Yksilö keskiöön intissä

Suomalaisessa joukkueurheilussa on viime vuosina noussut pintaan henkinen ja yksilökeskeinen valmennus sekä johtaminen. Keskiöön on otettu urheilijan henkisten voimavarojen maksimaalinen hyödyntäminen esimerkiksi vuorovaikutteisella urheilija-valmentaja-suhteella. Aiheesta on viime vuosina puhunut muun muassa Erkka Westerlund, joka tunnetaan pitkän linjan jääkiekkovalmentajana.

Yksilökeskeinen lähentyminen urheilussa on ennen kaikkea sitä, että urheilija tuntee ja tietää omat vahvuutensa sekä heikkoutensa. Keskiössä ovat yksilö, hänen tarpeensa ja motivaatio sekä se, kuinka yksilöstä saadaan paras irti kilpailutilanteessa. Vuorovaikutus valmentajan ja urheilijan välillä on kaikkein tärkeintä.

Varusmiespalvelus on tietyiltä osin hyvin lähellä joukkueurheilua. Joukkueen ja ryhmän menestys riippuu siitä, kuinka hyvin yksilöt suoriutuvat ja yhteistyö toimii. Yhdessä harjoitellaan ja valmistaudutaan isoja taisteluharjoituksia sekä tietysti laajemmassa perspektiivissä tositilannetta varten. Silloin jokaisesta taistelijasta pitää saada paras irti.

Intissä toiminta perustuu isojen joukkojen johtamiseen. Samalla kuitenkin se yksi pieni ihminen tuntuu unohtuvan. Yksilöt luovat joukon, ja ilman vahvoja yksilöitä ei ole vahvaa joukkoakaan.

En ymmärrä, miksi henkinen valmennus, psyykkinen toimintakyky ja yksilö ovat lähinnä sivuutettu varusmiespalveluksessa. Eikö ymmärretä sitä, että on olemassa erilaisia yksilöitä erilaisine ominaisuuksineen? Vai koetaanko henkinen valmennus jollain tavalla vain heikkojen hommaksi, jota tosiäijät eivät tarvitse?

Intin käytännöt ovat perinteitä täynnä ja siksi kankeita. Silti yksilölähtöinen johtamistapa on syytä ottaa vahvemmin mukaan varusmiesten koulutukseen, koska siten saadaan henkisesti nykyistä vahvempia sotilaita. Toki toiminnan tulee edelleen perustua siihen, että johtajat johtavat ja alaiset tottelevat mukisematta käskyjä, koska muuten intistä tulisi lähinnä kuriton sirkus. Yksilölähtöinen johtaminen tulisikin sopeuttaa perinteisen rinnalle.

Esimerkiksi jääkiekossa on nähty, kuinka mentaalipuoleen keskittyminen on tuonut entistä parempia tuloksia kaukalossa. Miksi sama ei toimisi varusmiespalveluksessa? Nyt henkisen puolen voimavaroja jää käyttämättä, kun asiaan ei keskitytä riittävästi.

Henkisellä valmennuksella tähdättäisiin ennen kaikkea tositilanteisiin, joissa henkinen kypsyys ja valmius ovat kaiken perusta. Sillä, että joku taistelija on koko joukko-osaston paras ampuja, ei ole mitään merkitystä, jos henkinen kantti ei kestä tositilanteessa.

Alokasaikanani puhuttiin toki psyykkisestä toimintakyvystä oppitunneilla, mutta se jäi oikeastaan vain puheen tasolle. Tupakaverit tietysti tukivat toinen toisiaan, mikä paransi osaltaan kaikkien henkistä jaksamista. Jäin kuitenkin kaipaamaan yksilöllistä lähestymistä johtajien ja palkatun henkilökunnan tasolta.

Helppo ensiaskel henkiseen valmentamiseen olisi yksinkertaisesti se, että alaisten ajatuksia, motivaatiota ja fiilistä kysyttäisiin, heitä kuunneltaisiin ja kysymyksiin vastattaisiin. Henkilökunta, kouluttajat ja monet johtajista jäivät itselleni kovin etäisiksi, sillä vuorovaikutusta ei juuri ollut.

Syväjohtaminen on osa varusmiesten johtajakoulutusta, ja koulutuksen yhtenä painopisteenä on ihmisten yksilöllinen kohtaaminen. Omalla alokaskaudellani en kuitenkaan saanut merkittävästi yksilöllistä kohtaamista tai henkistä valmennusta johtajilta. Toki varusmiesjohtajat ovat usein nuoria, vasta johtamista opettelevia ihmisiä, mutta silti heidän tulisi ymmärtää se, että myös varusmiespalveluksessa johdetaan ennen kaikkea ihmisiä.

Alokaskausi on usein täynnä ohjelmaa, ja aikaa rauhallisille kehityskeskusteluille voi olla vaikea löytää. Jos aikaa ei todella ole, on syytä pohtia, pitäisikö alokaskauden olla nykyistä pidempi. Erikois- ja jatkokoulutuskausilla, kun tahti hieman kevenee, aikataulun ei pitäisi olla merkittävä ongelma.

Etenkin alokasajalla psyykkiseen toimintakykyyn on kiinnitettävä huomiota. Isoon rooliin nousee motivaatio, sillä koulutus on tehokas, kun palveluksessa on paljon motivoituneita taistelijoita. Samalla yksilölle koulutus on mieluisa, kun motivaatio on kunnossa.