Diplomaatin tulevaisuuskatsaus

Ministeri Jaakko Iloniemen katse pysyy yhä suunnattuna tulevaisuuteen. Siitäkin huolimatta, että takana on jo yli viisi vuosikymmentä kansainvälisen politiikan seuraamista ja tekemistä.

Konkaridiplomaatti Jaakko Iloniemen uralle on mahtunut tehtäviä YK:ssa, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ:ssä sekä kotimaan poliittisella kentällä. Diplomaattina ja virkamiehenä toimimisen lisäksi hänet tunnetaan kolumnistina, vahvana talousvaikuttajana sekä kirjailijana – ennen kaikkea yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuvana järjen äänenä.

Uransa kohokohdaksi hän mainitsee Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin Suomen valtuuskunnan johtajana toimimisen 1973–1975. Tehtävän, jota hän kuvailee uransa vaativimmaksi.

– Vaikka yhden ihmisen panos siinä ei ollut kovinkaan suuri, se, että pystyi ymmärtämään sitä ja ehkä jonkin verran siihen vaikuttamaankin, oli yhtäältä viehättävää ja toisaalta jännittävää, Iloniemi muistelee vuosiaan ETYK:n parissa.

– Opiskeluaikoina luin pääaineena poliittista historiaa, sieltä kiinnostus on alun perin kummunnut. Harrastin jo kouluvuosinani erityisesti historiaa, joten se oli johdonmukainen jatkumo, hän kuvailee kiinnostustaan kansainväliseen politiikkaan.

Näihin tehtäviin Iloniemeä on ajanut kiinnostus kysymykseen siitä, minkälaiset voimat kansainvälisessä elämässä ja politiikassa vaikuttavat. Sama kiinnostus pitää hänet yhä aiheen parissa ja tälläkin hetkellä hänellä on esitelmä aiheesta tekeillä.

 

Tulevaisuus on kuitenkin aihe, josta Iloniemi puhuu mieluummin kuin omasta henkilöhistoriastaan. Kysyttäessä suurimmasta näköpiirissä olevasta ulkoisesta uhasta Suomen kansalliselle turvallisuudelle, hän toteaa, ettei välitöntä uhkaa ole.

– Jos kansainvälinen tilanne kärjistyisi, tulee uhka ennen kaikkea siitä, että Itämeren alueella käytettäisiin asevoimaa, hän kuitenkin lisää.

Iloniemi korostaa, että vaikkei Suomi olisikaan konfliktin osapuolena, vaikuttaisi sellainen hyvinvointiimme ja mahdollisuuksiimme hoitaa muun muassa ulkomaankauppaa.

Siinä missä ulkoisiin uhkiin Iloniemen mukaan Suomessa ollaan varauduttu riittävästi, sisäisistä uhkakuvista voitaisiin puhua enemmänkin. Monessa Euroopan maassa sisäisen politiikan kehitys on mennyt viime aikoina kärjistetympään suuntaan, jossa yhteistyö eri poliittisten näkemysten välillä on entistä vaikeampaa ja poliittisen tilanteen sijaan ollaan tyytymättömiä järjestelmään.

– Silloin kun demokraattinen järjestelmä asetetaan kyseenalaiseksi ollaan vaarallisen kysymyksen kanssa tekemisissä, Iloniemi varoittelee.

Hänen mukaansa kyseessä on kuitenkin hallittavissa oleva huolenaihe, joka ei ole ylivoimainen, vaan johon on löydettävissä ratkaisuja. Kärjistynyt kehitys sisäpolitiikassa näkyy kuitenkin myös ulkopolitiikassa: Euroopan Unionin yhtenäisyys ja monet kansainväliset sopimukset ovat olleet viime vuosina koetuksella. Iloniemen mukaan kyseessä on kuitenkin ohimenevä vaihe ja globalisaatioon tähtäävä kehitys tulee jatkossakin vallitsemaan poliittisista trendeistä huolimatta.

– Riippumatta siitä, mitä poliittisia päätöksiä tullaan tekemään, teknologia ja talous globalisoituvat, koska se on niiden tehokkuuden kannalta välttämätöntä, hän perustelee.

– Eurooppa tulee siis yhdentymään vielä ja yhteistyö niin yli Atlantin kuin Aasian ja Afrikankin suuntaan kasvamaan.

 

Huolenaiheista suurimpia ovat kuitenkin sellaiset, joita ei pysty pelkästään kansallisella tasolla ratkaisemaan. Esimerkkeinä Iloniemi mainitsee ilmastonmuutoksen ja epätasaisen väestönkasvun.

– Niiden ratkaiseminen vaatisi aika radikaaleja toimenpiteitä monissa maissa. Sellaisia, jotka ovat kovin epäpopulaareja, Iloniemi huokaisee.

Ilmastonmuutosta Iloniemi pitää ihmiskunnan suurimpana tämänhetkisenä haasteena. Hänen mukaansa sen ratkaisemisessa kysymys on pitkälti siitä, onko meillä riittävästi poliittista voimaa ajaa läpi vaikeat päätökset päästöjen vähentämisestä ja luonnon suojelemisesta riittävän lyhyellä tähtäimellä.

– Monissa maissa muutoshaluttomuus on niin voimakasta, ettei sellaisia päätöksiä kyetä tekemään demokraattisella päätöksenteolla. Siksi tämä on niin huolestuttava kysymys.

Ihmisten poliittinen perspektiivi on kuitenkin yleensä tällaisissa asioissa suhteellisen lyhyt. Iloniemen mukaan esimerkiksi juuri ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi tarvittavat toimet on vaikea saada tehtyä, sillä niiden vaikutukset näkyvät vasta kymmenen tai jopa useiden kymmenien vuosien päästä.

– Hyödyt tulevat lastenlapsillemme, mutta lastenlapset eivät vielä voi äänestää. Tilanne on politiikan perspektiivin lyhyyden takia vaikeasti hallittavissa.

 

Lyhytkatseisuus sekä äänestäjien että poliitikkojen keskuudessa onkin ongelma, jota vastaan Iloniemi on saanut uransa aikana taistella vuodesta toiseen. Julkisessa keskustelussa hän on usein pyrkinyt toimimaan järjen äänenä niin taloudesta kuin ulkopolitiikastakin puhuttaessa.

– Keskiverto kansalainen tietää aivan liian vähän siitä, miten oman maan asioita hoidetaan, kenelle vastuu kuuluu ja miten päätökset syntyvät. Jopa päättäjillä on siitä joskus aika epämääräisiä käsityksiä

Iloniemi toteaa heti perään, että ongelma on helppo määritellä, mutta ratkaisun löytäminen siihen on haastavaa. Yhden ehdotuksen poliittisen lyhytnäköisyyden vähentämiseksi hän kuitenkin tarjoaa: kouluttamisen.

– Erityisesti historia ja yhteiskuntatieteet auttavat ymmärtämään näitä asioita, kuitenkin juuri niiden painoarvoa opetuksessa on viime vuosina vähennetty.

Iloniemi jos joku tietää mistä puhuu: kumpuaahan hänenkin ymmärryksensä näistä asioista alun perin historian opiskelusta.