Antti Virtanen

Teija Tiilikainen aloitti Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen johtajana lokakuun alussa. Hän toimi aikaisemmin Ulkopoliittisen instituutin johtajana.

Hybriditoimijat haastavat läntisiä arvoja

Aleksanteri Kekonen

Valtiotieteen tohtori Teija Tiilikainen sanoo, että maailmassa on jälleen kylmän sodan kaltaisia jakolinjoja ja vastakkainasetteluja.

Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen johtajana aloittanut Teija Tiilikainen ei pelkää haasteita. Hybridikeskuksen tehtävänä on tarjota asiantuntijuutta hybridiuhkien torjumiseen keskuksen jäsenmaille. Hybridiuhat eivät nimittäin ole mitään yksinkertaisia haasteita. Tiilikainen listaa hybridiuhkiksi muun muassa valtiollisten ja ei-valtiollisten toimijoiden vaikutusyritykset toisen valtion sisäisiin asioihin kuten päätöksiin, vaaleihin, yleiseen mielipiteeseen tai epävakauttamalla maahanmuuton tai rajapolitiikan kautta.

– Toimijoiden tavoitteena on yleensä haastaa läntisiä arvoja, epävakauttaa läntisiä yhteiskuntia tai hankkia itselleen näkyvyyttä, Tiilikainen kiteyttää.

Hybridiuhat eivät ole alan asiantuntijoille uusi tuttavuus.

– Ne ovat vanha ilmiö, joka on nyt tässä ajassa noussut vahvasti esille, Tiilikainen valaisee.

Hybridikeskus tuo jäsenmailleen ratkaisuja omien järjestelmiensä suojaamiseen hybridiuhkilta.

– Meidän pitää olla ketteriä, koska meidän pelikenttä on niin monimuotoinen. Pyrimme toimimaan keskuksen jäsenmaiden odotusten mukaisesti, Tiilikainen korostaa.

Keskuksen johtajana Tiilikaisella on myös erityinen tehtävä, joka on EU:n ja Naton yhteistyön syventäminen. Hybridikeskus perustettiin osana osapuolten tiivistyvää yhteistyötä, joka lähti etenemään Krimin valtauksen ja Ukrainan kriisin jälkeen. Keskuksella on hyvät mahdollisuudet onnistua yhteistyön syventämisessä, koska mukana on 24 EU:n tai Naton jäsenmaata.

– Meillä on nyt kaksi vahvaa eurooppalaista toimijaa turvallisuuspolitiikassa, joiden kummankin tontille hybridiuhat kuuluvat. Nyt on korkea aika tehdä parempaa yhteistyötä tällä kentällä, Tiilikainen linjaa.

Uusi tehtävä on Tiilikaiselle mieleinen, koska hän pääsee oppimaan uutta, mutta samanaikaisesti hyödyntämään olemassa olevaa osaamista ja tutkijataustaansa.

– Tykkään paljon uudesta työstäni, kaikki uusi on aina kiinnostavaa. Pitää opiskella vähän uutta, mutta kaikkea ei tarvitse opetella uudelleen, Tiilikainen kertoo.

Suomen ja Euroopan turvallisuusympäristöstä puhuttaessa päästään Tiilikaisen ydinosaamisen pariin. Hänen mukaan nykyinen turvallisuustilanne on paljon monimutkaisempi kuin kylmän sodan aikaan.

– Kylmän sodan kaltaisia jakolinjoja ja vastakkainasetteluja on, mutta nykyään on vahvaa keskinäistä riippuvuutta toimijoiden välillä, joka johtuu entisestään globalisoituvasta taloudesta ja internetin aikakaudesta. Tämä on pitänyt tilanteen suhteellisen hallinnassa, Tiilikainen alleviivaa.

Tiilikainen on aina ollut kiinnostunut politiikasta. Erityinen intohimo ulkopolitiikkaa kohtaan on syntynyt halustaan ymmärtää Suomen paikka kansainvälisessä yhteisössä.

– Ulkopolitiikka on Suomen kannalta kiinnostava aihe. Suomen linjojen ja ratkaisujen ymmärtäminen menneisyydessä ja tulevaisuudessa on tärkeää, Tiilikainen peräänkuuluttaa.

