Petteri Keskikuru

Majuri Veli-Pekka Salosen vaimon, Laura Salosen kirjoittamassa "Fightback" - Takaisin elämään" -blogissa käydään läpi heidän perheensä elämän käännekohtia.

Elossa liikunnan avulla

Christa Rauma

Majuri Veli-Pekka Salosen elämä muuttui äkillisesti Mikkelissä 4.7.2018, kun hän törmäsi maastopyörälenkillä tiellä sijainneeseen puomiin. Hän lensi äkkijarrutuksen voimasta pyörän selästä ja sai vakavia vammoja päähänsä.

Onnettomuuden jälkeen Veli-Pekka Salonen kiidätettiin Mikkelin keskussairaalaan, jossa huomattiin, että vammat olivat liian vakavia siellä hoidettavaksi. Hänet lennätettiin välittömästi Kuopion keskussairaalaan.

Salosen kaularanka murtui tapaturmassa, mutta kiitos vahvojen niska- ja kaulalihasten niska ei napsahtanut poikki. Tämä olisi ollut kohtalokasta. Lääkärien mukaan huonokuntoisempi keski-ikäinen mies olisi menehtynyt. 

Palattuaan tajuihinsa Salosta odotti ikävät uutiset. Lääkäreiden mielestä kuntoutumisen ennuste näytti huonolta. Salonen oli menettänyt muun muassa puhekykynsä ja kuuloaistinsa onnettomuudessa, ja oikea puoli kasvoista oli osittain halvaantunut.

Salonen kertoo olleensa itsekin yllättynyt siitä, kuinka rauhallisesti hän kykeni kuulemaan tapahtuneesta. Vaikka ennusteet eivät olleet parhaat mahdolliset, hän päätti asennoitua alusta asti hyvin.

– Nämä on nyt ne legot, jotka on jaettu, ja niillä nyt leikitään, Salonen toteaa.

Läheiset olivat tärkeä motivaatio toipumisessa. Salonen ei tahtonut aiheuttaa heille enää enempää huolta, joten oli pakko kuntoutua.

Neljä kuukautta kuuromykkänä eläminen sai Salosen pohtimaan omaa elämäänsä ja arvomaailmaansa. Hän osaa arvostaa kokemansa jälkeen pieniäkin asioita elämässä.

– Sanonta "elämä on ihanaa" pitää todellakin paikkansa, Salonen mainitsee.

Onnettomuuden jälkeen Salosen oli pakko luopua monesta hänelle tärkeästä asiasta. Musiikki oli aina ollut hänelle rakas harrastus, mutta huonontuneen kuulon vuoksi se ei kuulosta enää samalta. Salosen kuulolaite palauttaa vain noin 30 prosenttia kuulosta, jolloin musiikki ei hänen mukaansa kuulosta enää nautittavalta.

Toinen intohimon kohde oli moottoripyöräily. Salosen tasapaino heikkeni tapaturman vuoksi niin paljon, että harrastuksen täytyi jäädä historiaan.

– Haaveilen tällä hetkellä avoauton ostosta, jotta pääsisi vielä ajelemaan tukka hulmuten, Salonen hymähtää.

Töihin Salonen palasi viime lokakuussa. Hän työskentelee Mikkelissä kriisinhallinnan huollon vastuutehtävissä.

– Jokainen päivä on erilainen, eikä koskaan voi tietää, mitä aamulla toimistossa odottaa, hän selittää.

Jo sairaalassa Saloselle oli selvää, että hän palaisi mahdollisimman pian töihin. Viimeinkin takaisin tullessaan hän kertoo vain tarttuneensa muistilappuun kiinni, ja jatkaneensa siitä mihin jäi.

– Sanoin sairaalassa, että tulen lokakuussa takaisin töihin. Enpäs tiennyt, että se olisikin vasta vuoden päästä lokakuussa, Salonen naurahtaa.

Monimuotoista liikuntaa Salonen on harrastanut jo pienestä pitäen. Urheilullinen kasvatus näkyi suurena intohimona liikkumiseen. Suosikkiharrastusta ei hänelle kehittynyt, sillä Salosesta liikunta on kaikissa muodoissa tärkeää.

Salonen tahtoisi kannustaa varusmiehiä ja kantahenkilökuntaa ylläpitämään fyysistä kuntoaan. Puolustusvoimat ovat kehittäneet liikuntamahdollisuuksiaan vuosien saatossa paljon. Lähes jokaiselle löytyy jokin liikuntamuoto, jota voisi harrastaa palveluksessa tai töissä ollessaan. 

Kantahenkilökuntaa Salonen rohkaisee erityisesti ottamaan kaiken irti viikkoliikunnasta, vaikka liikuntaa tulee toki harrastaa myös töiden ulkopuolella.

Salonen kannustaa myös olemaan tarkkana viikkoliikunnan kirjausten kanssa. Hän kirjasi viikkoliikuntansa tapahtumat oikein ja sai tällöin Valtiokonttorilta suuret avustukset kuntoutumisen maksuissa.

– Valtiokonttori on osallistunut tapaturmasta aiheutuneisiin kuluihin kiitettävästi. En tiedä mitä olisin tehnyt, jos näin ei olisi, Salonen pohtii.

Salonen haluaa myös muistuttaa siitä, ettei ikinä tiedä mitä huomenna voi tapahtua. Ainoa asia, mitä voi tehdä, on valmistautua. Monissa onnettomuuksissa hyvä fyysinen kunto on usein yllättävä pelastaja tai vammojen lieventäjä. 

Jokaisen tulisi siis pitää aktiivisesti huolta omasta kunnostaan ja toimintakyvystään. Mikäli se on jäänyt omalta osalta vähemmälle, kannattaa aloittaa jo tänään.

– On kaksi päivää jolloin ei voi tehdä mitään: eilen ja huomenna, Salonen muistuttaa.