa tehtävässään signaalitiedustelussa Kari kertoo jo nähneensä, että tiedustelun tulee laajentua myös kyberympäristöön.

– Aloin opiskella kyberturvallisuutta, ja se polku vei hakeutumaan Jyväskylän yliopiston kyberturvallisuuden maisteriohjelmaan, josta valmistuin vuonna 2017.

– Monet tutkimukset selittävät, mitä Venäjä tekee, tai miten se jotain tekee. Minun väitöskirjani selittää miksi se tekee. Jos me tiedämme syyt, niin voimme seurata niitä elementtejä, jotka vaikuttavat päätöksentekoon ja tehdä niiden avulla ennustuksia.
Karin tutkielman lähteet ovat doktriineja, strategia-asiakirjoja ja lakeja, jotka ovat kaikkien luettavissa netissä.    

– Lait ovat määräyksiä Venäjän kansalle, yhteiskunnalle ja teollisuudelle, miten kyberuhalta tulee suojautua. Valtion on pakko tavallaan julkaista ne, jotta ihmiset tietävät, miten pitää menetellä ja mitä pitää varoa.

Informaatioympäristössä käytävä sota on yhtä tärkeä osa Venäjän politiikkaa kuin Syyrian pommitukset tai sotiminen Itä-Ukrainassa. Jos ei ole mahdollista luoda rajoja turvaavaa puskurivyöhykettä valloittamalla maata, niin Venäjä pyrkii luomaan sen verkossa.

– Mitään muutosta Venäjällä ei tule tapahtumaan kymmenen vuoden sisällä, vaikka johtaja vaihtuisi, Kari kertoo. Putinin presidenttikausi päättyy vuonna 2024.

Väitöskirjan tekemisessä oli kolme vaihetta. Työ alkoi asiakirjojen läpikäymisellä. Se oli Karin mukaan työskentelyn puuduttavin osa, koska asiakirjoja on lähdeaineistossa peräti 140.

Toisessa vaiheessa Kari perehtyi strategisen kulttuurin teoriaan, joka on yksi tutkielman keskeisimpiä aiheita. Siinä tarkastellaan, mitkä asiat vaikuttavat valtion strategiseen päätöksentekoon.                                              

– Venäjällä päätöksentekoon vaikuttavat muun muassa historia, maantiede, teknologinen jälkeenjääneisyys ja poliittinen järjestelmä, Kari paljastaa.

Viimeisenä vaiheena Kari vertaili kyberuhkakuvia ja Venäjän strategisen kulttuurin teoriaa rinnakkain.

– Tämän jälkeen pystyin paremmin hahmottamaan, miksi venäläiset tekevät kyberympäristössä asioita tavalla, joka tuntuu meistä epärationaaliselta, mutta on heidän mielestään täysin normaalia. Toiminnan taustalla olevan syyn ymmärtäminen oli tärkeää. Se jäsensi ja selvitti motiiveja.

Karin mukaan Venäjän kohtalona on jatkossakin suojella itseään piiritetystä linnakkeesta käsin, ja teknologisesti jälkeenjääneessä maassa kyberuhilta suojautuminen on haasteellista. Ei pystytä näyttämään, onko vihollinen sisäinen vai ulkoinen.  

Venäjällä on suunnitelmia irrottaa maa globaalista internetistä. Martti J. Karin väitöskirjaan tutustumisen kautta niin rankan toimenpiteen suunnittelu vaikuttaakin erittäin venäläiseltä, toteutuessaan seurauksiltaan ehkä jopa venäläiseltä ruletilta.