Hybridikeskuksen toimintakenttä ei ole Tiilikaiselle täysin uutta, sillä hänen työtehtävät ovat uran alusta alkaen liittyneet jollain tavalla ulkopolitiikkaan. Valmistuttuaan Åbo Akademista hän jäi sinne töihin, jonka jälkeen hän on tehnyt akateemista uraa Turun yliopistossa, Maanpuolustuskorkeakoulussa ja Helsingin yliopistossa. Niihin aikoihin Suomen EU-jäsenyyden alkuaikoina EU-vaikuttamista tutkinut Tiilikaisen tie johti töihin EU:hun.

– Urani yksi kohokodista on, kun minut nimitettiin Suomen jäseneksi EU:n tulevaisuuskonventtiin vuosituhannen alkuvaiheissa, Tiilikainen muistelee.

Konventin tehtävänä oli pohtia EU:n tulevaisuutta. Suomi päätti lähettää Tiilikaisen akateemisena jäsenenä, koska konventin tehtävänä oli huomioida laajasti yhteinen eurooppalainen etu.

– Monet muut jäsenmaat eivät siihen rohjenneet vaan lähettivät jonkun puolipoliitikon vahtimaan omia intressejään, Tiilikainen valottaa.

Tyypillinen työpäivä tarkoittaa Tiilikaiselle harvoin toimistolla aamusta iltaa istumista. Yleensä päivän aikana on paljon kokouksia sekä talon sisäisesti että yhteistyökumppaneiden kanssa talon ulkopuolella niin Suomessa kuin keskuksen jäsenmaissa. Työhön kuuluu myös paljon matkustamista erityisesti Brysseliin, koska siellä sijaitsee suurin osa EU toimielimistä ja Naton Euroopan päämaja.

Hybridikeskus myös julkaisee omien työntekijöiden tekemää ja tilattua tutkimusta aihepiiriin liittyen. Tiilikaisen työhön kuuluu myös hybridikeskuksen julkaisujen lukeminen ja kommentointi.

– Työpäivät ovat todella monimuotoisia. Hirveän paljon ei tule pelkästään tuossa pöydän ääressä istuskeltua, Tiilikainen kuvailee.

Yhtenä harvoista suomalaisista Tiilikainen on osallistunut Bilderberg-ryhmän kokouksiin, joissa käydään keskusteluja maailman politiikan ja talouden tapahtumista ja kehityssuunnista. Kokouksiin osallistuu vaikutusvaltaisia vieraita yhteiskunnan eri sektoreilta: poliitikkoja, liike-elämän edustajia, tutkijoita ja muita vaikuttajia. Tiilikaiselta kysyttäessä mitä hän on saavuttanut saadakseen kutsun ryhmä kokouksiin hän vastaa vaatimattomasti.

– Ei sellaista oikein itse tiedä. Bilderberg-ryhmän kokoukset kuuluvat sarjaan kiinnostavia kokouksia ja konferensseja, Tiilikainen toteaa.

Jo vuodesta toiseen kiireisissä työtehtävissä olleella Tiilikaisella on kuitenkin ollut aikaa lempiharrastukselle – liikunnalle. Tiilikainen harrastaa monipuolisesti eri lajeja vuoden ajasta riippuen: kesällä lenkkeily ja talvisin murtomaahiihto. Muita lajeja ovat muun muassa golf, työpaikkapyöräily ja erilaiset ryhmäliikunnat.

– Ei tarvitse kauhean montaa tuntia harrastaa hikiliikuntaa kunnes pää on jo aika tyhjä kaikista paineista, Tiilikainen kiittelee.

Vaikka nyt alkanut viisivuotinen tehtävä on vasta alussa, Tiilikainen pohtii jo tulevaa. Hän toivoo onnistuvansa nykyisessä tehtävässään ja pystyvänsä jatkamaan töitä paremman maailman puolesta.

– Toivon, että pystyn jatkossakin edistämään vähän kumpaakin: tutkimusta ja käytännön läheistä johtamista, Tiilikainen pohtii.