Yksi ohje ei syrjintää poista
Kirjoittajan mielestä meidän kaikkien tulisi olla ihmisiä toisillemme.
Muistan omista kutsunnoistani elävästi seuraavanlaisen tilanteen: Tilaisuutta johtanut upseeri kertoi, kuinka varuskuntiin voivat tyttöystävät tulla vierailemaan. "Tai poikaystävät, nykyäänhän on ihmisiä moneen junaan." Tämän päälle hän päästi ohuen naurunremakan ja sai myös kutsuntatilaisuuteen osallistujat hörähtelemään.
Puolustusvoimien tasa-arvoisuus- ja yhdenvertaisuusohje takaa kaikille hyväksynnän, ilman syrjintää. Mutta ajatteleeko puolustusvoimat, että kaikki tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät ongelmat on ratkaistu yhdellä ohjeella?
Ohjeen myötä puolustusvoimat toki otti suuren edistysaskeleen. Kantahenkilökunta alkoi puhumaan myös mahdollisista poikaystävistä. Alokkaille alettiin pitämään oppitunteja syrjinnästä ja siitä, että kaikista havainnoista tulisi ilmoittaa eteenpäin. Silti asenteet jäivät. Niitä ei yksi ohje pysty muuttamaan.
Jos mietin omaa palvelusaikaani, olen toki monesti kuullut kuinka mahdolliset homoseksuaalit pyritään ottamaan huomioon puheen tasolla. Yleensä kun varusmiehen poikaystävä mainittiin, tätä seurasi hörähdys. Homoseksuaalit varusmiehet olivat läppää, eivätkä vakavasti otettavia. Tällaisella tavalla ei ainakaan luoda ilmapiiriä, jossa kaikki tuntevat olonsa yhdenvertaiseksi.
Heteronormatiivisuus on pesinyt yhteiskunnan syövereihin, eli heteroseksuaalisuutta pidetään normina, ja jokaista ajatellaan heterona. Inttimaailma ei tästä poikkea. Viime huhtikuussa julkaistu Minna Lindqvistin pro gradu -tutkielma homo- ja bi-miehien kokemuksista varusmiespalveluksessa kertoo, että puolustusvoimilla on vanhoillisen, heteronormatiivisen instituution maine. Tämän vuoksi ainakin allekirjoittaneelle tulee vahva assosiaatio siitä, etteivät homot päädy armeijaan, vaan valitsevat sivarin. Saman assosiaation vuoksi muodostuu ajatus siitä, että homoläpät ovat hyväksyttäviä kasarmeilla, koska ei paikalla voi olla sellaisia, joita ne koskettaisivat.
Varusmiehiltä tällaista homoläppää voin jopa odottaa. Kun laitetaan ihmisiä eri taustoista ja ikäryhmistä samaan ympäristöön, voi olettaa että arvoissa ja asenteissa tulee yhteentörmäyksiä. Kenenkään asenteita ei puolessa vuodessa tai vuodessakaan saada muutettua, mutta jos kantahenkilökunta heittää homofobisia kommentteja, eikö se vain anna positiivista kuvaa varusmiehille homoläpästä?
"Tehkää niin, että äidit, tyttäret ja homot itkevät!" Tällaisen kommentin kuulin omalla aliupseerikurssillani useasti kouluttajan suusta. Ainakaan näin ei luoda ilmapiiriä, jossa kaikki tuntisivat itsensä tasa-arvoiseksi. Kun kommenttia kuuli useampaan kertaan, teki jo mieli sanoa vastaan. Mutta en sanonut.
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että puolustusvoimien täytyy ottaa enemmän kantaa tasa-arvon toteutumiseen arjessa. Pelkkä virallinen ohjeistus ei riitä. Jos varusmies kokee syrjintää seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi, tulisi hänellä olla mahdollisuus kertoa tästä ilman pelkoa siitä, että koko komppania saa tietää.
Puuttuminen pitäisi lähteä myös johtajatasolta. Jos kantahenkilökunnan suusta tulee homofobisia kommentteja, ei se ainakaan rohkaise varusmiehiä luopumaan omistaan. Samalla homovarusmiehelle tulee isompi kynnys ilmoittaa mahdollisesta syrjinnästä. Myös ryhmänjohtajia tulisi kouluttaa siihen, miten toimia mahdollisissa syrjintätapauksissa. En ainakaan itse aliupseerikurssilla saanut koulutusta siihen, miten edetä, jos alainen tulee kertomaan syrjinnästä. Pelkästään miettimällä, mitä suustaan päästää, saataisiin varusmiesten kynnys alemmaksi syrjinnästä ilmoittamiseen.
Tasa-arvoisuus- ja yhdenvertaisuusohje oli jo askel parempaan päin, mutta työ ei pääty siihen. Siinä missä yhteiskunta etenee tasa-arvoisuudessaan askel askeleelta, tuntuu puolustusvoimat jääneen menneisyyteen – ainakin puhetasolla. Onko unohdettu, että puolustusvoimien historiaan mahtuu suuria homoseksuaaleja vaikuttajia, joiden joukkoon mahtuu muun muassa jääkäriliikkeen edistäjä Fritz Wetterhoff? Olisiko nyt viimeistään se aika, kun jokainen varusmies pystyisi palveluksensa suorittamaan ilman pelkoa syrjinnästä?